Vaivaavatko arjen kiireet, työpaineet, huono lapsuus tai vanhemmuus? Mediapersoonat ovat valmiita auttamaan hei just sua.

Pänniikö? Oletko alakuloinen? Ahdistunut? Tunteet kertovat, että olet harhautunut reitiltäsi. Siltä reitiltä, jonka kyltissä lukee Minä Itse, Kirsi Salo (entinen tv-juontaja).

Et tule koskaan korjauttamaan sitä lamppua, jonka johto on löystynyt, Anna Perho (juontaja ja tv-tuottaja).

Ensimmäinen askel pelon selättämisessä on ymmärtää, että pelko on sana, Henkka Hyppönen (juontaja ja valmentaja).

Vaikka olisi jo tutustunut kehoonsa ja löytänyt erogeeniset alueensa, tutkimusmatkailua ei kannata lopettaa, Rakel Liekki (entinen pornonäyttelijä, tv-toimittaja).

Maailma tulvii hyviä neuvoja. Niitä tarjoavat auringonlaskun päälle kirjoitetut mietelauseet somevirrassa, kaverit ja sukulaiset, presidentti ja self help -kirjallisuus.

Mutta julkkisten neuvoissa on aivan erityistä hehkua.

Suomeen on pesiytynyt julkkisten ite-psykologijoukko, joka tarjoaa elämänviisauttaan ja terapoi tavallista kansalaista. He ovat arjen ja sielun asiantuntijoita, ja heillä on pätevää tietoa onnellisen elämän salaisuuksista – ainakin omasta mielestään.

Uskotko, että minä rakastan sinua? On olemassa nimittäin ihmisiä – nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä – jotka ajattelelevat muista ihmistä hyvää ja rakastavat ja kunnioittavat ihan jokaista, Jenni Pääskysaari (juontaja ja toimittaja).

Miten ystävällistä!

Ite-psykologeiksi ryhtyneiden  mediapersoonien joukko on hyvin kirjava. Luennoitsijoita ja kouluttajia välittävä Speakers Forum mainostaa monia luennoitsijoitaan sillä, että heidät tunnetaan kyvystään kertoa itsetunnosta, arjesta, tsemppaamisesta. Taustalla saattaa olla psykologian opintoja, pelkkää elämänkoulua tai jotakin siltä väliltä.

Aikoinaan televisiossa Heikoin lenkki ja Kirsi ja himoshoppaajat -ohjelmia juontanut Kirsi Salo edustaa auttajajulkkisten hörhöintä laitaa. Hänen suosituilla kursseillaan osallistujat opettelevat hyväksymään itsensä, omaksuvat tantrisia menetelmiä, piirtävät aarrekarttoja tai kehuvat toistensa kehoja. Salon e-kirja Elämän tarkoitus on ilo – vinkkejä ja ajatuksia elämäsi polkua valaisemaan on new age -ajattelua sisältävä, pehmoinen kokoelma ajatuksia, joissa kehotetaan seuraamaan tunteita ja tekemään, mitä todella haluaa.

Mitä tuli tehtyä -ohjelmasta tuttu hypnotisti ja NLP-terapeutti Sami Minkkinen taas lupaa vapauttaa Sateentekijä-nettikurssillaan ihmisen voimavarat lähes maagisesti.

 Näyttelijä Pamela Tola opiskelee hahmoterapiaa, entinen urheilija ja näyttelijä Manuela Bosco tarjoaa enkeliterapiaa ja Katri Manninen on siirtynyt laihdutusgurusta ”transformatiiviseksi valmentajaksi”.  

Hän myy nettivalmennusta ja Skype-puheluita (neljän tunnin kesäpaketti 280 euroa, VIP-jäsenille 30 euron alennus), joissa ratkoo asiakkaan elämän solmuja. Tarjolla on myös laihdutusneuvoja ja mielenrauhaa. Mannisen valtti on oman elämän paljastaminen – tyyli, jossa henkilökohtaisia aallonpohjia käytetään esimerkkinä ja asiantuntemuksen takeena.

Viime vuonna Manninen nousi otsikoihin bloggaamalla Rautavaaran tragedian jälkeen perhesurmista: miten kuka tahansa vanhempi voisi surmata lapsensa, jos vain olisi todella väsynyt. Mannista syytettiin siitä, että hän puhui tekoasiantuntijana tappajan psykopatologiasta, josta hän ei tiennyt mitään.

