”Eivät vammattomatkaan tee 50:tä eri temppua sängyssä” – Nuorina Sami ja Pinja ajattelivat, etteivät seksi ja parisuhde kuuluisi heille vammaisille

Mihin sinä e-pillereitä tarvitset, kun sinulla on hyvä iho, kysyi terveydenhoitaja tuolloin teini-ikäiseltä Pinja Eskolalta. Hoitajalle ei tullut mieleen, että pyörätuolissa istuva Eskola voisi tarvita ehkäisyä seksin harrastamiseen ensimmäisen poikakaverinsa kanssa.

Aiemmin Eskola oli itsekin ajatellut samoin. Parisuhde ja seksielämä eivät kuuluisi hänelle, CP-vammaiselle.

– Nykyään minua jo surettaa se nuori Pinja. Hän ei uskaltanut sanoittaa halujaan ja tarpeitaan ja stressasi siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, Eskola sanoo.

Tampereella asuva Pinja Eskola, 29, on seksuaalineuvoja ja aktivisti. Hän on huomannut, että vammaisen ihmisen seurustelu tai halu harrastaa seksiä herättää yhä laajalti ihmetystä. Siihen liittyy ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, joita on niin vammattomilla kuin vammaisilla ihmisillä itsellään.

Eskolan ystävä, muusikko Sami Kekäläinen, 29, on väärinkäsityksistä samaa mieltä. Helsinkiläisellä Kekäläisellä on perinnöllinen lihassairaus. Se madalsi hänen itsetuntoaan teini-ikäisenä suuresti.

Hän oli ennakkoluuloinen itseään kohtaan: ajatteli, etteivät seurustelusuhteet ja seksielämä hänelle vammaisena kuuluisi.

– Suhteisiin pystyminen edusti minulle aika perimiehekästä identiteettiä, joka minulta puuttui. Olisin kaivannut esikuvia vammaisista miehistä parisuhteessa. Minulla ei myöskään ollut ystäväpiiriä, jonka kanssa keskustella aiheesta ja hälventää ennakkoluulojani, Kekäläinen kertoo.

Nyt Eskola ja Kekäläinen haluavat haastaa perinteistä ajattelua siitä, miten vammaiset nähdään.

Pinja Eskola on julkaissut Rampaseksiä-podcastia vuodenvaihteesta lähtien. Sami Kekäläinen vierailee jaksossa, joka käsittelee deittailua ja sukupuoleen kohdistuvia paineita. Muissa osissa Eskola keskustelee vieraidensa kanssa niin vammaisten kohtaamasta väkivallasta, sateenkaarevuudesta kuin seksityöstä.

– Halusin monipuolistaa keskustelua niin, että tarkasteltaisiin muutakin kuin avusteista seksiä. Vaikka se on monelle vammaiselle tärkeä apu, eivät kaikki sitä tarvitse, Eskola sanoo.

Avusteisella seksillä tarkoitetaan tilannetta, jossa avustaja auttaa vammaista toteuttamaan seksuaalisuuttaan yhdessä kumppanin kanssa tai yksin. Avustaja voi laittaa esimerkiksi kondomin paikoilleen tai auttaa eri asentoihin.

Pinja Eskola kertoo avoimesti vammastaan deittiprofiileissa. – Kertomisella säästää aikaa ja suojelee itseään, Eskola sanoo.

Yksi suurimpia väärinkäsityksiä vammaisista ja seksuaalisuudesta on se, että vammaiset seurustelevat vain keskenään. Vammatonta kumppania ihmetellään.

– Kumppania saatetaan nostaa jalustalle, tyyliin ’onpa tuo hieno ihminen, kun se on sun kanssa’. Tämä on totta siinä mielessä, etten enää deittaile kusipäitä, Pinja Eskola lataa.

Toiseksi monet ihmettelevät, pystyvätkö vammaiset seksiin.

– Ystäväni oli hyvin yllättynyt siitä, että vammaiset, pyörätuolissa olevat miehetkin pystyvät usein seksiaktiin, Sami Kekäläinen sanoo.

Eskola muistuttaa, ettei seksi ole vain tiettyjä akteja, kuten yhdyntä.

– Seksi on kaikkea, mikä voi tuottaa seksuaalista nautintoa.

Tietysti vamma vaikuttaa siihen, mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Eskola kuitenkin korostaa, etteivät vammattomatkaan tee viittäkymmentä eri temppua sängyssä, vaikka heidän kehonsa kykenisi siihen.

