Vastuullinen matkailija: Ympäristön ajattelu voi lisätä matkasi iloa
Vastuullisuutta on matkaillessa tapana väistellä monenlaisilla selityksillä, toteaa Mondon kolumnisti Ville-Juhani Sutinen. Fiksujen valintojen teko voi kuitenkin lisätä reissujen tuomaa hyvää mieltä.
”Kyllähän minä muuten, mutta…” Kaikki tuntevat jonkun, joka on sanonut näin perustellakseen runsasta lentämistä tai muulla tavoin epäekologista matkustamista. Moni on varmasti itse käyttänyt vastaavaa fraasia tilanteessa, jossa oma toiminta vaikuttaa kyseenalaiselta. Joskus perustelu voi olla pätevä. Usein se on kuitenkin veruke, jolla väistämme vastuullisuuden ajattelemista.
Kaksi kolmesta suomalaisesta matkailijasta sanoo perehtyneensä kestävän kehityksen mukaisiin matkailutapoihin, ja joka kolmas meistä suosii niitä reissuillaan aktiivisesti. Tulos selvisi Visa-luottoyhtiön kyselyssä.
Samalla lentäminen kuitenkin lisääntyy globaalisti, ja Suomessakin lomalennot ovat pandemia-ajan notkahduksen jälkeen taas suosiossa. Vaikuttaa siltä, että me toivomme ja aiomme hyvää, mutta sanat eivät aina muutu teoiksi.
Tuskinpa moni pitää tahallaan yllä vahingollisia toimintamalleja. Sen sijaan vaihtoehtoja on tarjolla liian vähän, niitä ei osata etsiä tai ne tuntuvat hankalilta. Usein on yksinkertaisesti helpointa tehdä niin kuin aina ennenkin, vaikka se tuntuisi väärältä.
”Nautiskelukortin käyttäjät olettavat, että ekologisuus tarkoittaa hauskuuden kieltämistä.”
Meillä kaikilla on käytössämme erilaisia kortteja, jotka vedämme esiin, kun haluamme perustella tuttuja tapojamme.
Yleisin lienee kiirekortti: ”Nyt ei ehdi.” Jos lomaa on vain viikko, voi vaikuttaa mielekkäämmältä lentää perille kuin käyttää päivä tai pari kulkemalla maata pitkin. Toisaalta jos reissu alkaa lentokentällä jonottamisen sijaan leppoisasti junassa, voi lomailuun ryhtyä jo silloin, eikä vasta kohteeseen päästyään.
Toinen tuttu selitys on nautiskelukortti: ”Tämä on sellainen nautiskeluloma.” Jos matkalla ollaan harvakseen tai erityisesti satsaten, ei haluta vaivata päätä vastuullisuuden kysymyksillä, joiden pelätään pilaavan reissun.
Nautiskelukortin käyttäjät olettavat, että ekologisuus tarkoittaa hauskuuden kieltämistä. Niin ei tarvitse olla. Veljeni teki lapsineen taannoin reissun Pohjois-Norjaan, ja ensimmäinen etappi oli yöjunamatka Lappiin. Perheen nelivuotiaalle junassa nukkuminen jäi mieleen ikimuistoisena kokemuksena.
”Nuorena käytin itse usein säästökorttia selitykseksi matkatavoilleni: ajattelin, että ei ole oikein varaa muuhun.”
Itse kohtaan usein lapsikortin käyttöä: ”Kyllähän me muuten, mutta kun on nämä lapset.” Reissuilla kartetaan julkista liikennettä, koska se ei muka sovi lasten tarpeisiin. Tosiasiassa junamatkailu lasten kanssa on vaivattomampaa kuin pitkä ajo autossa, sillä junissa on leikki- ja ravintolavaunut. Lasten kanssa on muutenkin mahdollista edistää vastuullisuutta: he ovat huomisen reissaajia, jotka oppivat matkojen tavat tänään.
Nuorempana käytin itse eniten säästökorttia: ”Ei ole oikein varaa muuhun.” Parinkympin halpalento Puolaan tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin usean yön kallis bussimatka vaihtoineen. Nuoren itseni veruke on kuitenkin jäänyt historiaan viimeistään näinä aikoina, kun Flixbus aloitti suorat linja-autovuorot Vaasasta Varsovaan. Vanhoilta kotikulmiltani Porista pääsee nyt Puolaan vuorokauden reissulla alle 50 eurolla, ja samalla näkee Baltian maisemat.
Monia muitakin kortteja löytyy. On juhlakortti, joka oikeuttaa vastuullisuuden sivuuttamisen vaikkapa synttäreillä tai hääpäivällä. On edelliselle läheinen kerran elämässä -kortti, jota heilutellessa vedotaan siihen, että näin tapahtuu vain tämän kerran. On perinnekortti: näinhän on tehty aina ennenkin…
”Hyvän teko voi matkalla lisätä nautintoa, ja siitä voi vaikka tehdä perinteen.”
Näiden korttien käytössä ei ole mitään väärää. Ne ovat inhimillisiä, ja usein me uskomme niihin itsekin. Joskus ne ovat jopa totta. Mutta matkailun muuttaminen ekologiseksi vaatii ajattelutapojen uudistamista.
Tärkeintä on muistaa, ettei vastuullisuus automaattisesti tarkoita stressiä, rahan menoa tai juhlatunnelman ja perinteiden rikkomista. Hyvän teko voi matkalla päinvastoin lisätä nautintoa ja muodostua uudeksi perinteeksi.
Ja mikä parasta, se mahdollistaa matkailun jatkumisen myös tulevaisuudessa.
Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.
