Kun astut Runnin kylpylän aulaan Kiuruvedellä, etuoikealla pulppuaa elämänlähde. Älä yhtään jännitä, vaan aseta astiasi vesinoroon, vartoa tovi ja aisti veden mielenkiintoinen, rautainen maku.
Voit heti tuntea, kuinka tervehdyt ja arkiset stressit kaikkoavat. Ja jos oikein sukkelaan maistat mukillisen, saatat matkata hetkessä ajassa 98 vuotta taaksepäin.
Tätä samaa rautapitoista Runnin terveysvettä nautti heinäkuussa 1919 silloinen tuore kenraali, vuotta aikaisemmin katkeran sisällissodan valkoisten voittoon johtanut vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim.
Hän ei vielä silloin ollut Suomen suosituin kansalainen, ei vuosien 1939–44 talvi- ja jatkosotien ylipäällikkösankari, vaan vasta ylennetty kenraali, jonka tulevaisuus juuri sillä hetkellä oli Suomen vajaat kaksi vuotta vanhan tasavallan eduskunnan hyppysissä.
Mannerheim tuli heinäkuussa 1919 odottelemaan maamme ensimmäisten presidentinvaalien tulosta Kiuruveden Runnille, terveelliseksi tunnetun veden äärelle.
Mutta Mannerheim ei astunut nykyaikaisen Runnin kylpylähotellin aulaan vaan senaikaiseen puurakennukseen, joka nyt palvelee Kartanohotellin ravintola Marsalkkana.
Nykyään kylpylävieraat eivät joudu samanlaiseen offensiiviin kuin terveyskylpylässä sata vuotta sitten terveyttään hoidattaneet ihmiset.
Koko joukko nimittäin kokoontui joka ikinen aamu tasan kello viisi ohjattuna juomaan vettä. Juotava määrä kasvoi joka aamu, kunnes se oli noussut yhdeksään lasilliseen. Veden rautapitoisuuden vuoksi se nautittiin pillillä. Tankkauksen jälkeen piti vielä hypellä erityisellä lankulla. Liikunnan tiedettiin panevan kehon nesteet kiertämään.
Ja mikä ihmeellisintä, vesi tehosi. Kuuriin liitettiin ruokavalio sekä kahvinjuontirajoitukset. Runnilla raportoidaan entisaikaan tapahtuneen ihmeparantumisiakin.
Nyt saattaa olla ihme, jos seudulla kylpevissä ei näy terveysvaikutuksia.
Mannerheimin joutumisesta lankulle hyppelemään ei ole historiallista dokumenttia, mutta todennäköisesti hänelle ainakin tarjottiin tuotakin hoitokonstia.
Runnin veden on tiedetty auttavan koliikkiin, kihtiin, suolikatarriin, reumaattisiin vaivoihin sekä yleiseen heikkouteen.
Mitä kaikkea Mannerheim 52-vuotiaana poti ja paranivatko mahdolliset vaivat, siitä Runnilla ei ole varmaa tietoa.
Pelkästään veden juontia hoito ei ollut, vaan yhtenä hoitomuotona iholle siveltiin rautalietettä.
Mannerheim Runnissa.
Runnin kylpylässä Vapaaherra Mannerheimin jalanjäljille johtavat Marsalkan kabinetti sekä Mannerheimin vierailusta kertova näytelmä.
Kiemurtelevan Kiurujoen rantamilla kulkiessaan voi kuvitella Mannerheimin kulkevan samaa tannerta. Unenomaiselta retkeltä havahduttuaan voi astua Marsalkan kabinettiin keskelle hienoa Mannerheim-kokoelmaa.
Kouluneuvos Jouko Jauhiaisen ja lehtori Pirkko Fallesenin järjestämä näyttely avaa maamme tunnetuimman sotilaan elämää jo Venäjän tsaarin hovissa.
Runnilla tietysti kiinnostaa Mannerheimin vierailu kolmen viikon ajan heinäkuussa 1919. Vuoden 1918 sisällissodasta oli kulunut vasta runsas vuosi, ja punaisia oli yhä vankileireillä, eniten Tammisaaressa.
– Kiuruvesi oli turvallista seutua, koska Ylä-Savossa ei ollut venäläisiä varuskuntia, ja vuoden 1918 tapahtumien aikaan täällä elettiin varsin rauhanomaisesti. Kansalaissota ei päässyt runtelemaan aluetta, Jauhiainen kertoo.
– Kiuruveden suojeluskunta pyysi Mannerheimia vierailunsa aikana vapaussodan muistomerkin paljastustilaisuuteen, ja siihen hän myös suostui.
Kun Mannerheim saapui Runnille, vastaanottajina oli suojeluskuntalaisia, ja suojeluskunnan naisjärjestön edustajat kukittivat hänet.
