Vesitornien kulta-aika oli jo 60 vuotta sitten – Vieläkö niitä tarvitaan?

Jokainen suomalainen tietää, mikä vesitorni on. Osin tämä johtuu siitä, että maamme matalahkoissa kaupungeissa vesitorneista on tullut helposti hallitsevia maamerkkejä. Sellaisina niitä kohdeltiinkin pitkälle 1900-luvulle.

Mutta vieläkö vesitorneilla on virkaa ja onko niitä muualla kuin Suomessa?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on lyhyesti kyllä. Mutta: Vesitornien kulta-aikaa oli 1900-luvun loppupuolisko. Nykytekniikassa niiden merkitys ei ole yhtä suuri kuin aiemmin. Suomessa vesitornit ovat kuitenkin edelleen oleellisempi osa vesijohtoverkostoa kuin monissa muissa maissa.

Vesitornit ovat vesisäiliöitä, mutta ne myös luovat vesijohtoverkkoon painetta. Kun vesitorni on riittävän korkea tai korkean mäen päällä, painovoima takaa sen, että vettä tulee tasaisesti myös kerrostalojen yläkerroksiin.

Todellisissa tornitaloissa tosin saatetaan tarvita omia vesipumppuja.

Erilaisia vesisäiliöitä on rakennettu vuosituhansia ja vettä on siirretty paikasta toiseen nerokkaasti jo antiikissa, tästä esimerkkinä vaikkapa roomalaiset akveduktit.

Nykyisen kaltainen vesitorni, siis sellainen, joka on liitetty suljettuun vesijohtoverkkoon ja voi siten säilöä verkon vettä ja nostaa painetta verkossa, on 1800-luvun loppupuolen kehitelmä. Niitä alettiin tiettävästi rakentaa ensimmäisenä Britanniassa.

Suomeenkin vesitorni tuli aiemmin kuin itsenäisyys. Ensimmäinen suomalainen vesitorni rakennettiin Hankoon 1910. Se torni tuhoutui vuonna 1941, kun suomalaiset joukot valtasivat Hangon takaisin puna-armeijalta. Uusi vesitorni valmistui pari vuotta myöhemmin.

Vuosisadan alkupuolella vesitornit tehtiin kaupunkien näkyviksi arvorakennuksiksi. Monesti niissä oli kahviloita tai näkötorneja. Eniten vesitorneja Suomessa rakennettiin kuitenkin sotien jälkeen, 1950- ja 1960-luvuilla. Vesitornien suunnittelusta saatettiin järjestää kilpailuja ja niitä piirsivät nimekkäätkin arkkitehdit.

Sienenmuotoiset tornit yleistyivät 60-luvulla. Teknisemmin sanottuna kyseessä on ympyräkartiorakenne, jossa on yksi keskiövarsi. Rakenteen hyviä puolia on muun muassa se, että vesisäiliön paino jakautuu tasaisesti perustuksille ja kun vesisäiliö on melko matala, mutta varsin korkealla, vesijohtoverkoston paineenvaihtelut tasaantuvat.

Vajaat neljä vuotta sitten käyttöön otettu Vantaan Hiekkaharjun vesitorni perustuu samaan rakenteeseen. Samoin Jyväskylään suunniteltu uusi torni.

Uusiakin vesitorneja siis rakennetaan edelleen. Suomen kaupungeissa vesitorneissa on nykyään kuitenkin vain 10–60 prosenttia jakelualueella vuorokaudessa käytettävästä vedestä. Vedenjakelun voisi järjestää nykyään myös ilman vesitorneja.

Toisaalta vesitorneissa on vettä myös sähkökatkojen varalle ainakin muutamaksi tunniksi. Lisäksi niiden avulla voidaan säästää energiaa vedenjakelussa.

Vesitornit eivät ole mikään suomalaisten yksinoikeus. Esimerkiksi Ruotsissa on arviolta tuhat vesitornia (Suomessa niitä on reilut neljäsataa). Ranskassa vesitorneja on noin 16 000.

Monessa maassa torneja on kuitenkin selvästi Suomea vähemmän, tai sitten tornit ovat kooltaan pienempiä.

Lähteet: Suomenmaa, Arkkitehtuurimuseo, SVT, Yle, Veolia.

Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.