Vanhanaikainen seksuaalikasvatus ei enää riitä – Nuorelle pitää puhua väkivallasta ja kuristamisesta
Helposti saatavilla olevat kuvat kuristamisesta tekevät vanhempien tehtävästä paljon monimutkaisemman kuin aiemmin.
The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä. Juttu on julkaistu alun perin 31. toukokuuta 2024.
Vartuin katolisessa perheessä ja sain teini-iässä kuulla useita luentoja esiaviollisen seksin haitoista. Parhaimmillaan nämä keskustelutuokiot, joita pidettiin yleensä sukupuolen mukaan jaetuissa ryhmissä, välittivät viestin, joka saattoi tietystä kulmasta katsottuna näyttää suorastaan feministiseltä: seurustelu toisen ihmisen kanssa ei antanut tälle oikeutta kehoosi, eikä miehen seksuaalisia haluja saisi koskaan tyydyttää oman (henkisen) hyvinvoinnin kustannuksella. Pahimmillaan tuokiot olivat esineellistäviä ja julmia; eräskin puhuja kehotti meitä, yläkouluikäisiä tyttöjä, kuvittelemaan, että siveytemme on kuin omena, jonka vielä jonain päivänä tarjoamme puolisollemme.
Nykyään minulla on kaksi omaa tytärtä. Haluan antaa heille seksuaalikasvatusta, jossa huomioidaan varovaisuuden merkitys, mutta samalla haluan myös säästää heitä siltä nöyryyttämiseltä, jota ikätoverini ja minä jouduimme kokemaan. En kuitenkaan ole varma siitä, missä raja varovaisuuden ja häpeän välillä kulkee. Epävarmuuteni korostui hiljattain, kun luin The New York Times -lehdestä mielipidekirjoituksen koskien nuorten keskuudessa leviävää seksi-ilmiötä: kuristamista seksin aikana.
