Veeti Kallio ja Jenni Teräväinen perustivat majatalon pahimpaan kriisiaikaan: ”Olemme oppineet, että hyvin vähälläkin voi tulla toimeen”

Näkymä on kuin Suomi-filmistä. Aurinko heijastuu pilvettömältä taivaalta keltaisen omakotitalon ja sen vastapäätä asettuvien, kunnostettujen vanhojen ulkorakennusten ylle.

Pyhärannassa Hirslahden kylässä sijaitsevan Kallionkolon omistajat, laulaja-näyttelijänä tunnettu Veeti Kallio, 58, ja avopuoliso Jenni Teräväinen, 48, ovat keskeyttäneet pihassa hommat hetkeksi. Veeti on ollut sirkkelin ääressä nikkaroimassa pientä esiintymislavaa. Jenni on maalannut katetun terassin viereen rakennetun tilan ulko-ovia.

– En osaa enää kenenkään muun kanssa tehdä samalla tavalla hommia kuin Jennin. Jos vaikka rakennan jotain, on tosi hankalaa kysyä kenenkään muun kuin hänen mielipidettään, Veeti katsoo lämpimästi puolisoonsa.

Paikan pyörittämisessä ja laittamisessa tarvitaan molempia tiiviisti. Kaksikon työfilosofia on ollut, että se tekee, joka ehtii. On sesonkiaika ja Jenni, joka on opetellut tekemään juurileipää, on herännyt jo aamusta leipomaan. Kun kahvila on auennut, hän on tehnyt jo yhden työpäivän.

Veeti työskentelee useimmiten tiskin takana ja myy leivonnaisia. Nyt pihapiirissä on hiljaista, mutta suurimman osan viikosta terassilla kuhisee asiakkaita. Kahvilan pari on entisöinyt vanhasta karjasuojasta. Entisajan mankelihuoneesta on taas remontoitu bed & breakfast -majoituspaikka.

Keltaisessa omakotitalossa, aikoinaan pappilana toimineessa rakennuksessa, on Jennin, Veetin ja heidän Aava-tyttärensä, 12, koti. Veetin poika edellisestä liitosta on jo aikuinen ja asuu omillaan.

– Ideoitahan tänne liittyen meillä olisi vaikka kuinka. Meiltä puuttuvat vain aika ja raha, paikkoja esittelevä Jenni naurahtaa.

– Moni on kysynyt, että onko muutto Pyhärantaan kaduttanut. Olen joka kerta sanonut, että ei. Olemme saaneet kaiken lopulta hienosti toimimaan, Veeti toteaa.

Veeti ja Jenni löysivät Kallionkolosta haluamansa elämänmuutoksen, olkoonkin, että kaikkeen he eivät unelmiensa paikkaa etsiessään osanneet varautua. Pari teki pihapiiristä kaupat keväällä 2020 keskellä koronakriisiä. Vaikka aika oli kovaa, he eivät edes keskustelleet, että olisivat luopuneet hankkeesta pandemian vuoksi.

– Joku voisi sanoa sitä tyhmyydeksi, että ryhdyimme tähän keskellä kriisiaikaa, mutta päätös ja suunnitelmat oli tehty. Harvoin olen muutenkaan elämässä tehnyt niin, että olisin miettinyt pelkästään, kannattaako se taloudellisesti. Olisi moni juttu jäänyt tekemättä, Veeti sanoo.

Ensimmäisen koronakesän heinäkuussa 2020 he saivat kahvilan pystyyn ja muuttivat tilalle. Iso osa paikoista oli vielä kunnostamatta. Veetin oli ollut tarkoitus käydä keikoilla uudesta kodista, mutta korona veikin mieheltä kaikki laulajan työt.

– Olin tilanteessa, että ei ollut töitä eikä rahaa, joten oli otettava kaikki kekseliäisyys käyttöön, Veeti muistelee.

