Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Jatka lausetta

Lastenpsykiatri Vappu Taipale suree suomalaisten suhtautumista Venäjään: "Ihan kuin kaikki venäläiset taiteilijat ja säveltäjät olisivat ruttoa levittämässä"

"Pyydän anteeksi suomalaisten suhtautumista venäläiseen kulttuuriin, taiteeseen ja tieteeseen", lastenpsykiatri Vappu Taipale sanoo. Näin hän jatkaa lauseita.

22.6.2023 Apu

Minun olisi pitänyt syntyä pojaksi, koska äiti ja isä suunnittelivat poikien jalkapallojoukkuetta. Isäni kaatui talvisodassa, joten hän ei ehtinyt pettymään.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla hierojaksi. Ihailin vanhaa tätiä, joka kävi hieromassa isoäitiäni. Tavallaan minusta tulikin hieroja, koska eiköhän myös psykiatria ole jonkinlaista henkistä hierontaa.

Teini-iässä ihailin taiteilijoita ja taidetta. Ajattelin ruveta arkkitehdiksi, mutta voimistelunopettajani Irma Rewell sanoi: Sinähän joudut vain miesten apulaisiksi. Rupea lääkäriksi.

Viimeksi nauroin makeasti, kun lopetin kirjan nimeltä Lessons in Chemistry. Se kertoo 50-luvun kemistinaisesta työelämässä. Ne tilanteet olivat herkullisia, mutta traagisia. Esimerkiksi hänen esimiehensä otti hänen työnsä ja julkaisi ne omalla nimellään.

Pelkään kuollakseni, että jollekin läheiselle sattuu jotain, tai ydinsota oikeasti syttyy. Pelkään sitäkin, että rauha ei palaudu.

Kadun yhä, etten ole ollut riittävän vahva rauhan puolestapuhuja. Meidän hyvät ystävämmekin, jotka perustivat kansainvälisen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön, kuolivat viime vuonna.

Pyydän anteeksi suomalaisten suhtautumista venäläiseen kulttuuriin, taiteeseen ja tieteeseen. Ihan kuin kaikki venäläiset taiteilijat ja säveltäjät olisivat ruttoa levittämässä. Nyt jos koskaan on tärkeää pitää yhteyksiä myös Venäjään. Olimme viime tammikuussa Pietarissa, ja venäläisistä ystävistämme tuntui lämmittävältä, kun kävimme. Täytyy rakentaa sitä, mitä tulee. Venäjähän on aina tuossa, se ei häviä mihinkään.

Ystäväni ihmettelevät avantouintiani. Se antaa ihanan sykäyksen aamulle. Mökillä meidän naisilla on ollut tapana käydä aamupesulla meressä. Yli yhdeksänkymppinen äitinikin meni rollaattorilla laiturille pipo päässä, laskeutui rappusia pitkin veteen ja pesi itsensä.

Sukurasitteeni on, että minulla on iso kattila, jonka ympärille aina haluan ihmisiä. Isoäitini oli samanlainen, ja nyt minulla on hänen kattilansa ja viidentoista litran rautapata.

Juuri nyt ottaa päähän, että miehet eivät halua järjestötyöhön. Järjestöt alkavat olla naisvoittoisia: yksi mies viidentoista naisen joukossa.

Ennen oli paremmin se, kun ihmiset kävivät toistensa luona: tulivat kutsumatta ja koputtivat ovelle. Ei tarvittu nettiä eikä älypuhelimia.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun netissä solvataan toisia, eikä tehdä sitä omalla nimellä. Se raaistaa kansaa, ja on tyhmää ja huolestuttavaa.

Jos olisin mies, rakentaisin pehmeämpää mieskuvaa. Miehillä on liian vähän tilaa kasvaa omaksi itseksensä. Ammatinvalintakin on mennyt yhä tiukemmaksi. Mutta jos olisin mies, ehkä olisin kokki. Kokkaaminen on taidetta.

Aion vielä opetella paremmaksi Telegramin käyttäjäksi. Perheen nuoret viestittävät sitä kautta.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt