Vastuullinen matkailija: Saisimmeko kimppakyytejä luontokohteisiin, kiitos!
Miksi niin moniin kohteisiin pääsee vain omalla autolla, ihmettelee Mondon vastuullisen matkailun kolumnisti, kirjailija Ville-Juhani Sutinen.
Yksi hienoimmista vaelluskokemuksistani on ollut patikointi Kaliforniassa, Sierra Nevadan vuorilla. Tahoejärven partaalla kulkeva polku kiemurteli läpi sankan metsän ja ohi vuorilampien. Lopulta reitti nousi puurajan ylle, ja ympärillä avautui näköala teräville vuorille ja turkoosina hohtavalle järvelle.
Korkeuksista asiaa ei nähnyt, mutta paluumatkalla kohti San Franciscoa sen taas huomasi: en ollut ainoa, joka rakasti noita maisemia. Joka viikonloppu San Franciscon lahden alueen miljoonakaupungeista kulkee tuhansien ihmisten virta yksityisautoilla kolmen tunnin matkan ylös vuorille ja takaisin – saastuttaen ihailemaansa maisemaa.
”Metsäretki parantaa fyysistä kuntoa, vähentää stressiä ja pitää yllä hyvää mielenterveyttä esimerkiksi kohentamalla itsetuntoa.”
Luonnon suojelemisen ja turmelemisen ristiriita on vastuullisen matkailun keskeisimpiä ongelmia. Tahdomme varjella luontoa, jotta voimme käydä siellä, mutta reissumme myös rasittaa kohdetta.
Paras tapa suojella ikimetsiä olisi tietenkin jättää ne kokonaan rauhaan. Siinä tapauksessa niihin pääsisivät kuitenkin vain harvat ja valitut, ja meillä ihmisillä on syvälle juurtunut tarve kokea luonto. Nuo elämykset myös varmasti lisäävät haluamme suojella kohteita.
Metsällä on tutkitusti suotuisia vaikutuksia hyvinvointiin. Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin tekemän tiivistelmän mukaan metsäretki parantaa fyysistä kuntoa, vähentää stressiä ja pitää yllä hyvää mielenterveyttä esimerkiksi kohentamalla itsetuntoa. Jo viisitoista minuuttia luonnossa voi auttaa paljon.
Tässä mielessä luontomatkailun lisääminen olisi myönteistä, varsinkin verrattuna ruuhkaisissa suurkaupungeissa lomailuun. Mutta turismin kasvaessa myös sen päästöt lisääntyvät ja luontokohteisiinkin voi tulla ruuhkaa.
Matkailijamäärien rajoittaminen ei ole toimiva tai eettinen ratkaisu kuin erityistapauksissa. Kuten Duodecim toteaa, metsä on oivallinen terveyden edistäjä myös siksi, että se on matalan kynnyksen paikka, johon lähes kuka tahansa voi mennä. Rajoituksia kävijämääriin onkin hyvä tehdä lähinnä Machu Picchun ja Mount Everestin tapaisissa poikkeuksellisissa kohteissa.
”Hyvä uutinen on se, että suurin osa luontokohteista ei kärsi erityisesti matkailusta.”
Hyvä uutinen on, että suurin osa luontokohteista ei kärsi erityisesti matkailusta, sillä niissä käy suhteellisen pieniä määriä retkeilijöitä. Suosituissa ja ekologisesti hauraissa paikoissa, kuten Malediiveilla, tuho voi kuitenkin olla lopullista.
Siksi kohteen valinnalla on suuri merkitys. Ei kannata aina lähteä juuri siihen luonnonpuistoon tai patikointireitille, johon kaikki muutkin menevät. Vähemmän koluttu kohde on paitsi usein vastuullisempi valinta, myös erilainen kokemus. Merkityillä reiteillä pysymisen sääntöä on tietysti noudatettava.
”Suomessa joihinkin kansallispuistoihin pääsee linja-autolla tai junalla, mutta varsinkin pohjoisessa luontoretki edellyttää omaa autoa.”
Monissa retkeilykohteissa matkailijoita kehotetaan osallistumaan ympäristön suojeluun, kuten korjaamaan roskansa pois vaellusreitin taukopaikalta. Kävijä voi myös itse ottaa jo ennakkoon selvää kohteen erityispiirteistä, esimerkiksi siitä, onko alueella uhanalaisia eläimiä tai kasveja.
Olisi myös luotava sellaiset palvelut, että vastuullinen luontomatkailu onnistuu ilman kohtuutonta vaivaa. Suomessa joihinkin kansallispuistoihin pääsee linja-autolla tai junalla, mutta varsinkin pohjoisessa luontoretki edellyttää omaa autoa.
Pohjois-Karjalassa järjestettiin viime vuonna vastuullisen matkailun kehityshanke, jonka tuloksena syntyi Reissukyyti-sivusto (reissukyyti.fi). Autoilevat matkailijat voivat sen avulla ilmoittaa kyydeistä ja autottomat hakea niitä. Mukana on monia suosittuja paikkoja, kuten Koli.
Facebookissa puolestaan toimii parintuhannen jäsenen ryhmä nimeltä Retkeilijöiden kimppakyydit. Sen kautta voi tarjota ja löytää kyytejä kotimaan kohteisiin. Vaikkei hallussa olisi ajokorttia, sen ei pidä estää meitä pääsemästä luontoon.
Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii matkailulehti Mondon kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.