Pinja Eskolan nuoruuden kasvuympäristö ei rakastavuudestaan huolimatta sallinut oikein mitään räväkkää. Hän löysi itsensä muutettuaan Helsingistä Tampereelle 21-vuotiaana.

– Aiemmin minulta kysyttiin, miksi haluan mennä sensuelleihin boudoir-kuviin. Uudet ystäväni sen sijaan kysyivät, miksi et menisi. Uskalsin vihdoin tehdä, mitä haluan.

Eskola identifioituu biseksuaaliksi ja polyamoriseksi eli hän voi olla suhteessa yhtä aikaa usean ihmisen kanssa. Lisäksi hän on kinky ja kokee BDSM-maailman omakseen: hän nauttii esimerkiksi valta-asetelmista sekä kivun vastaanottamisesta ja tuottamisesta, kun se perustuu suostumukseen.

– Lähipiirini tosin on pohtinut, olenko vain suostunut polyamoriseksi, etten jäisi yksin, Eskola kertoo.

Pinja Eskola ja Sami Kekäläinen seurustelivat aikoinaan ja ovat nyt ystäviä. – Pinjassa arvostan kykyä kohdata toinen ihminen ja olla läsnä, Kekäläinen sanoo.

Sami Kekäläinen on biseksuaali ja queer, mikä tarkoittaa kuulumista seksuaalivähemmistöön.

– Pidän aika värikkäitä, kauniita vaatteita ja käytän paljon koruja. Tyylini on glamourimpi, kuin mitä Suomessa pidetään miehekkäänä vaatetuksena, hän sanoo.

Kolmikymppisenä Kekäläisen itsetunto on jo aika vahva. Seksuaali-identiteetti vahvistui teini-iän lopussa, kun hän sai konkreettista kokemusta romanttisista ihmissuhteista.

– Kun intiimejä kokemuksia karttui ja tunsin olevani haluttu, ajattelumallini muuttui. Pystyin todistamaan itselleni, että olin ollut ennakkoluuloineni väärässä, hän kertoo.

Kekäläisen nuorena kaipaamia miespuolisia esikuvia alkoi tulla vertaisyhteisön kautta. Vamma on myös pakottanut häntä miettimään, mitä on olla mies.

– Perinteisen miehekkäiksi piirteiksi olen nähnyt sen, onko menestynyt tai hyvä jossain. Itse pystyn tekemään muun muassa muusikon töitä. Lauluääneni on hyvin matala, ja on tuntunut hyvältä oppia laulamaan rockbiisejä tykkäämiltäni artisteilta, hän sanoo.

Feminiiniseksi piirteekseen hän mainitsee herkkyyden ja tunteellisuuden.

Goottihenkiset vaatteet ovat osa Pinja Eskolan some-imagoa. Sami Kekäläinen pitää meikkaamisesta ja naisellisista vaatteista.

Elämänsä parhaat treffit Pinja Eskola koki, kun hän tapasi entisen naisystävänsä Tinderissä. Eskola jännitti treffejä, koska oli deittaillut lähinnä miehiä. Ensi tapaamisesta lähtien kaikki oli kuitenkin hyvin luonnollista.

– Vastapuoli ei tehnyt vammastani numeroa, mutta hän huomioi sen. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina. Normaalin kahden tunnin treffien sijaan vietimme koko seuraavan vuorokauden yhdessä. Tällaista ajan kadotusta ei ole toistamiseen tapahtunut, vaikka olenkin onnellinen myös nykyisissä ihmissuhteissani, hän kertoo.

Eskola on ollut nyt parisuhteessa kolme vuotta. Lisäksi hän tapailee paria muuta ihmistä kevyemmin.

– Lähtökohtani deittailulle on, etten lähde tapaamaan ihmisiä romanttisin tai seksuaalisin odotuksin. Annan ajan näyttää, millaiseksi kemia muodostuu, hän sanoo.

Kekäläinen ei seurustele tällä hetkellä. Hänellä on ollut kolme seurustelusuhdetta, mutta hän asettaa usein ystävyyssuhteet seurustelun edelle.

– Olen saanut ystävyydestä läheisyyttä ja henkistä rakkautta.

Sami Kekäläinen ja Pinja Eskola olivat aikoinaan yhdessä runsaat puoli vuotta. Nykyään he ovat hyviä ystäviä. Eskola voi kääntyä Kekäläisen puoleen koska tahansa, myös sydänsuruissa.

– Pinjassa arvostan kykyä kohdata toinen ihminen ja olla läsnä. Hänellä on rohkeutta ilmaista itseään monipuolisesti – myös yhteiskunnan normeista poikkeavia puoliaan, Kekäläinen sanoo.

