Haluamme saada vastinetta rahoillemme ja löytää parhaan mahdollisen yhdistelmän kestävyyttä, ekologisuutta ja kauneutta, joka ei tuhoa talouttamme.
Näin toimitaan autokaupassa, mutta yhtä punniten pitäisi ostaa myös vaatteita. Kulutustottumuksiemme muuttaminen ekologisemmaksi ja eettisemmäksi ei ole luonnonresurssien huvetessa ja ihmiskunnan kasvaessa enää nice to have. Se on must have. Tekstiili- ja vaateteollisuus on maailman makeita vesistöjä toisiksi saastuttavin teollisuusmuoto heti globaalin maatalouden jälkeen. Makea vesi on taas maailman kallisarvoisin luonnonvara ja terveytemme ja ruokamme siitä täysin riippuvaisia. Emme edes ajattele niitä kymmeniä ja satoja tuhansia litroja, mitä ostamme tuontitavarana eri tuotteiden muodossa. Yhden farkkuparin valmistaminen kuluttaa yli 10 000 litraa vettä.
Huolimatta siitä, pidämmekö itseämme sellaisina vai emme, olemme kaikki muodin kuluttajia. Tarvitsemme joka päivä vaatteet päällemme samalla tavalla kuin tarvitsemme ruokaa. Juuri tämä päivittäinen välttämättömyys tekee mahdollisimman kestävistä vaatevalinnoista tärkeää.
Miehet tuntuvat usein olevan naisia ekologisempia vaatteiden kuluttajia. He ostavat (tai heille ostetaan) vaatteita harvemmin, he miettivät ostostaan kauan ja käyttävät hankkimaansa pitkän aikaa. Usein kulutusta ei ohjaa ensisijaisesti trendi tai impulssi, vaan käyttöominaisuudet ja kestävyys. Vaatetta ollaan myös valmiita korjaamaan, joko korjausompelijalla tai omin käsin vaikka sitten ilmastointiteipillä ja nitojalla. Juuri miehet ovat niitä, jotka lähettävät esimerkiksi Facebookiin ennen ja jälkeen -kuvapareja farkuista, jotka ovat vuosien käytössä kuluneet pakasta vedetyn tummansinisistä vaaleiksi, taskujen ja polvien kohdilta paikkailluiksi ja rakastetuiksi luottovaatteiksi.
Juuri vaatteen kestävyys on olennaista kun arvioidaan sen taloudellisuutta, ekologisuutta ja ympäristövaikutuksia, sillä valmistus on lopulta vain pitkän ketjun ensimmäinen pala. Kolmannes minkä tahansa vaatteen ympäristövaikutuksista syntyy sen käytöstä, esimerkiksi siitä, miten usein konepesemme niitä, millä ohjelmalla ja millaisella pesuaineella. Yksi pesukoneellinen kuluttaa perusohjelmalla noin 100 litraa vettä ja eko-ohjelmalla alle puolet siitä.
Pesukertojen määrään taas voi vaikuttaa monin tavoin, neuleet esimerkiksi puhdistuvat tuulettamalla. Aihepiirin nyrkkisäännön mukaan konepesun minimointi ja ympäristöystävälliseen pesuaineeseen vaihtaminen leikkaavat kolmanneksen oman vaatekaapin ympäristökuormituksesta. Martat tietävät näistäkin asioista kaiken ja siksi käännynkin heidän puoleensa aina kun kaipaan neuvoja. Esimerkiksi heidän tahranpoistovinkkinsä ovat lyömättömiä.
Tämän lehden artikkeli Tuulipuku, kohtaloni (s.56) käsittelee suomalaista ikiklassikkoa tuulipukua. En ole koskaan omistanut sellaista, mutta suomimuodin inhokki on opettanut minulle paljon. Juuri tuulipuku havahdutti minut opiskeluaikana esimerkiksi halpatyövoiman käyttöön. Myöhemmin työssäni uusiomuodin tekijänä tuulipuku on osoittautunut erittäin kestäväksi vaateeksi, jonka materiaalit ovat opettaneet myös vaatekuiduista. Sellupohjainen tuulipukuasetaatti voitaisiin nykytekniikalla kierrättää vaikka uudeksi neuleeksi, joka olisi ekologisempaa kuin polttaa teknisiä keinokuituja jätteenpolttolaitoksessa.
Ehkä ennen muuta olen oppinut, että päällämme olevat vaatteet ovat lopputulos pitkästä prosessista, jonka jokaiseen vaiheeseen on syytä kiinnittää huomiota niin muodin tekijänä kuin kuluttajana. Jos tämä kaikki pitäisi tiivistää jonkinlaiseksi henkilökohtaisen tyylin motoksi, se voisi olla muotoa: tietämättömyys ja välinpitämättömyys eivät kuulu enää tyyliini. Muoti ja vaatteet ovat itseilmaisua ja identiteettileikki, johon on mahdollista lähteä ekologisestikin ilman, että tinkii tippaakaan tyylistään.
Tee jotain tänään ja toista huomenna. ■
