Apu

Nyrkkeilijä Edis Tatlin tärkein tuki niin arjessa kuin kehässä on pikkuveli Suke



Nyrkkeilijä Edis Tatlin tärkein tuki niin arjessa kuin kehässä on pikkuveli Suke

Edis Tatli ja pikkuveli Suke ovat toistensa tärkeimmät tuet. – Siitä voin olla varma, ettei veli koskaan petä, Suke sanoo. Juttu on julkaistu Avussa nro 8/2015.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Photolies.com

Hämeenlinnalaiselle uimarannalle vietti jyrkkä, parinsadan metrin pituinen alamäki. Isot pojat ehtivät laiturille ensin, mutta veljeään Edistä kolme vuotta nuorempi Suke polki pienellä pyörällään hitaammin ja jäi muista jälkeen. Poikaporukan perässä pysyminen oli usein haastavaa, sillä näillä oli isommat pyörät ja enemmän polkuvoimaa. Veljen kaverit myös nauroivat, kun pikkuinen Suke yritti joskus polkea porukan ohi ja esittää olevansa yhtä voimissaan kuin muutkin.

Edis ei olisi kauheasti välittänyt hännillä roikkuvasta rääpäleestä, mutta siihen ei ollut vaihtoehtoa: isä oli käskenyt ottaa Suken mukaan ja isän käskyä toteltiin, sillä isä oli päällikkö.

– Äkkiä kesken alamäkeä ajoin kiveen, lensin pyörän selästä ja pyörin alas sitä hiekkamäkeä. Sitten nousin ylös ja aloin juosta, Suke kertoo.

– Sillä aikaa ehdin laiturilla jo miettiä, että missäs pikkuveli…?

– Ja sieltä mä tulin hirveästi huutaen. Kädet, jalat, naama, kaikki ihan veressä...

Näin he puhuvat. Veljekset Edis ja Suke Tatli, toistensa lauseita jatkaen ja täydentäen.

Edis  Tatli  on  kosovolaissyntyinen suomalainen kevyen sarjan nyrkkeilijä, joka on voittanut ammattilaisurallaan 24 ottelua, kahdeksan tyrmäyksellä, ja hävinnyt yhden ottelun. Tatlin valmentaja on Pekka Mäki. Vantaan Martinlaaksossa asuva Edis treenaa Helsingin Pitäjänmäellä.

Tatlit ovat kotoisin Prizrenistä, joka sijaitsee Kosovon eteläosassa, lähellä Albanian ja Makedonian rajaa. Isoveljen lisäksi perheeseen kuuluu isä ja äiti sekä 22-vuotias sisar, jotka kaikki toimivat Ediksen tukena tämän nyrkkeilyuralla. Kotikieli on turkki, ja perhe käy Prizrenissä joka kesä tapaamassa sukulaisia.

Pojat kertovat, että perhekeskeisyys on kosovolaisuutta. Perinteisiin kuuluu, että lasta tuetaan tämän harrastuksissa ja ratkaisuissa, ja tämä kasvatetaan kunnon kansalaiseksi.

– Meillä oli kotona tiukka kuri, mutta nyt olemmekin kohteliaita herrasmiehiä. Saattaa kuulostaa vitsiltä, mutta se on totta, Suke sanoo.

– Tosin pienempinä tappelimme. Koko ajan, kaikkialla, Edis virnistää.

– Isä pakotti tekemään aina sovinnon, vaikka eivät ne rähinät muutamaa tuntia pidempää yleensä kestäneet. Mutta kun faija suuttui, siihen ei ollut sanomista. Pelkkä isän katse riitti rauhoittamaan tilanteen, Suke jatkaa.

– Yhteen aikaan tappelimme todella pahasti. Kerran äiti joutui soittamaan isälle, ja isä tuli kesken päivää töistä. Olimme ihan kuset housuissa. Isä sanoi, että ”Jos tappelette vielä kerran, ei tarvitse enää ikinä puhua minulle”. Jonkin ajan kuluttua tuli uusi kähinä. Isä ei puhunut meille sanaakaan pariin kuukauteen. Siihen loppuivat ne tappelut.