Avunantolaidan toisessa ääripäässä on Anna Perho, jolle on suotu poikkeuksellisen paljon media-aikaa radio-ohjelman aamujuontajana, kolumnistina ja tv-panelistina. Anna palaa. Elä omaa elämääsi, älä muiden sekä Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään -oppaissa hän antaa napakoita ohjeita arkeen. Pulinat pois ja hommiin, kuuluu Perhon viesti: mikään ei ole yhtä tyydyttävää kuin tehdyksi ruksittu to do -lista.

Hänen uusin teoksensa Pientä säätöä on brittiläisen feministi-ikonin ja mediapersoonan Caitlin Moranin kirjojen tyylinen, kommelluksia ja asennetta pursuava muistelus. Siinä sanoma on muuttunut hieman: älä pingota, mokia sattuu kaikille.

Jenni Pääskysaaren teinityttöjen oppaat ovat olleet erityismenestyksiä. Viimeisintä Tyttö sinä olet… -kirjaa on myyty jo viiden painoksen verran, 15 000 kappaletta. Lämmin tsemppauskirja ei perustu kasvatustieteen opintoihin vaan kirjoittajan omiin kokemuksiin tyttönä ja äitinä.

Pääskysaaren puoliso, viimeksi Hyvissä ja huonoissa uutisissa nähty Henkka Hyppönen on erityisesti yritysmaailmassa suosittu puhuja ja valmentaja. Hänen uusimmassa teoksessaan Pelon hinta kerrotaan esimerkkien kautta, miten pelon voi voittaa, merkanttipohjalta.

Kaukana ovat ajat, jolloin julkkikset olivat etäisiä tähtiä, joiden arkielämää oli mahdoton kuvitella. Greta Garbo ja Ansa Ikonen eivät tarjoilleet belfieitä tai parisuhdevinkkejä.

Taakse ovat jäämässä myös ne ajat, jolloin suosituin julkkishahmo oli nolojen tilanteiden mies tai nainen, jonka seksi- ja päihdesekoiluille oli mukava naureskella. Kriiseistään kertovia kuuluisuuksia pidettiin lähinnä varoittavina esimerkkeinä.

Nykyaikaisen mediapersoonan kuuluu  olla arkinen, mutta esimerkillinen. Hän on julkkis, mutta paljon muutakin: hauska, hyvännäköinen, taitava, kartalla siitä, mitä tapahtuu – ja valmis jakamaan näkemyksensä ja kokemuksensa.

Tuntuu siltä, että tunnemme hänet kuin ystävän Instagramin, lehtihaastattelujen, Twitterin, blogien, kolumnien ja kirjojen kautta. Hän on vähän kuin kuin nuoruuden ihailtu kaveri tai isosisarus, kokeneempi tyyppi, joka kertoi miten käyttäydytään kotibileissä, tehdään täydellinen drinkki ja tunnistetaan kumppanin petollisuus.

Mutta mistä tämä julkkisneuvonnan loputon kysyntä oikein kumpuaa?

Tarvitsemme terapeutin joka pulmaan, ja julkkista on helppo kuunnella, vaikka hänen asiantuntijuutensa perustuisi siihen, että hän on vain ilmoittautunut sellaiseksi.

Yhteiskuntakritiitikkona tunnetun kirjailijan ja kulttuurintutkijan Jari Ehnroothin mielestä esikuvien ja yleisön välillä on kysynnän ja tarjonnan laki: yleisö saa sellaiset ajattelijat, joita se tarvitsee.

”Hyvinvointibisnes ja onnellisuusgurut ovat osa palvelusektorin laajenemista.Nykyaika tuottaa pienten pulmien ympärille tuotteistettuja ratkaisuja. Isestäänselvyyksiä varten tarvitaan opastajia”, Ehnrooth sanoo.

Ite-guruja kuunnellessa tulee todella mieleen, että ihmisen elämä ei ole ollut koskaan näin vaikeaaa. Elämme kerta kaikkiaan väärin. Olemme kaukana luonnosta, stressaantuita ja somessa kiinni, erossa todellisesta minästämme. Toista se oli terveellisellä kivikaudella, kun paleoruokavalio takasi sixpackinkin.

Todellinen ongelma on pikemminkin päinvastainen – arki on nykyisin liian helppoa. Länsimaisella ihmisellä ei ole enää eloonjäämiseen liittyviä haasteita. Koneet tekevät raskaat työt ja me vain yritämme viihtyä. Ihmissuhteemmekin ovat ennennäkemättömän tuskattomia – saamme valita puolisomme, ehkäisymenetelmät ovat kehittyneitä ja perheväkivalta laitonta.

Kenties janoamme tunteita tunnettaviksi ja pulmia ratkaistaviksi, mutta selkeiden vaarojen sijaan meillä on epämääräisiä ja sitäkin kammottavampia uhkakuvia, kuten ympäristön saastuminen.

