Valopilkku pelasti farssimaista kautta pelaavan TPS:n, mutta Petteri Sihvonen ei siitä sokaistunut – "Pakka on sekaisin"
Keskiviikkoinen jatkoaikavoitto ja Max Lindrothin loisto ei riitä Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvosen mukaan peittämään joukkueen syvempiä ongelmia: pelitapa on välimallia, urheilujohto on epäonnistunut ja joukkueelta puuttuu todellinen identiteetti.
TPS katkaisi neljän ottelun mittaisen tappioputkensa päihittämällä KalPan jatkoajalla 3–2. Samalla turkulaiset pääsivät – ainakin hetkeksi – pois karsintapelien kurimuksesta ohittamalla HPK:n sarjataulukossa yhden pisteen turvin. TPS on nyt sijalla 14, mutta turkulaiset ovat pelanneet HPK:ta kaksi ottelua enemmän.
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näki ottelussa kaksi joukkuetta, joiden juuret ovat samassa pelitavassa.
– TPS:n ja KalPan vääntö Turussa oli mielenkiintoinen. Vahvan KalPa-taustan Tommi Miettinen, TPS:n päävalmentaja, peluutti hyvin identtistä lätkää KalPan päävalmentaja Petri Karjalaisen kanssa illan ottelussa, Sihvonen aloittaa.
– Ja kun Turussa pelattiin, en malta olla sanomatta, että turkulaislähtöisen ja siellä nykyään Tuton vaiheilla vaikuttavan Pekka Virran laahus on pitkä ja vahva. Se, miten TPS ja KalPa pelaavat nyt, kumpuaa Virran KalPa-perinnöstä, olkoonkin, että verrattuna maestro Virran kiekkokontrollilätkään, Miettinen ja Karjalainen peluuttavat Virta-lätkän hyvinkin riisuttua mallia, Sihvonen analysoi.
– TPS ja KalPa kuuluvat niihin joukkueisiin, jotka ovat SM-liigan kärkiviisikossa, mitä tulee kiekkokontrollin pelaamisen määriin. Ja jälleen minulla on tähänkin sanottavaa sikäli, että sarjan eniten tähän asti kiekkokontrollia pelannut joukkue on Tomi Lämsän Rauman Lukko – ja kenenkä muunkaan kuin Virran perinnöstä on myös Lukossa kyse. Virran jättämä jälki on melkopuoleinen, se on aivan kuin elinkautinen.
Itse ottelu oli Sihvosen mukaan lopulta tällä kertaa tuloksen ohella pelillisesti tasainen.
– Illan matsi oli hyvin tasainen, kovassa ahdingossa pelaava TPS pelasi hyvin, ennen muuta sen saavutustarve oli kova, mikä näkyi jämäkkänä puolustamisena, Sihvonen kuvailee.
– Kauden loistavasti aloittanut ja sittemmin tuloksenteossaan hieman hiipunut KalPa pelasi läpi ottelun TPS:ää epätasaisemmin. Jouduttuaan 1–0-takaa-ajoon KalPa alkoi nostaa pelaamisen tasoaan toisessa erässä. Siinä kohtaa KalPasta huokui sellainen peliote, jonka perusta on valettu jo muutaman kauden ajan, KalPa ei hätkähdä itselleen negatiivisia maalilukemia matsin sisällä. Tämä tekee KalPasta kovan porukan kevättä kohti. TPS:llä tuollaista henkistä varastoa mistä ammentaa ei ole.
”Urama ei onnistunut saamaan TPS:ssä progressiota ja loogista jatkumoa aikaan.”
Sihvonen tunnustaa toki TPS:n voiton, mutta näkee turkulaisten pelissä myös syvempiä ongelmia, jotka ovat johtaneet kauden pahasti alamittaiseen tulokseen. Niin synkeää on ollut TPS:n meno, että karsintapelien uhka on yhä niskassa.