Edis, oletko koskaan tirvassut Sukea?

– En nyrkillä.

Tatlit muuttivat Suomeen vuonna 1992. Ensin Ouluun, sitten Forssaan ja lopulta Hämeenlinnaan, missä pojat kävivät koulunsa. Suke luki itsensä merkonomiksi ja valmistui vuonna 2009. Peruskoulun jälkeen Edis haki ammattikouluun autolinjalle, mutta jätti sitten menemättä. Siinä vaiheessa elämällä oli jo toinen suunta.

Forssassa pojat pelasivat jalkapalloa, mutta Hämeenlinnassa Edis siirtyi karateen ja hankki itselleen sinisen vyön.

Niihin aikoihin briteissä vaikutti jemeniläissyntyinen nyrkkeilijä, höyhensarjan mestari Naseem Hamed eli Prince Naseem. Hänet tunnettiin nyrkkeilytempuistaan ja näyttävistä sisääntuloista, mutta valitettavasti myös huonosta käytöksestään, mikä tosin esiintyi kehän ulkopuolella.

Öykkäröinnistä huolimatta Naseemin ottelut olivat äärettömän viihdyttäviä, sillä mies kirjaimellisesti tanssi ja biletti nyrkkeilykehässä. Miehelle nyrkkeily oli hauskanpitoa ja se myös näkyi. Saman tajusi myös 14-vuotias Edis, joka silmät lautasina napitti Naseemin ottelun televisiosta eikä sen jälkeen puhunutkaan muusta kuin nyrkkeilystä.

– Karate tuntui sen jälkeen leikiltä, Edis miettii.

Elettiin vuotta 2001. Perhe lähti Kosovoon lomalle. Isä vei Edisin nyrkkeilysalille kokeilemaan lajia, ja kun pojan into vain kasvoi, kunnon treenit alkoivat Suomessa Hämeenlinnan Kisan salilla. Kolme viikkoa harjoiteltuaan Edis otteli ensimmäisen kilpaottelunsa.

– Kaikki lajista jotain ymmärtävät näkivät heti, että Ediksellä oli lajiin lahjat. Etenkin valmentaja Kari Lammia näki sen, Suke sanoo.

Naseem lihoi sittemmin neljäkymmentä kiloa eikä enää nyrkkeile.

Edis  Tatli  voitti amatöörinyrkkeilyn Suomen mestaruuden 2005, mutta hävisi samana kesänä nuorten EM-kisojen avauskierroksella valkovenäläiselle vastustajalle. Sen jälkeen Edis katosi kehästä puoleksitoista vuodeksi. Syynä oli nenä.

– Jo pelkkä EM-kisoihin valmistautuminen oli nihkeää, koska nenä turposi koko ajan. Pienestäkin osumasta tuli verta valtoimenaan. Itse kisoissa nenä meni tosi huonoon kuntoon. Sitä myöten katosi fiilis ja motivaatio, koska en pystynyt edes kunnolla treenaamaan, ja kuitenkin tässä lajissa lyödään koko ajan. Tauon aikana kävin punttisalilla ja toimin välillä järjestyksenvalvojana, Edis kertoo.

Sitten perhe muutti Helsinkiin. Vuonna 2007 Edisin ystävä Tomi Korpinen soitti nyrkkeilyvalmentaja Pekka Mäelle ja kertoi Edisistä. Mäki otti Edisin treenaamaan Amin Asikaisen seuraan. Edis palasi kehään, nenäkin oli parantunut kahdessa vuodessa. Ura ammattilaistui.

– Aminin menestys lisäsi potkua omaan tekemiseen.

Oletko hyvä häviäjä?

– En.