Kun ei ole mitään tekemistä eikä mitään tehtävissä, mitääntekemättömyydestä tulee taitolaji. Oma keho muuttuu temppeliksi ja mieli koko maailmaksi.

”Nykyaika on tietyssä mielessä narsistinen. Pelkkä henkilökohtaisen onnen tavoittelu on itsekästä, koska se ei palvele mitään hyvää tarkoitusta, eikä sillä ole mitään arvopäämäärää”, Ehnrooth sanoo.

Hänen mukaansa nykyajan korkein hyvä on onnellinen olotila. YK painottaa kaikkien maailman ihmisten oikeutta onneen. Se on uusi uskonto.

”Yksilön onnellisuuden perässä juokseminen johtuu siitä, että länsimaisesta elämäntavasta on kadonnut kyky ja rohkeus korkeampiin päämääriin. Enää ei uskota ihmisen moraaliseen kasvuun, on annettu periksi.”

Valmennusbisneksessä näkyy selvä siirtymä yritysten työntekijöiden kiihotuksesta henkilökohtaiseen valmennukseen. Jari Sarasvuon Trainers’ House on muisto ajasta, jolloin suomalainen oli firman mies tai nainen. Nyt keskitytään yksilöön.

Massairtisanomisten ja pakkoyrittäjyyden aikana yhä useampi tietää olevansa yksin koko maailmaa vastaan, oman neuvokkuuteensa ja energiansa varassa. Siihen kaivataan joku antamaan neuvoja. Tai edes rohkaisua. Hyvin sä vedät. Olet hyvä juuri tuollaisena. Anna mennä.

(Jaan mielelläni lisäneuvoja Kirjailijan ajatus -akatemiassani, 699 e/h.)

Psykologian ala on saman tapainen kuin valokuvaus. Luulemme ymmärtävämme sitä. Kaikilla on mieli ja tunteet ja kännykkäkamera, joten mehän olemme psykologeja ja kuvaajia jokainen.

Ja kuten hyvin tiedetään, itse itsensä tuunaaminen on koukuttavaa, jopa hurmoksellista. Pieni maistiainen intoutuneesta hyvinvointikurssittelusta saa monet muuttamaan elämänasenteensa, ainakin vähäksi aikaa. Siitä onkin lyhyt matka opastamaan, niin julkkiksella kuin markkinointisihteerillä.

Julkkiksille elämäntapagurun pestiä suorastaan tyrkytetään. Jos tv-kasvolta kysytään yhä uudestaan haastatteluissa, kuinka hän yhdistää perheen ja työn, saattaa hänelle tulla piankin mieleen, että kansa on perin kiinnostunut hänen ratkaisuistaan ja saattaisi maksaa niistä.

Osaltaan julkkisten self help -luennot ja opaskirjat ovat merkki rakennemuutoksesta ja median murroksesta.

Kevyehkö psykoilu toimii nopeana muuntokoulutuksena media-alan yrittäjille, joilla on työt lopussa. Mistä löytyisi töitä henkilölle, jonka osaaminen perustuu yleiseen säkenöivyyteen ja siihen, että hän tietää vähän kaikesta eikä mene lukkoon ihmisten kanssa – mutta joka ei itse asiassa osaa tai tiedä oikeastaan mitään?

Valmennus ja self help ovat kasvavia toimialoja, ja toimittajataustaisille elämänkoululaisille henkisen neuvokin kirjoittaminen on helpompaa kuin vaikkapa pääsykokeen läpäisy psykologian laitokselle.

Henkiseksi valmentajaksi tai huuhaaterapeutiksi pääsee lyhyellä kurssilla, jonka pääsyvaatimuksena on yleensä vain se, että maksaa suolaisen kurssimaksun. 

Esimerkiksi Kirsi Salon käymä opinahjo Valmentamo tarjoaa life coachin ”tutkintoa”, jonka saavuttaa 30 lähiopetuspäivällä ja 65 tunnin etäopiskelulla.

Katri Mannisen transformatiiviseen terapiaan opettaneen Supercoach Academyn kurssit ovat puolen vuoden mittaisia.

Pitäisikö julkkisten neuvoja varoa? Ehkä. Menneisyys julkkiksena antaa terapeutille tai personal traineriksi ryhtyneelle entiselle julkkisurheililjalle kohtuutonta vipuvartta verrattuna tavispohjalta ponnistaviin kollegoihin, mutta lehtijutut ja telkkarissa käynti eivät pätevöitä ketään.