– Mannerheim kätteli paikallisia, mikä oli heille suuri kunnia. Hän oli kuninkaalliseksi mielletty henkilö. Tarinoiden mukaan häntä lähestyi ensimmäisenä paikallinen kylähullu.
Mannerheim oli paikkakunnalla hyvin pidetty henkilö. Monissa valokuvissa hän poseeraa siviiliasussa paikallisten pikkulasten kanssa.
”Isä isä, Mannerheim antoi markan”, kerrotaan eräänkin pikkupojan huutaneen Mannerheimin kohtaamisen jälkeen.
Toisaalta, ihan kaikki eivät hymistelleet. Kun hallitusherra Helsingistä asteli pihamaalla olkihattu päässä ja keppi kädessä, läheiseltä kärrypolulta saattoi kuulla joutilasjoukon laulavan kovaäänisesti ”Mannerheim on vankka, se kävelee kuin ankka”.
Läheisessä talossa oli hevosia, ja Mannerheim ratsasti niillä päivittäin. Ratsuväen upseeri ei tavoistaan päässyt edes päämajavuosina Mikkelissä, vaikka oli silloin jo yli 70-vuotias.
Runnille Mannerheim tuli sisarensa Sophien kanssa. Runni taisi olla sisaren valinta, sillä sitä suosivat vuosisadan alkupuolelta lähtien varakkaat ja taiteilijat.
Runni oli tuon heinäkuisen jakson ajan Suomen valtiollisen elämän keskuspaikka. Sähkeet menivät ja sähkeet tulivat. Paikalla ramppasi jos jonkinlaista lähetystöä. Varmasti myös vehkeiltiin poliittisesti Mannerheimin puolesta ja vastaan.
– Mannerheim odotti täällä presidentinvaalien tulosta. Valtionhoitajana ja muissa tehtävissä pätevöityneenä hän uskoi tulevansa valituksi, Jauhiainen sanoo.
Mannerheimilla ei ollut mitään varasuunnitelmaa. Kun tulos tuli 25.7.1919, se järkytti Mannerheimia. Hän sai eduskunnan toimittamassa vaalissa vain 50 ääntä, kun voittaja K. J. Ståhlberg sai 143. Yhden äänen saivat sekä Suomen tuleva presidentti L. K. Relander että Väinö Tanner.
Kylpylähotelli Runnin ravintolassa on harras tunnelma, kun Mannerheim (Ari Honkanen) puhuttelee teatteriyleisöä Heli Löytynojan ohjauksessa.
Illalla Runnin kylpylähotellin ravintolasalissa näet ihka elävän marskin, kun näyttelijä Ari Honkanen kilauttaa kannuksiaan. Näytelmän Mannerheim esiintyy pääosan ajasta siviileissä, kuten Runnilla vuonna 1919. Vaalitulosta hän kommentoi näytelmässä muka humoristisesti: ”Nyt olen viraton, varaton, vaimoton vapaaherra”.
Todellisuudessa se piti myös paikkansa, sillä jo pitkään kitunut avioliitto päättyi virallisesti vuonna 1919.
Viraton vapaaherra, Mannerheim Runnilla 1919 -näytelmän ohjaaja Heli Löytynoja sanoo teatteriporukkansa olevan hänen hengenheimolaisiaan.
– Mannerheim kiinnostaa tässä erityisessä tilanteessa, kun hänellä ei yhtäkkiä olekaan mitään. Luopumisen vaikeutta.
– Mitä sotilas ajattelee, kun hän tajuaa olevansa ilman virkaa ja asemaa? Ja kun hän vielä Runnilla heinäkuussa 1919 mietti mahdollisuutta hyökätä Pietariin ja vapauttaa bolsevikkien vallasta entinen oma ja tsaarin metropoli.
Näytelmä on kasattu ammattimaisella otteella. Yleisöä on tullut pääkaupunkiseutua myöten Runnille, joka sijaitsee 23 kilometria Iisalmesta. Näytelmässä Mannerheim saapuu Runnille autolla, ja kenraalia varten levitetylle punaiselle matolle astuukin ensimmäisenä kyytiläisenä ollut kylähullu.
– Mannerheim pelkäsi vehkeilyä Helsingissä, mutta Runnilla hän saattoi olla kansanmies.
Samoihin aikoihin järjestettiin kansalaiskeräys, jonka tuloilla perustettiin Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto. Hän ehti ajatella, että kansa ei ole häntä unohtanut. Mutta toisin kävi.
Kun Mannerheim vuonna 1920 tuli jälleen Runnille, kaikki hälinä hänen ympäriltään oli kadonnut. Poissa olivat niin hännystelijät kuin sähkelaitteiden piipityskin.
Teksti Hannu Koskela, kuvat Matias Honkamaa
