“Veisattaisko hörötellen kirkkoon!” – Lasten suusta

Pappa keitteli kahvia keittiössä. Jimi, 1,5, tuli olohuoneesta ja taputti käsiään. Äitinsä selitti, että nyt hän on tehnyt mielestään jotakin fiksua. Menimme olohuoneeseen, missä Jimi otti tulpan pistorasiasta ja valo sammui. Sitten hän palautti tulpan pistorasiaan ja valo syttyi. Poika taputti taas käsiään ja oli ylpeän näköinen.

Hämmästynyt isoisoisä

Kysyin viisivuotiaalta Elleniltä, mahtaako hän tietää, kuka on Elvis. Ellen vastasi välittömästi: ”Kyllä, palomies Samin kaveri!”

Mummi

Selailimme nelivuotiaan Mikun kanssa eläinkirjaa pienen kiukunpuuskan jälkeen. Poika kertoi innoissaan olevansa vahva kuin leijona. Kun kysyin, onko mummi sitten tiikeri, vastaus kuului: ”Ei ole, mummi on typerä.”

Mummi

Päivähoitopoikani oli vasta oppinut sanomaan r-kirjaimen. Eräänä päivänä hän ehdotti: ”Veisattaisiinko niitä kirkkovirsiä, vaikka se Hörötellen kirkkoon!” Poika tarkoitti siis lorua ”Körö körö kirkkoon”.

Hörötellen kirkkoon

Viikon klassikko

Mikalla oli kiire ulos leikkimään. Puettuaan hän ei jäänyt odottamaan äidin ohjeita vaan huusi ulos juostessaan: – En viivy kauan, en mene jäille enkä puhu tuhmia.

Serkku Lieksasta, Apu 14/1983

Lähetä meille lasten hauskat lausahdukset

Muista yhteystietosi! Joka viikko yksi julkaistuista lausahduksista palkitaan Lasten suusta -kirjalla. Tällä kerralla palkinnon sai nimimerkki Hämmästynyt isoisä.

lastensuusta.apu@a-lehdet.fi

Apu, Lasten suusta, 00081 A-lehdet