Apu

Valeunikko tuo eksotiikkaa Pohjois-Norjaan



Valeunikko tuo eksotiikkaa Pohjois-Norjaan

Tromssan arktinen kasvitieteellinen puutarha on ylpeä taivaansinisistä kaunottaristaan, valeunikoista.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Riitta Angervuo, Aarre Leskinen

Maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha on kukoistanut Norjan Tromssassa yli kaksikymmentä vuotta. Se on rakennettu yliopiston viereen. 

Tromssan puutarhassa kukkii keväästä syksyyn karua kauneutta, kirkasta sinistä ja punaista sekä herkkiä pastellisävyjä.

Puutarhassa on kasveja eri puolilta maailmaa. Erityisesti pohjoisia ja vuoristojen kasveja on Euroopan lisäksi Himalajalta, Uudesta-Seelannista, Afrikasta ja Amerikasta.

Kumpareilla on upeita ryhmiä rikkoja, unikkoja, orkideoita ja muita eksoottisia kasveja. Etelän puoleisilla rinteillä kasvaa valoa ja lämpöä kaipaavia kasveja, pohjoisen puoleisilla kylmää kestäviä. 

Kotimaata ei eksotiikasta huolimatta ole unohdettu. Arktisten lajien lisäksi omat alueensa ovat vanhoille norjalaisille puutarha-, mauste- ja lääkekasveille.

Lumipeitteiset tunturit puutarhan rehevyyden ja väriloiston vastakohtana luovat sadunomaisen ilmapiirin.

1. Isovaleunikko (Meconopsis grandis) on mieltynyt Tromssan ilmastoon. Eurooppalaiset löysivät sen vuonna 1922 Himalajalta yrittäessään valloittaa Mount Everestin. 

2. Läntiseltä Himalajalta tuotu kasmirinpihlaja (Sorbus cashmiriana) punertavine kukkineen ja valkoisine marjoineen on suosittu koristepuu. 

3. Amerikanvuokon (Anemone multifida) luontainen kasvualue ulottuu Alaskasta Tulimaahan. 

4. Värikkäitä rikkoja kasvaa monivärisinä mattoina eri puolilla puutarhaa. 

Tromssaan on parin tunnin ajomatka Kilpisjärveltä, Rovaniemeltä on päivittäinen linja-autoyhteys. Tromssa tunnetaan Jäämeren porttina ja Pohjolan Pariisina. Se tunnetaan myös arktisen tutkimuksen keskuksena. Sinne on sijoitettu Arktisen neuvoston pysyvä sihteeristö. Tromssan yliopistokin on maailman pohjoisin.

Pohjoisesta sijainnista huolimatta yllättävän moni kasvilaji viihtyy ulkotarhassa. Atlantti ja Golf-virta tasoittavat lämpötiloja: koskaan ei ole äärimmäisen kylmää eikä tuskaisen kuumaa. Pakkasennätys on -18,9 astetta.

Kasvitarha on jaettu maanosittain ja kasviryhmittäin yli kahteenkymmeneen osastoon. Värikkäillä rikkokasveilla on oma mäkensä näyttävästi alueen keskellä.

Vienossa tuulessa keinuvat isokukkaiset valkoiset, punaiset ja keltaiset unikot. Syvän siniset katkerot ja kellokasvit peittävät ryhdikkäästi kivien rakoja. Alppiruusut, mehikasvit, esikot ja leinikit ovat myös saaneet kokonaisuutensa.

Kävijän kannalta on käytännöllistä, että kasveja on istutettu maanosittain tai alueittain. Näin saa käsityksen maapallon eri osien kasvillisuudesta. Keskeisiä ovat tietysti arktiset alueet pohjoisessa, mutta myös Alpit, Kaukasus ja Himalaja ovat hyvin edustettuina.

Oman erityisen osastonsa on saanut Siperia ja Kuolan niemimaalla sijaitseva Kirovskin ystävyystarha, josta on saatu paljon kasveja.

Kumpuja rakennettaessa on otettu huomioon eri puolilta maailmaa tulevien kasvien luontaiset kasvuympäristöt. Paikoin on isoja lohkareita ja kalliokoloja, paikoin laakeaa kivikkoa. Väleihin on tuotu kasvien tarvitsemaa maalajia.

5. Tikankonttimme lähisukulainen Cypripedium guttatum elää Siperiassa ja Amerikan pohjoisissa osissa. Täällä se piilottelee vaatimattoman kokoisena lohkareiden varjossa. 

6. Eteläisen Chilen ja Argentiinan aroja koristaa tohvelikukkiin kuuluva Calceolaria lanceolata.

7. Aasiasta löydettyä sinivalkoista perhoakileijaa (Aquilegia glandulosa var. jucunda) kutsutaan myös nimellä suomenlippu.

8. Alppitähti ”edelweiss” (Leontopodium alpinum) availee kukkiaan juhannuksen aikaan. 

Kaikkialla puutarhassa on pyritty luomaan näyttäviä, miellyttäviä kokonaisuuksia. Silti sinisen hehku pysähdyttää.

Valeunikot ovat kasvitieteellisen puutarhan ylpeys. Erityisesti isovaleunikko, Meconopsis grandis, on jonkinlainen puutarhan tunnus. Himalajalta kotoisin olevaa kasvia pidetään erittäin vaikeana kasvatettavana, mutta Tromssan ilmasto sopii sille erinomaisesti.

Puutarhan portilla upeat taivaansiniset isovaleunikot lähisukulaisineen toivottavat vieraat tervetulleiksi keskikesällä. 

– Ne ovat parhaimmillaan tyypilliseen kukkimisaikaansa, sateisella ja tuulisella säällä, kertoo Arve Elvebakk, tarhan johtaja ja yliopiston kasvitieteen professori.

Suuri osa valeunikoista kuolee kukintansa jälkeen, joten puutarhureiden on tärkeätä kerätä siemeniä talteen. Kahvion luona valeunikkoja on myynnissä kävijöille. 

Kasveja on saatu lahjoituksina ja vaihdossa muiden maiden kasvitieteellisten puutarhojen kanssa.

Ylärinteen laajan esikko-osaston laidassa virtaa vesiputous.

Tromssan kasvitieteellinen puutarha on auki 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Valoisana kesäiltana ihmisiä tulee runsaasti puutarhaan iltakymmenenkin jälkeen. Pääsymaksua ei ole, mutta lahjoituksia vastaanotetaan.

Puutarhassa on hyvät opasteet, sillä kasvien juurille on sijoitettu nimilappuja tuhansittain. Tieteellisen ja norjalaisen nimen lisäksi monissa mainitaan kasvin esiintymisalue ja saapumisajankohta Tromssaan.

Silti usein jää ihmettelemään, mikähän tämä kasvi on. Puutarhuri kertoo parantavansa lajitietoja kaiken aikaa, ja hän kertoo mielellään lisää kysyjille niin norjaksi kuin englanniksikin.

Kesäkaudella ajankohtaiset kukkijat päivitetään tarhan nettisivuille parin viikon välein. Omatoimista tutustumista kasveihin helpottaa värikäs esitekirjanen. ●

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 20.9.2016