– Edes tavallisessa pihapelissä se ei halunnut hävitä, Suke sanoo.

Vuonna 2008 Edis puki päälleen samantyyliset sortsit kuin Naseemilla, mutta takana luki Tatli ja edessä Prince. Nykyinen lempinimi tuli siitä.

Uran  nousu  on  ollut todellinen raketti, ja viime syyskuussa edessä oli haasteista se suurin. Tatli otteli Helsingin Hartwall Arenassa WBA-liiton MM-ottelussa kuubalaista Richar Abrilia vastaan. Edellisen kerran suomalainen otteli MM-kehässä Suomessa 52 vuotta aiemmin, vuonna 1962, jolloin Olli Mäki otteli höyhensarjassa Helsingin Olympiastadionilla Davey Moorea vastaan.

Tatli hävisi ottelun tuomariäänin 114–114, 112–116, 111–117.

– Ainakin tuli opittua, millaista on olla maailmanmestaruusottelussa, sellaisen yleisön ja vastustajan edessä. Onhan se iso tason nosto. Jokaisen nyrkkeilijän unelma on päästä ottelemaan maailmanmestaruudesta, Suke sanoo.

– Ja tietysti voittaa, Edis jatkaa.

Mutta Edis Tatliksi ei tulla sillä, että käydään päivätöissä ja treenataan sen ohella. On jätettävä kaikki muu ja omistauduttava vain nyrkkeilylle.

– Lisäksi tarvitaan hyvä tiimi. Halu menestyä, halu tehdä töitä ja treenata kunnolla. Lahjakkuus on vain bonusta, sillä lahjatonkin saattaa päästä kovalla treenillä pitkälle. On oltava kova halu tehdä tätä, tahdonvoimaa.

Entä aggressiivisuutta?

– Kun sen paikka on. Tämä on kuitenkin nyrkkeilyä.

Suke vilkaisee veljeään, alkaa nauraa.

– Suuttuminen on tehnyt Edisille sellaisia ongelmia, että se on lähtenyt ilman mitään ideaa vain puhtaasti tappelemaan. Lyömään ilman mitään järkeä: ”Toi osui muhun, nyt mun on pakko lyödä tolta pää irti”.

Kokemuksen myötä järkeä on tullut lisää.

Edis, pärjäisitkö katutappelussa?

– Ainakin se olisi helpompaa, kuin kehässä oleminen.

Suke  tekee  järjestyksenvalvojan töitä helsinkiläisissä yökerhoissa, mutta jättää työnsä joksikin aikaa aina, kun Edisillä alkaa matsi lähestyä.

– Olen pikkuveli, mutta nyt ovat roolit kääntyneet toisinpäin: nykyään olen eräänlainen isoveli, joka katsoo Edisin perään. Toimenkuvana on olla mukana, tukena. Jos Edisillä on huono fiilis, palautan hyvän fiiliksen takaisin. Jos se miettii liikaa turhia asioita tai stressaa, otan stressin pois. Mitä lähemmäs matsi tulee, sitä enemmän asioitakin tulee: livelähetykset, lehdistö, treenaaminen, painonhallinta.

– Mulla ei ole paljoa kokemusta, mutta seuraan alan huippujätkiä ja aika hyvin jää silmään se, kuinka asioiden pitää mennä. Kuinka rentoja ne on. Rentous on tärkeää, tietynlainen lunkius. Kaikki huiput on sellaisia.

Maailmassa on kuitenkin yksi asia, johon Suke ei puutu. Naiset.

Aiheesta on hankala puhua, koska pilkkukin väärässä paikassa voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

– Mitä lähemmäs ottelu tulee, sitä vähemmän häiriötekijöitä on oltava, ja valitettavasti naiset ovat siinä vaiheessa häiriöksi. Jos Edisillä olisi tyttöystävä, sen olisi matsia ennen astuttava muutamaksi kuukaudeksi takavasemmalle. Suke sanoo.

