Tulipunaruusut, Silmät tummat kuin yö, Pustan poika, Lennä mun lempeni laulu ja Vanhan merirosvon kapakassa ovat kaikille suomalaisille tuttuja, mutta harva tuntee nimeltä niiden säveltäjän. Usko Kemppi kirjoitti ensimmäiset laulunsa jo vuonna 1929, ja hän oli ensimmäinen suomalainen kokopäivätoiminen iskelmäsanoittaja ja -säveltäjä. Hän kirjoitti laulujen lisäksi nuortenkirjoja ja elokuvakäsikirjoituksia sekä sanoitti muiden säveltämiä lauluja.
Uskon muiden säveliin kirjoittamista sanoituksista Elämä juoksuhaudoissa ja Kodin kynttilät ovat muuttuneet jo vuosia sitten kansan yhteiseksi omaisuudeksi.
Tutustuin Uskoon paremmin 1980-luvun alussa. Hän vieraili viikoittain levy-yhtiössämme, ja kirjoittelin sanoja hänen muutamiin pöytälaatikkosävellyksiinsä. Usko oli mainio mies, lyhyt ja lihaksikas. Hän oli nuorena elättänyt itsensä sirkuksen taitovoimistelijana ja viulistina ja teki edelleen joka syksy pitkiä vaellusmatkoja Lappiin. Pelkosenniemen Pyhätunturin kerot ja kurut olivat hänelle rakkaita.
Alkuun päästyään Usko puhui lähes tauotta. Tarinoissa vilahtelivat Kahvila Brondan taiteilijat Uuno Kailaasta ja Väinö Aaltosesta Matti Jurvaan. Usko oli absolutisti, mutta häntä ei häirinnyt kavereiden juhlinta. Bronda oli raittiusravintola ja maassa kieltolaki, mutta teetä terästettiin pirtulla. "Varpunen", peltinen taskumatti, kuului jokaisen taiteilijan matkavarustuksiin.
Ravintolahenkilökunta katsoi touhua läpi sormiensa eikä puuttunut kohtuulliseen alkoholinkäyttöön. Suurpiirteisyys vaikutti myös kahvilan suosioon. Kerran Uuno Kailas oli ollut kateissa monta viikkoa. Kun Uuno palasi Brondalle, Usko kysyi, missä hän oli ollut. "Olin hulluna", Uuno vastasi. "Mistä tiedät, että olet nyt terve", Usko uteli. Uuno vastasi, että hän kiertää joka ilta Kaivopuiston rantaa kotiin pistooli taskussa ja ellei ammu matkalla itseään, hän on kunnossa.
Taiteilijaseurakunta koostui köyhästä väestä. Raha kulki kädestä suuhun. Ruokokoski rahoitti iltansa karikatyyreilla ja tilannekuvilla. Vain Väinö Aaltonen oli luonut monumenttiveistoksillaan menestyksekkään uran, ja hän saattoi joskus tarjota tyhjätaskuille koko illan. 1930-luvulla laulujentekijän oikeussuoja oli hatara. Useimmat laulut myytiin viinapullosta kustantajalle tai levy-yhtiölle, eivätkä perikunnat saa näistä lauluista edelleenkään tuloja.
Tällainen tapaus on muun muassa Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen käyttämä nimimerkki Salama. Teoston johtaja Martti Turunen sanoi aikoinaan, että rahat maksetaan heti, kun Salama itse ilmestyy hänen luokseen Teostoon. Herra Salamaa ei ole tähän päivään mennessä näkynyt Teostossa.
Yrjö Saarnio oli käynyt tanssikeikalla Asikkalassa Vesivehmaan Jenkkapirtillä, ja häneltä oli tilattu lavalle oma nimikkojenkka. Saarnio toi sävellyksensä Kempille sanoitettavaksi ja antoi ainoana ohjeena, että lavaa hoitaa Vehnämäen pariskunta. Sanat syntyivät nopeasi, ja Veikko Sato lauloi Saarnion yhtyeen säestämänä jenkan saman tien levylle.
Myöhemmin Saarnio kertoi Uskolle, että "Vehnämäen muori" oli loukkaantunut hänen sanoituksestaan, varsinkin kohdasta, jossa muori hyppää tasajalkaa. Vasta silloin Uskolle selvisi, että Vehnämäet oli nuoripari ja "muori" juuri parikymppiä täyttänyt nuori nainen. Väärinkäsityksestä huolimatta jenkasta tuli suuri menestys, ja tasajalkaa jenkkaa hyppivä Vehnämäen muori pääsi kevyen musiikin historiaan.
