Kun vainooja alkoi puhua Niko Rantsin lapsesta, rikospoliisin mitta täyttyi: ”Tunsin syvää vihaa”

Kun rikosylikonstaapeli Niko Rantsin ottama valokuva julkaistiin valokuvakilpailussa televisiossa, vainooja reagoi välittömästi. ”Näytti siltä, että lapsesi oli toinen kuvassa olevista”, hän viestitti Rantsille. Viestissä mainittiin myös lapsen nimi ja sukupuoli.

Tämä oli Rantsille lopullinen niitti. Näin ei voisi jatkua. Vainoaminen oli saatava loppumaan. Mutta miten? Tähän mennessä tilanne oli vain pahentunut.

Niko Rantsi työskentelee Keskusrikospoliisissa rikosylikonstaapelina. Hän on myös dekkarikirjailija, joka kuvaa kirjoissaan tarkasti arkista poliisityötä. Pitkä ura poliisissa on opettanut tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vuonna 2015 Rantsi joutui kuitenkin tekemisiin miehen kanssa, joka pääsi vainoamisellaan hetkeksi rikostutkijan ihon alle.

Vainoamisen juuret olivat erään törkeän kiristyksen rikostutkinnassa vuonna 2011. Tapaukseen liittyi ammattirikollisia, joilla oli kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rantsi oli mukana tutkintaryhmässä ja kuulusteli jutun asianomistajan. Aikoinaan juttu meni käräjille, ja päätekijät tuomittiin vankeusrangaistuksiin.

Rikos olisi haalistunut arkistoihin eikä olisi jättänyt suurempia muistijälkiä, ellei eräs juttuun kuulusteltu mies olisi ottanut Rantsiin yhteyttä vuonna 2015. Rantsi oli kuulustellut miestä kerran vuonna 2011, eikä tämä ollut saanut edes syytettä tutkitussa asiassa.

Jostain syystä neljä vuotta myöhemmin mies alkoi lähettää sähköpostia ja viestejä Rantsille. Mies selitti, että Rantsi oli aiheuttanut hänelle 10 000 euron vahingot, ja vaati, että Rantsi tulisi oikeuteen kertomaan, etteivät kiristysrikoksen asianomistajan kertomukset olleet totta.

Aluksi Rantsi ei hätkähtänyt viestejä.

– Miehen vaatimukset olivat niin absurdeja, ettei niihin voinut kovin vakavasti suhtautua, hän sanoo.

Se kuitenkin ihmetytti, mistä mies oli saanut hänen henkilökohtaisen puhelinnumeronsa, joka oli salainen. Lopulta Rantsi keksi selityksen.

– Todennäköisesti hän oli löytänyt numeron netistä, jonne lapseni harrastustoiminnan joukkueenjohtaja oli sen epähuomiossa laittanut.

Niko Rantsi harrastaa uintia. – Vesi on minulle elementtinä tärkein. Sen parissa, varsinkin pinnan alla, pääsee eräänlaiseen kuplaan.

”Jokin minussa selvästi häiritsi häntä”

Miehellä ei ollut juurikaan rikoshistoriaa, eikä hän ollut Rantsille tuttu kuin tuosta yhdestä kuulustelusta. Rantsi halusi katkaista häiriköinnin niin nopeasti kuin mahdollista. Hän kertoi soitoista ja kummallisista viesteistä yksikkönsä päällikölle KRP:ssa.

– Halusin tavata häirikön silmästä silmään. Päällikkö piti ideaani hyvänä.

Rantsi pyysi miehen Pasilan poliisitaloon keskustelemaan. Tapaamiseen tuli mukaan myös neljän vuoden takaisen rikosjutun tutkinnanjohtaja.

Keskustelu tuntui sujuvan hyvin. Rantsi kertoi selvänaisesti miehelle, ettei hyväksy minkäänlaisia yhteydenottoja virka-ajan ulkopuolella.

– Löimme oikein kättä päälle, että miehen hölmöily saa luvan loppua. Jotenkin kuitenkin aavistin, ettemme olleet löytäneet yhteistä säveltä, sillä jokin minussa selvästi häiritsi tätä miestä, Rantsi sanoo.

Hän olikin asiassa valitettavan oikeassa.

Eniten huoletti läheisten turvallisuus

Kesän jälkeen mies otti jälleen yhteyttä sähköpostitse ja tekstiviestillä. Hän jankutti edelleen vanhasta tutkinnasta. Pasila-tapaaminenkaan ei ollut mennyt miehen mielestä hyvin. Viesteistä kävi myös ilmi, että mies oli selvittänyt Rantsin vaimon nimen.

Jutun vakavuus muuttui, koska nyt mukaan liitettiin myös Rantsin perhe ja viestit sisälsivät verhottuja uhkauksia. Rantsi kävi keskustelun KRP:n turvallisuuspäällikön kanssa ja vainoojasta tehtiin uhka-arvio.

