Vastuullinen matkailija: Lapsen kanssa reissaaminen muutti matkojani – ja hauskempaan suuntaan

Kuluneiden parin vuoden aikana olen tehnyt monet reissuni pienen poikani kanssa. Olemme olleet yhdessä sekä huvi- että työmatkoilla, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Lapsen kanssa matkustaessa on muistettava monia asioita lisärokotuksista päiväunien ja ruokailurytmin suunnitteluun. Siitä on vaivaa, mutta kun pääsee kokemaan uusia ja tuttuja kohteita lapsen kautta, se on sen arvoista.

Yksi erityinen puoli tenavan kanssa matkustamisessa on tutustuminen toisiin lapsiin ja vanhempiin. Ulkomailla pääsee helposti juttusille paikallisten kanssa ja oppii lisää näiden maiden elämästä.

Kun lapsemme oli vähän alle yksivuotias, vaimoni matkusti työasioissa kuukaudeksi Kaliforniaan, San Franciscon lahden alueelle.

Minä ja lapsi lähdimme mukaan. Olin itse vanhempainvapaalla ja kävin päivittäin lapsen kanssa kaupungilla. Mikään ei kiinnitä muutenkin sosiaalisten amerikkalaisten huomiota niin kuin vauva. Lenkki puistossa pitkittyi, kun paikalliset halusivat sanoa jotain pienokaiselle ja vaihtoivat samalla muutaman sanan minun kanssani. Amerikansuomalainen tuttava tarjosi meille apuaan ja yösijaa. Jopa kodittomat huutelivat siltojen alta hellittelyjä.

Vieraita paikkoja tulee myös katsoneeksi lapsen näkökulmasta. Äkkiä oppii ymmärtämään, kuinka tärkeää on vaikkapa päästä liikkumaan sujuvasti pyörien varassa ja kuinka olennaisia hyvät julkiset wc:t ovat.

Lapsi siis rakentaa siltoja paikalliseen elämään ja kulttuuriin. Lisäksi matka lapsen kanssa on usein ekologisempi.

Perheloma voi herättää mielikuvan lennolla itkevistä pienokaisista ja sotkun täyttämästä rantalomakohteesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pakettimatka resorttiin saattaa olla vähemmän saastuttava vaihtoehto, sillä valmismatkoilla kaikki kyydeistä ruokailuun on hankittu ja mietitty. Jopa kertakäyttövaippoja säästyy, kun pikkuväki voi telmiä rannalla ilman niitä.

Kun lähtee jonnekin lapsi mukanaan, on paras tehdä useamman lyhyen reissun sijaan yksi pitkä matka, jotta välttyy turhilta siirtymiltä. Se on yleensä myös ympäristöystävällisempää, kun esimerkiksi edestakaisia lentoja ei tarvita monia.

Lapset eivät useinkaan nauti olostaan pidemmillä lennoilla. Sen sijaan junassa he omien kokemusteni mukaan matkustavat mielellään. Näin ollen matkasuunnitelmien lähtökohdaksi tulee ottaneeksi junan aina kun mahdollista.

Jotkut ekologiset vaihtoehdot ovat lapsille myös elämyksiä. Telttailu säästää luontoa ja on usein innostavaa. Pyöräilyiässä olevat taas tutustuvat paikkoihin kernaasti bussin sijaan fillarin selässä.

Tosiasia myös on, että lapsen kanssa ei aina viitsi lähteä kovin kauas. Tämä lisää matkoja Suomessa ja lähialueilla. Tätä kirjoittaessa suunnittelen parhaillaan retkeä sellaisiin eksoottisiin kohteisiin kuin Hyvinkäällä sijaitsevaan Suomen Rautatiemuseoon ja Tampereen Muumimuseoon.

Matkailu lapsen kanssa voi olla vastuullista myös abstraktimmalla tasolla. Joskus kuulee sanottavan, että ympäristön kannalta parasta olisi olla hankkimatta jälkikasvua ollenkaan. Tällöin kuitenkin ajatellaan, että meidän lapsemme kuluttavat aikuistuttuaan samalla lailla kuin me itse. Mutta niin ei tarvitse olla.

Toisin kuin me, he saavat nähdä pienestä pitäen kestäviä tapoja reissata. Juuri matkustamalla tulevaisuuden aikuiset oppivat ottamaan vastuullisuuden ja ekologisuuden huomioon. Matkat toisiin maihin ja vieraisiin kulttuureihin myös totuttavat lapset näkemään erilaisia ihmisiä ja ymmärtämään monenlaisia tapoja.

Aina välillä matkustan tietenkin myös ilman lasta. Omaa aikaa tien päällä osaa arvostaa nyt enemmän kuin ennen.

Seikkailun ohella kaipaan nykyään totta puhuen yhtä paljon lomaa, jonka aikana ei tarvitse tehdä mitään.

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.