”Tajusin, että kulutan holtittomasti” – Kun Saana pääsi irti ostoriippuvuudesta, säästössä oli pian niin paljon rahaa, että pelotti

Turun kaupungin laitamilla sijaitsevaan kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon astuessa ei uskoisi, että vielä neljä vuotta sitten asunnon omistaja kamppaili talouden hallinnan kanssa. Viisihenkisen perheen eteisessä tervehtii kahdeksan kuukautta vanha rottweilerin pentu. Peremmälle astuessa vastaan tulee uututtaan kiiltävä keittiö.

Saana Opacic, 32, toteutti pitkäaikaisen unelmansa omasta asunnosta kaksi vuotta sitten, vaikkei uskonut sen ikinä olevan mahdollista.

Hän menetti luottotietonsa vain 19-vuotiaana jäätyään kaksin esikoisensa kanssa. Laskut alkoivat kasaantua, eikä oma talous ollut enää hallinnassa.

Vuosien kuluessa laskut eivät enää menneet ulosottoon, mutta Saanan rahankäyttö oli holtitonta. Kun asuntosäästäminen alkoi, hän ymmärsi käytöksensä ongelmallisuuden.

Siitä alkoi työ ostoriippuvuudesta eroon pääsemiseksi.

Nyt Saana haluaa auttaa muita samassa tilanteessa olevia nuoria. Häneltä julkaistiin elokuun alkupuolella kirjan Hyvä Paha Raha.

Saanan ostoriippuvuuden taustalta paljastui omia epävarmuuksia ja tukahdutettuja tunteita.

Saana oli työtön, kun jäi alle parikymppisenä kahdestaan esikoisensa kanssa. He asuivat Turun lähiössä, Runosmäessä. Vuokra ja aiemmin otetut osamaksulaskut jäivät nyt kokonaan yksin Saanan vastuulle.

Valtion tuet eivät riittäneet kattamaan äidin ja pienen lapsen elämiskustannuksia. Tukihakemusten päätöksissä kesti eikä asiaa helpottanut se, että asunto oli neliömäärältään liian iso, mikä esti täyden asumistuen saamisen.

Maksamattomia laskuja kertyi ja häätöuhka asunnosta painoi mieltä. Saana haki apua kirkolta ja sosiaalitoimelta, mutta otti myös pikavippejä.

– Otin pikavippiä, jotta voisin maksaa laskuja, eivätkä ne menisi ulosottoon asti. Mutta se ei lopulta oikein toiminut, Saana muistelee hieman huvittuneena.

Pian perintäkirjeitä tipahteli postiluukusta lähes päivittäin. Velkakierre tuntui niin syvältä, ettei Saana itsekään enää tiennyt, mistä laskut olivat peräisin. Kirjeet lensivät avaamattomina roskiin.

– En avannut kirjeitä, koska ei minulla ollut varaa maksaa. Lopulta ahdistus ja rahatilanne oli niin lohduton, että otin pikavippiä myös sitä varten, että voin ostaa itselleni jotain kivaa, josta minulle tulisi ja parempi mieli. Koetin myös näyttää muille, että kaikki on ihan hyvin.

Häpeä omasta taloudellisesta tilanteesta oli niin valtava, ettei Saana puhunut siitä juuri kenellekään. Rahatilanne oli niin huono, että ulosottoon menivät kaikki laskut lääkärikuluista lähtien.

– Tuntui siltä, ettei sillä ollut mitään merkitystä, vaikka olisin maksanut yhden muistutuslaskun. Velkaa oli niin paljon, eivätkä langat olleet enää omissa käsissä.

Saanan vinkki parempaan talouden hallintaan on budjetointi. Kun tietää, mihin raha oikeasti menee, on helpompi myös karsia turhat menot pois.

Vähävaraisessa perheessä kasvaneena Saana oli tottunut siihen, ettei rahaa ollut. Talouskasvatusta lapsuuden kodissa ei ollut. Saana työskenteli tuolloin palvelutalossa hoitajana.

– Ajattelin, että totta kai minulle käy näin, koska olen vähävarainen enkä tienaa paljon. Minulla nyt sattuu olemaan vain huono tilanne, Saana kertoo ajatelleensa.

Myöhemmin elämään tuli uusi kumppani ja perhe kasvoi. Nuoruuden velkataakan Saana oli kuitenkin onnistunut maksamaan pois ulosmittauksen mukaan. Velkaa ehti kertyä noin 15 000 euroa, josta ulosottoon päätyi lopulta noin 9 000 euroa.

Kuluttaminen oli edelleen holtitonta. Kaikki raha, mikä tuli myös meni.

Saana ymmärsi tilanteensa vasta neljä vuotta sitten, kun asuntoon säästäminen kumppanin kanssa alkoi.

– Sama mantra toistui aina, että miksi minä pystyisin, kun olen vähävarainen eikä minulla ole rahaa. Loppujen lopuksi tajusin, että minä kulutan rahaa tosi holtittomasti, ja se on syy siihen, ettei minulla ole rahaa.

Matka ostamisesta irtaantumiseen vaati paljon itsetutkiskelua.