Tie itsevarmuuteen ei ole ollut helppo, Pinja Eskola sanoo. – Se on vaatinut paljon hyviä kohtaamisia ja ihmissuhteita.

Sekä Sami Kekäläinen että Pinja Eskola käyttävät liikkumiseen pyörätuolia, ja heillä on henkilökohtaisia avustajia. He kertovat vammastaan avoimesti deittailuprofiileissaan.

– En lähtisi ensimmäisille treffeille kertomatta. Se tuntuisi aika erikoiselta, Kekäläinen toteaa.

Sami Kekäläisen kumppaneilla on ollut jokin vamma, mutta se ei ole ollut vaatimus suhteen aloittamiselle.

Eskola suojelee kertomisella itseään. Hän kokee, että pääsee siten helpommalla.

– Minulla ei ole aikaa siihen, että menen tapaamisiin ja näen, kun treffikumppani järkyttyy ja menee täysin lukkoon. Tyyliin hui apua, vammainen! Pureeko se?

Kekäläisen hauskimpia varsinaisia seurustelumuistoja on, kun hän oli silloisen kumppaninsa kanssa Turussa romanttisella hotellilomalla. Hissi meni jumiin kerrosten väliin, ja kumppanin piti kantaa Kekäläinen sylissään sähköpyörätuolista aulan sohvalle.

– Pyörätuolin nostoon tarvittiin seuraavana päivänä monta miestä, hän sanoo.

Kun vammainen ja vammaton ihminen seurustelevat, yksi yleisimmistä ennakkoluuloista on, että vammattomalla osapuolella olisi jokin suurempi ymmärrys kumppaninsa vammasta ja erilaisuudesta.

– Ihmiset saattavat olettaa, että vammaisesta kumppanista olisi normaalia suurempi vastuu. Avun pitää kuitenkin yleensä tulla henkilökohtaisilta avustajilta, muuten rakkaussuhteessa on epätasainen dynamiikka ja se muuttuu uuvuttavaksi huoltosuhteeksi, Pinja Eskola sanoo.

Monesti ajatellaan, että vammainen olisi huonompi kumppani ja että vammattoman täytyisi luopua jostakin.

– Totta kai seurustelu on hieman erilaista, koska tilanteissa saattaa pyöriä myös avustaja. Ehkä ei voi olla aivan yhtä spontaani kumppani, jos tarvitsee esimerkiksi reissua varten sumplia avustajavuorot, Eskola kuvaa.

Monesti ajatellaan, että vammainen olisi huonompi kumppani ja että vammattoman täytyisi luopua jostakin.

Vammaisille olisi hyvä saada jo nuorena lisää seksuaalikasvatusta. Vahvempi vertaistuki ja erilaiset tavat esittää vammaisuutta olisivat auttaneet nuorta Pinjaa ja Samia. Tuen löytäminen esimerkiksi sosiaalisesta mediasta vaatii omaa aktiivisuutta.

– Vammaisten koulussa saama kasvatus saattaa nojata yhteen lauseeseen, että vammaisillakin on seksuaalisuus. Opettajia voisi ohjata antamaan opastusta, mistä etsiä lisätietoa. Lääkäreidenkin olisi hyvä ottaa asia hanakammin esiin, Eskola sanoo.

Seksuaalineuvojana Eskola kohtaa vammaisia, jotka pohtivat, kuka voisi haluta heitä ja miten he voivat nauttia, kun keho ei ole normien mukainen.

– Totean, ettei vammaisuus tarkoita rumuutta tai huonommuutta, viehättävyys on lisäksi katsojan silmissä. Persoona ja se, miten itsensä kantaa, vaikuttaa paljon. Jokaiselle on upeita ihmisiä, kunhan heille antaa mahdollisuuden tulla elämään. Muistutan, että jokaisella on oma tapansa nauttia, Eskola kertoo.

Eskola kirjoittaa parhaillaan seksuaalikasvatusopasta vammaisille ja ammattilaisille. Kasvatus on tärkeää etenkin nyt, kun konservatiiviset aatteet nostavat päätään.

– Meitä yritetään pakottaa muotteihin, joita oli jo onnistuttu murtamaan. Esimerkkinä tästä on Yhdysvaltojen räikeä sateenkaarifobia.

Jos Pinja Eskola saa nykyään pakit, koska on vammainen tai liian räväkkä persoona, hän toteaa, että se kertoo enemmän toisesta ihmisestä kuin hänestä itsestään.

– Ajattelen silloin, ettei meitä ollut tarkoitettu toisillemme.