Seuraavaksi kesäksi pihapiiriin saatiin avattua majoituspaikka, johon mahtuu yksi perhekunta kerrallaan. Tuona kesänä Veetillä oli pesti myös kesäteatterissa. Molemmat tekivät kesällä 2021 ympäripyöreitä päiviä. Jenni oli tottunut entisissä töissään ravintola-alalla ratkaisemaan ongelmia, nytkin tarvittiin monia b-suunnitelmia. Niinpä kaksikko keskittyi varojensa mukaan kunnostamaan paikan kerrallaan.

Veeti oli työskennellyt rakennuksilla jo nuoresta, ja hänellä on myös suutarin koulutus. Jenni taas on opiskellut vanhojen rakennusten entisöintiä ja valmistunut huonekalupuusepäksi. Kokemuksesta ja koulutuksesta oli apua, kun hirret tippuivat syliin purkukuntoisesta karjasuojasta.

– Ei voinut ottaa pinosta tuosta vaan uutta puuta, vaan kaikki piti mitata ja laskea, että se juuri ja juuri riittää, Veeti sanoo.

Pahimmassa vaiheessa Veeti joutui myymään pois myös omia tavaroitaan, jotta saisi laskut maksettua.

– Usein täytyy myös miettiä, miten paljon bensaa ajomatka vie, että kannattaako lähteä ajamaan. Mutta samalla olemme oppineet, että hyvin vähälläkin voi tulla toimeen, mies toteaa.

Sirkkeli ja rakennushommat liittyvät myös parin rakkaustarinaan. Vuonna 2010 Veeti oli rakentamassa terassia ja onnistui sirkkelöimään sormestaan palan pois. Hän laittoi sormestaan kuvan Facebookiin tekstillä ”kiire ja sirkkeli ovat huono yhdistelmä”.

– Siihen tuli paljon kommentteja, yksi niistä oli Jennin. Se jäi mieleen, ja aloimme viestitellä Messengerissä.

Pari oli tavannut ohimennen jo vuotta aikaisemmin, kun Veeti oli saapunut keikalle ravintolaan, jonka päällikkönä Jenni toimi.

– Muistan, että Veeti oli herrasmiesmäinen, ystävällinen ja muut huomioiva. Artistien vastaanottaminen oli normaali osa työnkuvaani, eikä siinä ollut silloin mitään sen ihmeempää, Jenni muistelee.

Veeti ehdotti nyt Messenger-viestittelyn päätteeksi, josko he näkisivät Veetin Naantalin-keikan yhteydessä.

– Jenni vastasi siihen, että ihan sama, mies naurahtaa.

Tapaaminen meni sen verran hyvin, että poikamiehenä elellyt Veeti perui seuraavalle päivälle sovitut treffit toisen naisen kanssa.

– Moni asia kolahti. Kun menin Jennin luo ensimmäistä kertaa kylään, ihastelin keittiön pöytää ja tuoleja. Kysyin Jenniltä, että mitä designia ne ovat. Hän vastasi suunnitelleensa ja tehneensä ne itse.

Puolen vuoden kuluttua pari kihlautui. Arki oli hektistä. Jennin työt ravintolapäällikkönä Turussa ja Veetin keikkatyöt artistina painottuivat illoille ja viikonlopuille. Parin tytär syntyi vuonna 2012, jonka jälkeen Jenni jatkoi päivätöissä ja eteni henkilöstöpäälliköstä toimitusjohtajaksi, kunnes jäi työttömäksi vuonna 2017.

– Se oli hyvä pysähdys. Piti alkaa miettiä, mitä haluan todella tehdä isona. Olin aloittanut ravintola-alalla 18-vuotiaana ja mennyt siinä putkessa. Mietin oikeasti, mitä kaikkea osaan ja missä olen hyvä, Jenni muistelee.

Jennin päässä alkoi syntyä unelma oman kodin yhteydessä toimivasta majoituspaikasta. Mukana olisivat maalaismaisema ja kesäkahvila. Veeti lähti heti Jennin suunnitelmaan mukaan.

– Sanoin Jennille, että tämä on tehtävä nyt, ettei sinua vanhempana sitten kaduta.

