Oven takana odottikin vanha työkaveri 40 vuoden takaa – Marketta Tuomen ja Paula Tuurihalmeen tiet kohtasivat uudelleen, kun Tuomi aloitti seniorikaverina

Hitsi vieköön, kynsilakanpoistoaine jäi kotiin, Marketta Tuomi, 68, harmittelee. Hän on tullut tervehtimään 88-vuo­tiasta Paula Tuurihalmetta tämän asuinhuoneistoon helsinkiläiseen palvelukeskukseen ja olisi mieluusti auttanut tätä vanhojen kynsilakkojen poistamisessa. Ystävykset tapaavat toisiaan kutakuinkin kerran kuukaudessa. Silloin he istuvat Paulan huoneessa ja jutustelevat tai lähtevät yhdessä alakerran kanttiiniin.

– Puhelin pärisee molempiin suuntiin useammin, ainakin parin viikon välein, Marketta kertoo.

Kuulumisia vaihdetaan arkisista asioista. Usein he intoutuvat muistelemaan menneitä: Kauhavalta kotoisin olevan Paulan lapsuutta, isän kaatumista talvisodan alkupäivinä, kun Paula oli vasta kaksivuotias. Monesti he juttelevat myös nuorempana matkailua rakastaneen Paulan ulkomaanreissuista Espanjaan, Unkariin ja Ranskaan.

Marketta puolestaan kertoo omista touhuistaan: millaista villapaitaa hän neuloo 5-vuo­tiaalle lapsenlapselleen ja millaista päivää hän on viettänyt uimahallissa ja lastenlasten kanssa seinäkiipeilemässä.

Viime aikoina puheisiin on noussut myös ajatus tulevista syntymäpäivistä. Paula täyttää 90 vuotta vuoden kuluttua, helmikuussa 2027.

– Sitten pidetään isot juhlat, Marketta ehdottaa.

– Jaa, pitäisiköhän jo ryhtyä varaamaan juhlatilaa, Paula sanoo ja nauraa.

Marketan ja Paulan tiet kohtasivat ensimmäisen kerran jo noin 40 vuotta sitten. Sattuma ja Marketan aloittama vapaaehtoistoiminta yhdistivät heidät uudelleen vuosikymmenten tauon jälkeen keväällä 2020. Silloin juuri eläkkeelle jäänyt Marketta kaipasi elämäänsä uudenlaista sisältöä.

Miten voisin toimia aktiivisesti yhteiskunnassa? Miten voisin olla hyödyksi? Näitä kysymyksiä Marketta pohti jäätyään eläkkeelle reilut viisi vuotta sitten. Ura henkilöstöjohtajana ja työhyvinvoinnin parissa oli tuntunut antoisalta ja tärkeältä. Toisista huolehtiminen oli edelleen osa Markettaa.

– Jäin eläkkeelle hyvillä mielin, mutta huomasin silti kaipaavani jotakin elämääni. Olen aina ollut hyvin työorientoitunut, ja työnteko on ollut tärkeä osa identiteettiäni. Nyt jouduin luopumaan työminästäni.

Marketta ryhtyi googlettelemaan erilaisia vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia. Hän halusi tehdä vielä jotain merkityksellistä, kantaa kortensa yhteiseen kekoon.

Koronakeväänä 2020 Marketta ajautui yksinäisyyttä vastaan toimivan sosiaalialan järjestön, HelsinkiMission, sivuille. Hän kiinnostui erityisesti seniorikaveritoiminnasta, ikäihmisten yksinäisyyttä lievittävästä keikkatyöstä. Hän otti yhteyttä järjestöön ja ilmoittautui mukaan koulutukseen.

Seniorikaveritoiminta on vapaaehtoisen ja seniorin välillä tapahtuvaa yhteistä ajanviettoa: läsnäoloa, kuuntelua, juttuseuraa, kertoo HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Marjut Puisto.

– Kaveripari päättää yhdessä, miten he yhteistä aikaa viettävät. Usein se on jotain hyvin arkista mutta niin tärkeää, kuten kahvihetki, pieni kävelylenkki tai piipahdus lähikaupassa.

Seniorikaveri tarjoaa siis ikäihmiselle yhden yksittäisen luottoihmisen, joka tulee seniorin luokse omasta halustaan ja innostaan viettää tämän kanssa aikaa, vailla kiirettä ja hoppua.

– Monilla ikäihmisillä on arjessaan monia vaihtuvia ammattilaisia, kuten hoiva-alan työntekijöitä. Harvoin näillä ihmisillä on aikaa jäädä vaihtamaan kuulumisia sen pidempään. Siksi luottoihmisen merkitys seniorin arkeen ja hyvinvointiin voi olla hyvinkin suuri, Marjut Puisto summaa.

Kun keväällä 2020 koronarajoitukset tiukentuivat ja ikäihmisiä kehotettiin pysymään tiiviisti kotioloissa, Marketta hoiti senioreiden ruokaostoksia ja oli kävelyseurana. Ensimmäinen tiiviimpi auttamissuhde hänellä syntyi 87-vuotiaaseen Meri-nimiseen rouvaan, jolle hän kävi kaupassa ja soitteli kuulumisia.

Marketta arvelee puheluiden merkinneen Merille erityisesti sen jälkeen, kun tämä joutui pitkäaikaiseksi vuodepotilaaksi.

– Puhelut päättyivät usein hänen sanoihinsa: kiitos kultaseni soitosta, et tiedä kuinka paljon näitä arvostan, katkaisee ihanasti päiväni, Marketta kertoo ja herkistyy.