– TPS:n ja KalPan tavassa pelata ei ole ikään kuin taktiikkataulun X vs 0 -pelissä eroa, mutta kaukalon toteutuksen tasolla on eroa. Se on se, että KalPan pelaajat pelaavat kiekkokontrollia juonikkaammin, aidommin ja visusti pelitekoja alleviivaten ja merkitystä antaen. TPS taas aivan kuin vain näön vuoksi pelaa niin kuin se pelaa, ilman tarkoitusta ja intohimoa, Sihvonen kritisoi.
– Päävalmentaja Miettisellä on aina ollut hyvin ambivalentti suhde Virta-lätkään, häntä paikoin karvastelee peluuttaa sitä. Miettinen on syvimmiltään lätkäjätkän sielultaan sellainen hieman pystysuunnan jääkiekon ihailija kuten kuopiolaisten suuri pieni mies Sami Kapanenkin on.
KalPan puolustaja Jesper Mattila saa Sihvoselta kuitenkin erityiskiitosta.
– Yksikään TPS:n pakki ei tee u-käännöstä kiekon kanssa tai palauta yhtä suurella ymmärryksellä, innolla ja tismalleen oikein ajoittaen, mitä Mattila tekee. Väitän, että jos Mattila pelaisi nyt Miettisen alla TPS:ssä, hän ei olisi tällä hetkellä yhtä nerokas pelin rytmittäjä. Mattila on esimerkki, joka kuvastelee sitä eroa, mikä on TPS:n ja KalPan toteutusten ero Virta-lätkästä. Kuopiolaisten pelin virta pulppuaa Virta-lätkän sateenkaariverta, TPS:n tekeminen on virkamaista, Sihvonen analysoi.
Sihvonen näkee ongelmia myös TPS:n urheilujohdossa. Sihvonen antaakin tylyä sapiskaa TPS:n urheilujohtaja Rauli Uramalle.
– Toki on sanottava, että Urama esikuntineen on jäänyt pahoin jälkeen KalPan urheilujohtaja Anssi Laineen työn laadusta. KalPassa on jatkumoa pelaajissa ja valmentajissa, TPS:ssä ei ole. Urama ei onnistunut saamaan TPS:ssä progressiota ja loogista jatkumoa aikaan, Sihvonen tykittää.
”Kaksi pistettä ottelusta tuli TPS:lle tarpeeseen, mutta kaikesta jäi hieman sellainen väärin voitetun maku.”
TPS:n synkeydessä paistaa kuitenkin yksi erityisen positiivinen valopilkku, puolustaja Max Lindroth. Lindroth oli jälleen lyönnissä ja kiskaisi joukkueelleen kaksi maalia. Lindroth on ollut tällä kaudella muutenkin hurjan tehokas, sillä 40 ottelussa ruotsalainen on summannut jo peräti 39 tehopistettä (17+22).
– TPS:n alennustilaa alleviivaa se, että joukkueessa kultakypärää kantaa puolustaja Lindroth. Ilman häntä joukkue kyntäisi vieläkin syvemmällä, Sihvonen huomauttaa.
– Se, että TPS pääsi jatkoajalle maalilukemin 2–2, mairitteli turkulaisia. Pakka on sekaisin. Vielä aivan viimeisellä varsinaisen peliajan minuutilla TPS lahjoittamalla lahjoitti pari maalipaikkaa KalPalle. Syvä on rotko, jossa TPS kulkee nyt, Sihvonen kuvaa.
KalPan oman tehomiehen Patrick Curryn jäähy avasi TPS:lle mahdollisuuden jatkoajalla. Viljami Marjala käytti mahdollisuutensa – ja ratkaisi jatkoajalla lisäpisteen kohtalon kotijoukkueen eduksi.
– Jatkoajalla TPS pääsi ylivoimalle KalPan kultakypärä Curryn typerän estämisjäähyn seurauksena. Viljami Marjalan ratkaisumaali oli komea ranneveto – ja tietysti Lindrothin syötöstä, Sihvonen toteaa.
– Kaksi pistettä ottelusta tuli TPS:lle tarpeeseen, mutta kaikesta jäi hieman sellainen väärin voitetun maku. Kovasta taistelustaan TPS:lle on nostettava hattua, vaikka siitä seurasikin monin kohdin melko päätöntä menoa kaukalossa.
