Vanamo oli ennen tärkeä rohdoskasvi ja sitä käytettiin jopa lemmen nostatukseen – Nyt sen määrä Suomen metsissä on pudonnut vain puoleen

Kuusimetsän hämärässä sammalikossa suikertaa pitkä ja jouhimaisen ohut varsi. Siinä kasvaa pieniä, pyöreähköjä ja harvahampaisia lehtiä, aina kaksi vastakkain. Siellä täällä varresta nousee 5–15 sentin korkuisia kukkavanoja, joiden päässä nuokkuu kaksi siroa kellokukkaa.

Vanamo on aito metsien kukka. Se pitää vanhojen metsien kosteasta pienilmastosta.

Suurten puiden varjossa on vanamolle elintilaa, sillä siellä harva kukkakasvi menestyy: sammalpeite on kasvanut niin paksuksi, että se haittaa kasvua. Kovin nuorissa metsissä vanamo ei viihdy, mutta varsinkin mustikkatyypin kuivat ja tuoreet kangasmetsät ovat sen valtakuntaa. Avohakkuut ja metsäpalot ovat vanamolle tuhoksi.

Vanamon vaaleanpunaiset kukat tuoksuvat hyvältä ja houkuttelevat hyönteisiä pölytystyöhön. Kukilla vierailee metsien mittariperhosia, kimalaisia ja kukkakärpäsiä. Vanamo levittää hiukan syreeniä ja lehdokkia muistuttavaa tuoksuaan voimakkaimmin öisin.

Alaspäin nuokkuvat kukat suojaavat herkkää siitepölyä sateelta. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kehittynyttä siementä peittää tahmea, koukkukarvainen peite. Siemenet tarttuvat ohikulkevien nisäkkäiden turkkiin ja lintujen höyheniin ja saavat vapaakyydin usein pitkällekin.

Pienestä koostaan huolimatta vanamo on saanut runsaasti kansanomaisia nimiä, mikä kertoo siitä, että ihminen on pannut kasvin merkille. Sitä on kutsuttu kokonsa perusteella sirkkusenkelloksi, harakanhatuksi ja hiirenkelloksi.

Suikertavan kasvutapansa vuoksi vanamoa on kutsuttu luikeroksi, vanaksi ja viruntaheinäksi. Vaikka vanamo on hento ja siro, se on silti puuvartinen kasvi eli varpu. Sen varsi voi kasvaa jopa yli kymmenen metrin mittaiseksi.

Vanamo oli tärkeä rohdoskasvi, mikä on antanut aiheen nimiin luuvaloruoho, jänneheinä, tyräruoho, ramparuoho ja nivelheinä. Sitä kutsuttiin myös lemmenheinäksi, mikä kertoo kasvia käytetyn lemmen nostatukseen.

Hento ja herkän kaunis vanamo oli kasvien ja eläimistön nimien luojan Carl von Linnén lempikukka. Hän kutsui vanamoa kukkien kuninkaaksi, ja se on kuvattu Linnén aatelisvaakunaan. Vanamon tieteellinen nimi Linnaea on nimetty Linnén mukaan. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.

Vanamo on sitkeä kasvi ja kukkii pitkään. Ensimmäiset kukat puhkeavat jo kesäkuussa, mutta vielä lokakuussa saattaa löytää kukkivia vanamoita.

Vanamo kuului 1900-luvun puolivälin tienoilla Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon, mutta vanhojen metsien vähenemisen ja pirstoutumisen vuoksi vanamon määrä on taantunut puoleen noista ajoista.