Eräänä päivänä hänen silmiinsä osui vapaa­ehtoisille tarkoitetun ”keikka­kalenterin” ilmoitus: Paula Kannelmäestä kaipaa ulkoiluseuraa. Marketta poimi tehtävän itselleen. Paulan ulko-oven taakse päästyään hän hätkähti. Nimikyltissä luki Tuurihalme.

– Samassa hetkessä ymmärsin, että mehän olimme vanhoja työkavereita. Jälleennäkemisemme oli iloinen, Marketta muistelee.

Marketta ja Paula työskentelivät noin 40 vuotta sitten sihteeri- ja toimistotehtävissä saman kansainvälisen teknologiayrityksen palveluksessa, tosin eri osastoilla, seitsemän vuoden ajan.

Nyt vanhat työkaverit lähtivät yhdessä puistoon ulkoilemaan. Tulevina viikkoina ja kuukausina yhteydenpito jatkui. Kimpassa he kävivät passikuvassa ja hankkimassa Paulalle uuden henkilökortin, näöntarkastuksessa sekä silmä­lasiostoksilla. Joskus Marketta auttoi Paulaa pesu­tuvassa pyykinpesussa, ja usein he pakka­sivat Paulan rollaattorin auton takakonttiin ja ­ajelivat kauppakeskukseen ostoksille.

– Yhdessäolosta tuli hyvin luontevaa ja tapaamisemme jatkuivat, Marketta kertoo.

Kun Paula pari vuotta sitten muutti asumaan palvelukeskukseen, Marketta jatkoi visiittejään. Paulalla ei ole lähellä asuvia omaisia.

– Marketta on tärkeä henkilö minulle. Kiva, kun hänellä on aikaa käydä ja soitella, Paula kiittelee.

Marketta ajattelee, että kuuluminen vapaaehtoisten joukkoon merkitsee hänelle myös yhteisöllisyyttä. HelsinkiMissio ei ole hänelle työpaikka, mutta se on silti porukka, jonka jäsen hän on.

– Tarvitsen yhä elämääni sosiaalisuutta. Nautin siitä, että tapaan ihmisiä ja pääsen vaihtamaan ajatuksia.

Kun Marketan auttama Meri menehtyi vuonna 2022, seniorityön tiimi tarjosi hänelle tukea ja keskusteluapua. Se tuntui hänestä hyvältä ja tärkeältä.

Marketta on kouluttautunut myös HelsinkiMission senioripysäkkiohjaajaksi. Kyseessä on viikoittain kokoontuva, yli 60-vuotiaille keskusteluseuraa kaipaaville tarkoitettu luottamuksellinen keskusteluryhmä. Aiheita voivat olla esimerkiksi yksinäisyys, riittämättömyyden tunteet, itsetunto, viha ja rakkaus sekä kipu ja sairaudet. Keskusteluhetkissä jokainen saa jakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan sekä kuunnella toisten elämänkokemuksia.

Tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja tukea mielen hyvinvointia.

– Ajatuksena on, että osallistujat voivat puhua omaa elämäänsä koskettaneista asioista, joista he eivät ehkä aiemmin ole voineet keskustella kenenkään kanssa.

Marketta tietää, että senioreille on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tämän mahdollistaminen omalta osalta tekee hänet iloiseksi.

– Olen ohjannut yhden ryhmän, ja se oli minulle todella iso juttu. Nautin HelsinkiMission kautta saamastani koulutuksesta ja kaikista opeista, mitä sain ryhmädynamiikasta ja ohjaajana olemisesta. Oli upeaa huomata, miten terapeuttista tällainen ryhmäkeskustelu ja kokoontuminen voi olla, kun porukka hitsautuu tiiviiksi.

Marketan tekemä vapaaehtoistoiminta herättää joskus ihmisissä ihmetystä: miten kummassa hänellä riittää aikaa?

Kolmen aikuisen lapsen äiti ja kuuden lapsenlapsen mummi on myös tiiviisti tarvittu apukäsi jälkikasvunsa arjessa, hoivassa ja harrastuskuskailuissa. Lapsenlapsista nuorin on 3-vuotias, vanhin kahdeksan.

Lisäksi Marketta auttaa arkisissa asioissa usein 96-vuotiasta äitiään, joka asuu yhä omillaan. Marketta käy kaupassa hoitamassa ruokaostoksia ja rullaa papiljotteja äitinsä hiuksiin.

– Osaan omasta mielestäni annostella aika hyvin aikataulujani. Jos minulla on kiireitä oman perheeni kanssa, vapaaehtoistoiminta jää hetkeksi vähemmälle. Kun minulla on omaa aikaa, tulen mieluusti Paulan luokse vaihtamaan kuulumisia.

Marketta kannustaa auliisti myös muita ikä­tovereitaan vapaaehtoistoiminnan pariin, sillä se on tuonut hänelle paitsi uusia ystävyyksiä ja ihmiskontakteja myös tärkeää sisältöä eläke­vuosiin. Vapaaehtoistoiminnassa hänelle on tullut todeksi sanonta: antaessaan saa.

– Vapaaehtoistoiminta on tuonut elämääni merkityksellisyyttä ja myös tietynlaista rytmiä. Tunnen tekeväni jotakin tärkeää. Minulla on hyvin vahva halu auttaa ihmisiä. Se tuo samalla hyvinvointia ja iloista mieltä myös itselleni.

Marjut Puisto kertoo, että HelsinkiMission seniorikaverina toimii tällä hetkellä parisen sataa vapaaehtoista. Lisää tarvitaan silti koko ajan, sillä niin moni kaipaa kaveria.

– Yksinäisyyttä on todella paljon.

Yhteinen hyvä -sarjassa keskitytään merkitykselliseen ja muita auttavaan elämään eläkeiässä.