Vastine

Autoelektroniikan lehtori Vesa Linja-Aho on kirjoittanut Image-lehden blogissaan (18.4.2014) poliitikoista, joiden hän pelkää tulleen “säteilypuoskariporukan” harhauttamiksi. Kirjoitus edustaa vahvasti värittynyttä tulkintaa sekä poliittisen toiminnan että tieteellisen tiedon tasosta.

Monimutkaisten ja eri aloja koskevien, esimerkiksi teknologiaan ja liike-elämän sääntelyyn liittyvien ongelmien käsittelyssä eri tieteenalojen välinen vuoropuhelu on tärkeää. Yksi oman kriminologisen tutkimukseni kohteista on valkokaulusrikollisuus, jonka yhtenä muotona on kuluttajille markkinoidut vaaralliset tai puutteellisesti testatut tuotteet. Historia tuntee monia tällaisia tapauksia, mutta niiden oppi unohtuu helposti. Matkapuhelimet ovat yksi tällainen tuoteryhmä, jonka turvallisuudesta kiistellään yhä.

On laajemminkin oikeustieteen kannalta kiinnostava kysymys, mitä tarkoittaa ympäristöoikeudellinen varovaisuusperiaate suhteessa lisääntyvään radiotaajuiseen säteilyyn ympäristössämme. Luonnontieteellisen tiedon osalta voidaan vedota etenkin Maailman terveysjärjestö WHO:n riskiluokitukseen vuodelta 2011, jonka mukaan esimerkiksi kännyköiden ja niiden tukiasemien säteily on mahdollisesti karsinogeenista ihmisille. Perustelut tälle 2B-riskiluokitukselle on julkaistu The Lancetissa, joka on erittäin arvostettu tiedelehtiperhe. Asiallinen keskustelu tämän luokituksen implikaatioista on vielä Suomessa käymättä. On tärkeää keskustella ilman vastapuolen leimaamista tällaisesta laajasta ongelmakentästä, jolla on potentiaalisesti kauaskantoiset kansanterveydelliset vaikutukset.

Sinänsä varovaisuus- tai ennalta varautumisen periaate on yleisesti tunnustettu riskienhallinnan periaate tilanteessa, jossa tieteellinen tieto on epävarmaa ja sääntelyn laiminlyönti voisi johtaa korkeisiin kustannuksiin. Oma Säteilyturvakeskuksemme suositteli jo vuonna 2009, että lasten kännykänkäyttöä on hyvä rajoittaa – miten hyvin suositus on toteutunut?

Henrik Elonheimo, OTT, kriminologian dosentti (TY)