Rantsi kertoi vainoojan viesteistä pieninä annoksina myös vaimolleen. Rantsin vaimo työskenteli työssä, jossa hänen puhelinnumeronsa oli helppo selvittää. Siksi häntä oli parempi varoittaa mahdollisista yhteydenotoista.

Mies jatkoi viestittelyjään. Kerran hän kirjoitti toivovansa, ettei Rantsilla ollut mitään tekemistä asuinalueen lähistöllä tapahtuneessa paloittelumurhassa.

– Päättelin, että viestillä vainoaja halusi osoittaa tietävänsä asuinalueemme.

Niko Rantsi on nähnyt monenlaista poliisiuransa aikana. Vastapäätä ovat istuneet niin valkokaulusrikolliset tyylikkäissä puvuissaan kuin järjestäytyneen rikollisuuden vaikuttajatkin.

Vuonna 2004 Rantsi työskenteli KRP:n uhrintunnistamisyksikössä, kun tsunami iski Kaakkois-Aasiaan. Työ vei hänet perimmäisten kysymysten ääreen, kun hän omaispoliisina odotti suomalaisuhreja Helsinki-Vantaan lentokentällä. Vuonna 2017 Rantsi oli puolestaan Turun terrori-iskun päätutkija.

Rantsin nahka oli pitkän uran aikana paksuuntunut, mutta henkilökohtainen vainoaminen oli jotain sellaista, jota hän ei ollut aiemmin joutunut käsittelemään.

– Kun joutuu mieleltään epävakaan henkilön tähtäimeen, vainoamisen lopettamiseen ei auta välttämättä edes poliisin ammatti. Eniten minua koko prosessissa huoletti läheisten turvallisuus. Arvaamattoman ihmisen edesottamuksia on mahdoton ennustaa.

Ammattirikolliset arvostavat usein ammattimaista poliisia ja ymmärtävät, ettei juttujen tutkinnassa ole mitään henkilökohtaista. Jos rikoksen tekijä on mieleltään epävakaa, hän voikin olla arvaamattomampi ja vaarallisempi kuin ammattirikollinen. Ehkä siksi vainoojan epäasialliset viestit menivät Rantsilla ihon alle.

– Aina kun puhelimeeni tai sähköpostiini kilahti viesti, tuli epämiellyttävä tunne, että taasko se perkele lähettää viestiä. Tunsin syvää vihaa vainoajaa kohtaan. Kyllä sellaisella hetkellä tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia ja tekoja, jotka eivät tietenkään ole toteuttamiskelpoisia. Vaikka minulla oli työyhteisön vahva tuki, niin lopulta olin asian kanssa aika yksin, Rantsi sanoo.

Vainoaminen säädettiin rikoslakiin vasta vuonna 2014. Lain mukaan vainoamiseen syyllistyy, jos toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.

Kun vainooja kommentoi Niko Rantsin televisiokanavan valokuvakilpailuun lähettämään kuvaa, Rantsi ymmärsi, että rikostutkinta olisi ainoa oikea tie saada vainoaminen loppumaan.

Oikeudenkäynti oli melkoinen farssi

Ensimmäisen kerran oikeutta käytiin syyskuussa 2016. Oikeudenkäynti oli melkoinen farssi, koska vainooja esiintyi salissa hyvin omalaatuisesti omaa agendaansa painottaen. Miehen esiintyminen pahensi tämän tilannetta. Tuomari yritti pitää langat käsissään, ja saada käsittelyn tehtyä kunnialla.

– Kun prosessi on kesken, niin juttu on takaraivossa eikä se sieltä katoa. Odottaminen on melkoisen stressaavaa. Vasta tuomion jälkeen tapahtumille voi laittaa jonkinlaisen pisteen. Liikunta, musiikki ja luottoystävälle puhuminen auttoi paljon prosessin aikana, Rantsi sanoo.

Oikeus tuomitsi miehen vainoamisesta sakkoihin. Tuomio ei ollut kuitenkaan riittävä herätys. Mies jatkoi Rantsin solvaamista sosiaalisessa mediassa ja tuli muun muassa kuvaamaan itseään Pasilan poliisitalon rappusille Turun terroristitutkinnan aikana.

Vuonna 2018 vainooja lähetti Rantsin vaimolle pitkän kirjeen tämän työpaikalle. Mies esiintyi omalla nimellään, joten kirjeen lähettäjä oli alusta lähtien selvillä.

– Hetkittäin tuli epätoivon ajatus, ettei tämä lopu koskaan. Kotikadulla oudot ohiajavat autot ja kulkijat käänsivät pääni ja päivän postia tuli kytättyä. Eräänä päivänä vein pesäpallomailan kaiken varalta eteisen kaappiin. Se oli kyllä enemmän henkinen toimenpide, Rantsi kertoo.

Rantsin työnantaja teki miehestä uuden rikosilmoituksen, ja oikeus totesi miehen syyllistyneen vainoamiseen ja törkeään kunnianloukkaukseen. Tämäkään tuomio ei saanut vainoojaa lopettamaan, vaan hänet tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta vielä vuonna 2020.