Oman kulutuskäyttäytymisen tarkkailu herätti paljon tunteita vihasta myötätuntoon. Ostohimon taustalta paljastui tukahdutettuja tunteita ja tunnelukkoja, joita Saana oli aiemmin yrittänyt korjata tavaralla.

Saana haki uusilla tavaroilla vahvistusta itsetuntoon, osoitti rakkautta läheisille ja korvasi töissä oltua aikaa lapsille. Todellisuudessa mikään ei kuitenkaan riittänyt, ja kierre oli valmis. Aina oli ostettava jotain uutta.

– En pystynyt olemaan onnellinen ilman, että hankin uutta tavaraa. Mutta se, että koitin koko ajan haalia uutta tavaraa elämääni, ei tehnyt siitä yhtään onnellisempaa. Jos onni ei tule sisältä, mikään ei koskaan riitä.

Saanan mukaan tärkeintä säästämisessä ei ole rahasumma, vaan se, että säästämisestä tulee rutiini.

Holtiton rahankäyttö jatkui vuoden 2020 joulukuuhun asti. Tammikuussa 2021 Saana ryhtyi säästämään puolisonsa kanssa asuntoa varten. Samalla Saana aloitti ostolakon. Se sai hänet ymmärtämään, että taloudellinen ahdinko oli johtunut myös omasta käytöksestä.

Saana opiskeli oppisopimuskoulutuksella lähihoitajaksi, kun säästöprojekti alkoi.

Kun tilillä yhtäkkiä olikin rahaa, seurasi ahdistus. Rahaa oli lopulta säästössä kaiken kaikkiaan noin 20 000 euroa. Tutun ja turvallisen tilalla oli jotain uutta ja pelottavaa.

– Oli tosi pelottavaa, kun yhtäkkiä olikin säästössä rahaa, koska se tuttu ja turvallinen oli ennemminkin se, ettei rahaa koskaan ollut.

Myös arkea oli opeteltava uudestaan. Vapaa-aika oli kulunut pitkälti kauppoja ja kirpputoreja kiertäessä, ja kaupoissa käyminen ennen työvuoroa muodostui tavaksi. Myös vapaapäivän ohjelma oli ostoksilla käyminen.

– Kaikki vapaa-aika oli pyhitetty sille, että pääsen ostamaan jotain.

Enää niin ei voinut tehdä.

Säästöprojektin alussa sosiaalisesta mediasta muodostui päiväkirja matkalle. Saana jakoi seuraajilleen tietoa säästöprojektin etenemisestä, mutta puhui myös henkisestä puolesta rahan takana. Yllättäen seuraajista löytyi vertaistukea, ja Saana ymmärsi, kuinka vähän rahasta puhutaan.

– Siihen, miten kulutat vaikuttavat lapsuudesta opitut mallit ja se, miten koet oman paikkasi täällä. Pitäisi keskustella enemmän siitä, kuinka paljon kulutukseen vaikuttaa ympäristö. Voimakas markkinointi, vuodenaikojen mukaan vaihtuvat trendit ja kampanjat kannustavat ostamaan. Unohdetaan se, että monella on ongelmia oman kulutuksen kanssa.

Myös ostoriippuvuudesta puhutaan Saanan mielestä liian vähän. Ostoriippuvuudella tarkoitetaan sitä, että omaa mielentilaa säädellään pääasiassa ostelemalla. Sillä on suora yhteys omaan mielenterveyteen.

Velkasuosta noustessa Saanalle syntyi ajatus kirjan kirjoittamisesta.

– Nuorilla on ihan supervaikeaa, kun täyttää 18 vuotta. Tulee kaikki se vastuu, mutta toisaalta myös vapaus esimerkiksi ostaa osamaksulla. Mutta mitkä on valmiudet ymmärtää takaisinmaksuja ja korkoja? Halusin, että edes joku nuori pääsisi helpommalla kuin minä.

Saana kertoo tärkeimmän vinkkinsä talouden hallintaan olevan puhuminen sekä oman itsensä tunteminen.

– Mikään materia ole koskaan tarpeeksi, jos ei ole tyytyväinen itseensä muuten. Jos on huolia, uskallus puhua auttaa. Tuttavilta voi saada sellaista tietoa, jota ei itse olisi tullut ajatelleeksi.

Saana muistuttaa myös säästämisen taidon tärkeydestä. Säästöön laitettavan summan ei tarvitse olla iso. Tärkeintä on, että säästämisestä tulee rutiini.

Saana kertoo, että ahdistus nousee edelleen pintaan, jos maksumuistutus tipahtaa postilaatikosta, vaikka kyse on vain inhimillisesti unohdetusta laskusta. Ero vanhaan on kuitenkin suuri.

– En ole missään nimessä immuuni mainonnalle ja minulle tulee ostoimpulssituntemuksia siinä missä muillekin. Itsereflektio on antanut avaimet siihen, että pystyn pysähtymään niihin hetkiin ja miettimään, onko halun takana tarvetta.

”Voimakas markkinointi, vuodenaikojen mukaan vaihtuvat trendit ja kampanjat kannustavat ostamaan”, Saana sanoo.