– Jalkapalloilija Cristiano Ronaldo erosi naisystävästään. Seuraavassa ottelussa tällä herrasmiespelaajalla oli hermot niin kireällä, että se potki ja löi vastustajaa, sai punaisen kortin. Jalkapalloilija voi saada punaisen kortin, mutta jos minä saan turpaan kehässä, voi käydä huonosti. Se voi olla jopa mun viimeinen ottelu, Edis jatkaa.

Isä-Tatli  käy  joskus katsomassa sparrausta salilla, äiti hoitaa ruokahuollon ja vaatteet, mutta ei halua katsoa otteluita livenä.

Uran alkuaikoina ruhjeet ja mustat silmät olivat arkea. Pahimmat vammat tulivat siitä, kun päät kolahtivat yhteen kehässä. Viimeisestä vekistä on neljä vuotta. Vain kerran uransa aikana Edis on pudotettu lattiaan.

– Kaveri meni matalaksi, nosti kunnon heijarin ja osui täydellisesti!

– Joku toinen ei olisi herännyt minuuttiin. Edis nousi heti ylös, Suke kertoo.

Edisin mukaan jääkiekkoilijat saavat enemmän aivotärähdyksiä, sillä taklaukset tulevat yllättäen. Nyrkkeilyssä ottelijat odottavat lyöntiä, lukevat tilanteita, varautuvat. Ja mitä päähän osuviin iskuihin tulee, ammattinyrkkeilijän on kerran vuodessa käytävä aivotutkimuksissa. Otteluihin mennään aina verikokeiden kautta, hiv ja hepatiitit puhtaina.

Edis nimeää esikuvikseen Prince Naseemin, Muhammed Alin ja amerikkalaisen nyrkkeilijän Floyd Mayweatherin, joka nettoaa yhdestä matsista noin 50 miljoonaa dollaria. Mies on on kahdeksankertainen maailmanmestari viidessä painoluokassa.

Mutta olet itsekin joillekin esikuva?

– Nyrkkeilyn valitseville nuorille sanoisin, että menestykseen tarvitaan kovaa treeniä ja omistautumista. Pitää myös miettiä, millaisissa porukoissa yleensäkin liikkuu. On oltava kunnianhimoa, halua olla paras. Suomessa on usein sellainen mentaliteetti, ettei häviö ole niin paha, koska ”sait ainakin kokemusta”. Muualla ne lähetetään hakemaan suoraan voittoa.

Urheilijat eivät yleensä aiheesta puhu, mutta Edis kertoo suoraan, että rauha löytyy usein rukouksesta.

– Meidät on kasvatettu jo pienestä uskomaan siihen, ettei tässä maailmassa ole mitään pelättävää. Minun rukoukseni on usein kiitosta, avun tai voimien pyytämistä. Saan siitä valtavasti voimaa.

Mahtuuko elämään muuta kuin nyrkkeilyä?

– Sitten kun työ on tehty. Jossain vaiheessa pitää tietysti alkaa miettiä perhettä ja lapsia, mutta nyt ei ole oikea aika, Suke sanoo.

– Toisaalta myös nyrkkeilypiirissä on perheellisiä. Työhön kuuluu, että matsin lähestyessä isä keskittyy siihen, ja perheasiat jäävät hetkeksi sivuun, Edis jatkaa.

Milloin  on  seuraava ottelu?

– Toivottavasti pääsen huhtikuussa EM-otteluun. Siihen valmistautuminen alkaa pian. Olen jo nyt hyvässä kunnossa. Loppurutistukseen ei tarvita kuin kaksi kuukautta.

Sitten?

– Voisin puolustaa muutaman kerran Euroopan mestaruutta, ja sitten hankkia sen maailmanmestaruuden. Ja sitten kun sen on hoitanut...

Prinssistä tulee kuningas?

– Ei. Suke on Kingi, mä olen prinssi. ●

Julkaistu: 23.4.2015