Valkoposkihanhet tulevat taas: Koiras seuraa naarasta Helsinkiin, vaikka olisi Jäämereltä – Näin sen erottaa kanadanhanhesta

Parvi valkoposkihanhia mutustaa rantapuiston nurmea. Erikokoiset poikaset untuvikoista teineihin hortoilevat niin, että pyöräilijä saa hidastaa, jottei törmäisi niihin. Aikuiset hanhet seuraavat pikkuisten rinnalla ja puolustavat niitä ärhäkästi.

Valkoposkihanhi on perinteisesti pesinyt Pohjoisella jäämerellä, kuten Novaja Zemljan saarella Venäjällä. Talvehtimaan se on lentänyt Pohjanmeren rannikoille ja Etelä-Norjaan.

Poikasia ei ennen nähty. Vähitellen tilanne muuttui.

Ensimmäiset valkoposkihanhet pesivät Itämeren alueella 1970-luvulla, Gotlannissa Ruotsissa. Suomeen ne asettuivat 1980-luvulla.

Eteläinen kanta muodostui ilmeisesti sekä villeistä että tarhatuista yksilöistä. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla Korkeasaaresta vapautettiin hanhia, joiden ajateltiin liittyvän ohi muuttaviin pohjoisen parviin. Ne palasivatkin pesimään Helsinkiin.

Valkoposkihanhi lisääntyy tehokkaasti Itämerellä

Itämeren alueella hanhet ovat lisääntyneet tehokkaasti: ne saavat keskimäärin yhden poikasen enemmän kuin pohjoisen linnut.

– Täällä on hyviä nurmikoita, jotka leikataan kasvukaudella. Siksi niissä on paljon valkuaisaineita, selittää erikoissuunnittelija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Novaja Zemljalla olot ovat ankarammat. Naaras hautoo viikkoja syömättä mitään, ja kun poikaset syntyvät, ruoho on juuri noussut.

– Untuvikkovaiheessa voi olla vielä lunta maassa, ja joskus kaikki poikaset menetetään.

Kantaa vahvistavat myös liitot yli parvirajojen. Hanhet pariutuvat talvehtimisalueillaan. Jos naaras on Helsingistä tai Turusta, rakastunut koiras seuraa sitä lopun ikänsä, vaikka olisi itse kotoisin Jäämereltä.

Itämeren rannikoilla hanhet ovat olleet paremmin pedoilta suojassa. Tilanne on muuttumassa, kun merikotka pesii yhä useammin sisäsaaristossakin.

Valkoposkihanhi tuhoaa viljelyksiä valmistautuessaan pesintään

Kevätmuuton aikaan Suomen kautta lentää myös arktisen alueen lintuja, joille peltomme ovat aina vain parempia tankkauspaikkoja.

– Kun ilmasto on lämmennyt, täälläkin pystyy ruokailemaan jo huhti–toukokuussa, Mikkola-Roos kertoo.

Ennen pesintää hanhet syövät jopa 20–22 tuntia vuorokaudessa kerätäkseen vararavintoa. Viljelystuhoja syntyy, mikä aiheuttaa harmia.

Myös kaupungeissa syntyy kiistoja. Joskus hanhia on jopa vahingoitettu tahallaan kaatamalla kuumaa kahvia niiden päälle, Mikkola-Roos kertoo.

– Pitäisi etsiä keinoja, joilla hanhet ja ihmiset voisivat elää sopusoinnussa.

Pelkkä hätistely vaikkapa koirien avulla ei riitä, jos hanhilla ei ole paikkaa, johon siirtyä. Kun koira lähtee, hanhet palaavat. Yksi ratkaisu ovat hanhipellot, joilla linnuille viljellään ruokaa, ja muualta ne karkotetaan.

Valkoposkihanhi on rauhoitettu, mutta sen ampumiseen on myönnetty poikkeuslupia. Hanhen määrittelyä riistalajiksi on pohdittu, mutta siitä ei ole päästy yksimielisyyteen.