Apu

Laulaja Vesta: "Kadun yhä, että seitsemänvuotiaana menin kiusaajieni mukana"

Laulaja Vesta: "Kadun yhä, että seitsemänvuotiaana menin kiusaajieni mukana"
"Pyydän anteeksi, että en osaa aina olla niin kiltti, olen välillä vähän epäkohtelias." Näin laulaja Vesta jatkaa lauseita.
Julkaistu: 2.4.2022

Kadun yhä sitä, kun seitsemänvuotiaana rikoin nuorisotalolla Tiktakin levyn. Se oli muka hauskaa, leikin silloin kiusaajieni kanssa ja menin mukana, vaikka rakastin Tiktakia.

Teini-iässä ihailin erityisesti muusikoita, erityisesti kitaraa soittavia laulajia, Antti Autiota sekä Laura ­Marlingia. Niin kuin nyt teini-ikäisenä voi vain ihailla – fanaattisella tavalla. Yritin itsekin opetella kitaransoittoa laihoin tuloksin, mutta heidän kerronnalliset laulunkirjoitustyylinsä tarttuivat matkaani.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun esiinnyin yläasteen kevätjuhlassa ja liikunnan sijaisopettaja tuli tilaisuuden jälkeen halaamaan ja sanoi liikuttuneena, miten musta tulee jotain tosi suurta. Siinä kohtaa elämää kukaan aikuinen ei ollut ennen vaikuttunut kyvyistäni.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun osasin etukäteen arvioida tismalleen oikein keikkasetin pituuden. Harmitti ettemme lyöneet bändin kanssa vetoa, olisin voittanut.

Vihaan sydämeni pohjasta syrjintää, sotaa, väkivaltaa.

Kateellisena katson, kun laulajat tanssivat lavalla ­tanssijoiden kanssa.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson Valasratsastaja-elokuvaa.

Tulin kerran lyöneeksi, koska olin juoksemassa surullisena, itkin ja pysähdyin lyömään puita. Lopulta helpotti ja pysähdyin halaamaan yhtä niistä.

Pelkään kuollakseni sotaa.

Pyydän anteeksi, että en osaa aina olla niin kiltti, olen välillä vähän epäkohtelias.

Juuri nyt ottaa päähän, että ei ole aikaa rymytä ulkona ja metsässä, vaan pitää istua autoissa ja sisätiloissa ja tehdä töitä.

Annoin viimeksi lahjan 11. maaliskuuta. kun annoin uuden levyni nimeltä Uskon tulevaan maailmalle.

En enää nykyään suutu, kun sanotaan, että näytän laulaja Sialta.

Ennen oli paremmin ainakin se, kun ihmisillä ei ollut kännyköitä ja kaduilla pystyi kulkemaan salassa.

Nykyajan parhaita puolia on se, kun ihmisillä on ­kännykät ja kukaan ei pysty kulkemaan minulta salassa.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, sanoisin että ”kiva, milloin voin aloittaa”.

Luulin itsestäni liikoja, kun suostuin aamutelkkariin ja keikalle samana päivänä.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.

Aion vielä opetella rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.

Suomen olisi jo aika luopua fossiilisista polttoaineista ja lihatuotannosta. Ainakin maataloustukia pitäisi suunnata toisin, jotta lihateollisuuden todellinen hinta näkyisi myös kuluttajalle kaupan hyllyllä.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, ­tekisin poskettoman hienoja musiikki­elokuvia.

Kommentoi »