Pariskunta laati liiketoimintasuunnitelman ja budjetin. Sitten alkoi sopivan paikan etsintä. Ensin oma koti olisi kuitenkin laitettava myyntiin. Paimiossa tuolloin asunut pari varautui pitkään myyntiaikaan, mutta omakotitalo menikin ensinäytöllä. Niinpä Jenni, Veeti ja Aava-tytär muuttivat pikapikaa kerrostalokaksioon, josta jatkoivat uuden paikan etsimistä.

– Meri oli meille tärkeä, sen pitäisi olisi lähellä. Ei järvi tai joki, vaan meri. Kiersimme useita kohteita ennen kuin tämä löytyi.

Julkisuuden henkilönä Veetiä epäilytti ennen muuttoa. Miten hän saisi pidettyä kiinni yksityisyydestään, kun omassa pihapiirissä olisi kahvila?

– Mutta ihmiset ovat tavattoman kohteliaita ja kivoja. Eivätkä minua enää nuoremmat edes tunnista. He sanovat, että ai, oletko sinä joku muusikko?

Veeti arvelee, että hänen itsekkyytensä on elämänmuutoksen myötä vähentynyt. Enää hän ei katsele itseään ulkoapäin ja mieti julkkisasemaansa.

– Itsekkyys liittyi siihen musahommaan. Olen jälkeenpäin ajatellut, että olen ollut aikamoinen jääräpää, Veeti naurahtaa.

– Osaat sinä yhä välillä olla jääräpää! Itsekin huomaan, että nuoruuden mustavalkoisuus on minulla vähentynyt. Mukaan on tullut harmaan sävyjä, jopa värejä, Jenni myöntää.

Molemmat osaavat nauttia maalaiselämästä, jota he lähtivät myös hakemaan. Veeti on nähnyt elämänsä aikansa monenlaista kortteeria.

– Maistraatin tietojen mukaan olen asunut elämässäni 25 eri osoitteessa. Olen ollut lapsesta asti huono nukkumaan, mutta täällä nukun hyvin. Menen nykyään nukkumaan vielä saman vuorokauden puolella. Vai onko se vain tämä ikä, Veeti pohtii.

Parilla on kymmenen vuotta ikäeroa. Veetin mukaan sen huomaa vasta nyt jaksamisen määrässä.

– Mielestäni jaksan vähemmän. Sitä on illalla väsynyt, kun päivän täällä puuhastelee, nuorempana sitä jaksoi vielä painaa iltaisin keikkaakin päälle.

Veeti nyökkäilee.

– Ehkä kaikkein parasta tässä elämäntyylissä on se, että kotoa ei tarvitse lähteä mihinkään. On hyvä muistaa, että jos alkaa murehtia maailman murheita, masentuu herkästi. Tärkeintä on, että korvien ja sydämen väli pysyy kirkkaana.

Mutta kahvilan ja pienen majoituspalvelun pyörittäminen ei lyö helposti leiville, vaikka kuinka työtään rakastaisi. Maalla on osattava hakea tuloja monesta suunnasta. Veeti onkin kouluttautunut hierojaksi, ja tekee tilalla myös hierontoja. Yhdessä on käyty myös mehiläistenhoitokurssi. Veeti osallistui myös keväällä esitettyyn television Farmi Suomi -kisaan, jossa hän selvisi kolmannelle sijalle.

Entä ne keikat? Veeti kun tunnetaan karismaattisena laulaja ja tulkitsijana, joka oli takavuosina paljon esillä myös telkkarissa. Veetin mukaan keikkojen määrä tyrehtyi koronan myötä.

– Olen ollut puolen vuoden aikana kerran keikalla. Yhden kerran! Teen keikkoja yhä mielelläni. Toisaalta autossa istumista ei ole ollut ikävä, ja olemme pitäneetkin täällä pihapiirissä musailtoja.

Maanantaisin ja tiistaisin paikka on kiinni, mutta silloinkin parilla riittää tekemistä.

– Maanantaisin on tukkupäivä ja lähdemme autoillamme hetkeksi eri suuntiin hakemaan tarvikkeita, Jenni selventää.

Tiistaisin jo leivotaan ja Veeti tekee hierontoja.

Veeti hymyilee. Tämä on sitä hyvää elämää, joka valitsi heidät.