Koko prosessi kesti viisi ja puoli vuotta. Viimeisen oikeudenkäynnin jälkeen Rantsi ei ole kuullut vainoojastaan mitään. Rantsille ei koskaan kunnolla selvinnyt, miksi mies otti juuri hänet kohteekseen.

– Ehkä hänen erikoisessa maailmassaan jotenkin henkilöidyin tuossa vanhassa kiristystutkinnassa.

Niko Rantsi osallistuu satunnaisesti ikämiessarjojen uintikilpailuihin, mutta sanoo kilpailevansa lähinnä itseään vastaan.

Vainoaminen päätyi esikoisdekkariin

Niko Rantsi käsitteli kokemaansa myös kirjoittamalla. Hän jäi poliisin työstä vuorotteluvapaalle lokakuussa 2018 ja alkoi kirjoittaa ensimmäistä dekkariaan.

– Päätin, että tuon vainoamisteeman dekkarin sivuille. Kirjassani kenttäjohtaja Veli-Matti Suojanen joutuu kokemaan hieman samanlaisia tapahtumia, kuin mihin olen itse joutunut. Suoranaisesta autofiktiosta ei kuitenkaan ole kyse.

Esikoiskirja Sinun puolestasi vuodatettu julkaistiin vuonna 2020. Seuraavana vuonna ilmestynyt Rantsin toinen kirja Kuka viereesi jää voitti Vuoden johtolanka -palkinnon vuoden parhaasta kotimaisesta jännityskirjasta.

Vapaa-ajallaan Rantsi on ahkera liikkuja, varsinkin vesillä. Aikanaan hän on harrastanut laitesukellusta ja purjehdusta, ja nykyisin hän moottoriveneilee ja ui.

– Vesi on minulle elementtinä tärkein. Sen parissa, varsinkin pinnan alla, pääsee eräänlaiseen kuplaan.

Rantsi osallistuu satunnaisesti myös ikämiessarjojen uintikilpailuihin. Viime vuonna hän oli jälkikasvunsa kanssa mukana 24 kilometrin jokiuinnissa Kuusamossa.

– Kilpailen lähinnä itseäni vastaan. Tässä iässä on jo kehitystä, kun ajat eivät huonone. 50 metrin vapaa- ja perhosuinti ovat suosikkimatkojani. Selkäuinnissa on suuria puutteita. Rintauinnin tekniikkaa haluaisin puolestaan parantaa.

Uhkana myös maalittaminen

Muutama vuosi sitten maalittaminen nousi laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maalittaminen tarkoittaa tilannetta, jossa yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa.

Poliisihallituksen vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan poliisin kohdistuva maalittaminen on kasvussa oleva ongelma. 36 prosenttia kyselyyn vastanneista oli joutunut maalittamisen kohteeksi viimeisen kolmen vuoden aikana.

Niko Rantsin mielestä maalittamiseen ja vainoamiseen pitää puuttua. Ei voi olla oikein, että työtään tekevä henkilö joutuu kärsimään kohtuuttomasti yksittäisen henkilön tai ihmisryhmän toimien vuoksi. Rantsi korostaa, että jos ihminen joutuu vainotuksi virkatehtäviensä takia, työnantajan pitäisi aina olla se, joka tekee rikosilmoituksen. Jos uhri tekee rikosilmoituksen itse, vainooja saattaa saada vain lisää löylyä harhaisiin ajatuksiinsa.

Niko Rantsi kävi uimassa Myllyjärvellä Espoossa.

Rantsi on aktiivisesti mukana poliisihallinnon posttraumatyöpajatoiminnassa ja KRP:n kriittisten tilanteiden purkukeskusteluryhmässä. Omat kokemukset ovat auttaneet ymmärtämään jälkipuinnin tärkeyden.

– Jos poliisi on joutunut osalliseksi traumaattiseen tapahtumaan, välitön purkukeskustelu pitäisi tehdä heti työvuoron päätteeksi. Tällaisia tapahtumia voivat olla vaikka läheisen työtoverin vakava loukkaantuminen tai ensimmäinen kuolemakeikka harjoittelijalle.

Myös poliisin kokemat uhkaukset ja vainoaminen käsitellään purkukeskusteluissa.

Niko Rantsin kirjatrilogian kolmas osa Viimeiseen henkäykseen asti ilmestyi tämän vuoden toukokuussa. Uuden kirjan aloittamisen ajankohta ei ole vielä selvillä, sillä hektisen päivätyön ohella kirjoittaminen on melkoisen haastavaa.

– Pieni langanpätkä jäi trilogian loppuun, ja ehkä siitä voisi aloittaa uuden trilogian. Mitään päätöstä en ole vielä asiasta tehnyt, mutta uskoisin, että ainakin kenttäjohtaja Suojanen jatkaa seuraavissakin kirjoissa jollain tasolla, Rantsi myhäilee.