Suomessa toisaalta ylikorostetaan ja toisaalta halveksitaan asiantuntijuutta.

Esimerkiksi psykologi, psykoterapeutti ja ravitsemusterapautti ovat Valviran suojaamia ammattinimikkeitä, mutta jo lyhytterapeutin pätevyyden myöntää koulutuksen tarjoaja, ei viranomainen.

Kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa vaikka yksisarvisterapeutti, ruveta kanavoimaan ohjeita enkeleiltä tai väittää, että gluteeni on myrkkyä.

Monen apua kaipaavan mielestä omaan hyvään fiilikseen ja pohdiskeluun faktansa perustavat gurut ovat sympaattisempia – jopa luotettavampia – kuin tieteellinen tutkimus.

Suomi on siirtymässä huuhaan ja pseudotieteen aikaan. Kuten Perussuomalaiset ilmoitti vaaliohjelmassaan jo vuonna 2010: asiantuntemus on elitismiä.

Terveydenhuollon ammattilaiset muistuttavat yhä uudestaan siitä, että hyvinvointigurut ja epämääräiset terapeutit eivät ole päteviä hoitamaan mielenterveyden häiriöitä. Nyrkkisääntö on se, että diagnosoitavat mielenterveyden häiriöt kuuluvat ammattilaisille, jotka tunnistavat vaaran merkit. Koulutettu psykoterapeutti ei ole karismaattinen guru.

Jos Valviran hyväksymä psykoterapeutti toimii epäeettisesti tai hoitaa asiakkaitaan väärin, hänet voi haastaa oikeuteen. Toisin kuin huuhaaterapeutin, joka voi huoletta lupailla mitä hyvänsä.

Hoidot ja neuvot voivat käydä harmittomasta viihteestä, varsinkin kun vetäjä on tv:stä tuttu, mutta joskus hyvinvointi- ja life coaching -kursseilla on hurmoksellisia tai ahdistavia piirteitä, jotka saattavat olla haitallisia hauraalle mielelle.

Mitä new age -julkkis tekee, jos kurssilainen romahtaa elämänsä vaikeuksia muistellessaan? Puhdistaa tämän chakran?

Vaikka julkkiksena olo ei pätevöitä ketään, ei se toisaalta epäpätevöitäkään. Suositut julkkisgurut eivät väitä olevansa akateemisia asiantuntijoita tai psykoterapeutteja. He tarjoavat inspiraatiota, tukea ja kiinnostavia ajatuksia rehdisti oman elämänkokemuksensa tai kevyemmän koulutuksen pohjalta. Tsemppaamiseen ei tarvita kenenkään lupaa. On raikastakin, kun joku kehtaa olla jotain mieltä ja antaa suoria neuvoja. 

Sitä paitsi aika usein mediapersoonia kannattaa kuunnella. Mallien, näyttelijöiden, toimittajien ja juontajien työ saattaa näyttää pelkältä oleskelulta, mutta vaatii rautaista ammattitaitoa ja vuosien harjaannusta.

Turhia julkkiksia ei ole olemassa. Kevyimmän sarjan kauneuskuningatarkin on päässyt voittoon osaamalla hyödyntää potentiaaliaan paremmin kuin muut. 

Julkkikset ovat menestyneet siksi, että ovat tehneet jotakin erilailla kuin vertaisryhmänsä: voittaneet pelkonsa, organisoineet arkensa, pitäneet pokkansa tiukassa tilanteessa, olleet muita sitkeämpiä tai ahkerampia, tunteneet omat vahvuutensa.

Totta kai heillä voi olla annettavaa muillekin.

Henkka Hyppönen kirjoittaa Pelon hinta -teoksensa esipuheessa, kuinka hän oli kauhuissaan mennessään ensimmäistä kertaa radioon töihin ja pitäessään ensimmäinen valmennuksensa.

Mikäpä olisi rohkaisevampi tarina? Jos karismaattinen puhuja kertoo vapisseensa pelosta, tavallinen ujostelija saa todisteen siitä, että omat heikkoudet voi voittaa.

Kun Katri Manninen ymmärsi blogissaan lapsensa tappanutta äitiä ja sai aikaan vastalauseiden ryöpyn, hän todennäköisesti myös auttoi väsyneitä vanhempia, ehkä jopa esti pienempiä tragedioita. Jos se pirteä Katrikin on uinut syvissä vesissä, niin ehkäpä omakin väsymys helpottaa, saattoi monia ajatella.

Sellaisia esimerkkejä voi myös ihailla. ■

Jutun sitaatit ovat julkkisten blogeista ja teoksista.