Outi Peltorannan perheessä joululahjoja annetaan vain yksi – Paketista voi paljastua vaikka muroja tai käytetyt tohvelit

Lahjaröykkiöt eivät kuulu vantaalaisen Outi Peltorannan perheen jouluun. Perheen 18- ja 3-vuotiaat lapset saavat kumpikin yhden lahjan, jonka he avaavat jouluaaton aamuna. Sitten joulua mennään viettämään Peltorannan vanhempien luo ja seuraavana päivänä puolison vanhemmille, tai toisin päin. Siellä joulua ovat viettämässä myös sisarusten perheet. Lahjakasoja ei löydy isovanhempienkaan kuusten alta.

Yhteiseen joulunviettoon tuodaan lahjoja maltillisesti, yleensä yksi muistaminen henkilöä kohden. Se on tapa, ennemminkin kuin sääntö, ja koskee myös lasten lahjoja. Lapsille saattaa tulla isovanhemmilta kirja ja siskolta kutsu valmistamaan muki hänen keramiikkapajalleen. Vanhemmille Peltoranta itse vie useimmiten jotain pientä – hyvää viiniä, tai englanninlakritsia, jota isä rakastaa. Siskon viittä lasta hän muistaa yhteisellä lahjalla tai antamalla jokaiselle oman.

– Yhtenä jouluna ostin jokaiselle erilaiset, vähän spesiaalimmat muropaketit, ja se oli hitti. He osaavat jo odottaa, ettei tädiltä tule valtavia lahjoja, vaan ennemmin jotain kekseliästä.

Leluja perheessä ei ole yleensä tapana antaa lahjaksi. Peltorannan esikoinen Sisu on saanut legoja tai käytettynä ostetun Playstationin, mutta myös esimerkiksi äidin ja pojan yhteisen hotellimajoituksen.

– Sisun on aina ollut vaikea keksiä lahjatoiveita. Hotelliyön jälkeen hän toivoi seuraavaksi joululahjaksi ison hotellityynyn. Ja sen totta kai toteutin.

Esikoinen on kasvanut yhden lahjan taktiikkaan – sillä on menty aina. Kun Peltoranta kysyi nyt jo täysi-ikäiseltä lapseltaan, onko hän koskaan kokenut heidän tapaansa poikkeavaksi, tämä vastasi, ettei ole koskaan lapsena tai nykyäänkään miettinyt asiaa. Kavereiden kesken ei ole ollut vertailua.

Päätöksen takana on minimalistinen elämäntapa ja ympäristöarvot. Ihmisillä on jo pääsääntöisesti kaikkea ja enemmänkin, Peltoranta huomauttaa. Moni on tuskastunut kodin siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen. Samaan aikaan ylikulutetaan luonnonvaroja ja hamstrataan lisää tavaraa. Yhtälö on täysin absurdi.

Lasten uskoa joulupukkiin Peltoranta ei halua lytätä, mutta ei myöskään suitsia. Tontut eivät ole kurkkineet heidän perheessään ikkunoista tarkistaakseen ovatko lapset kiltisti.

– Jossain vaiheessa Sisu uskoi joulupukkiin, ja lapsen uskohan on siitä huikea, ettei sitä horjuta se, että lahjat tulevat meiltä.

Tapana ei ole ollut kirjoittaa kirjettä joulupukille, vaan lapsi saa tehdä esimerkiksi viisi toivetta, joista yksi toteutetaan. Peltoranta on huomannut, että siten lapsi oppii miettimään, mikä on oikeasti itselle tärkeää ja arvokasta.

– Yhden lahjan taktiikka saattaa kuulostaa jollekin surulliselta tai äärimmäiseltä, mutta meille se on normaali. Jollekin normaali on viisi tai kymmenen lahjaa. Lapsi tottuu siihen tasoon, minkä me vanhemmat määrittelemme.

Rahaa koko joulun menoihin perheellä menee Peltorannan arvion mukaan 200–500 euroa. Lasten lahja voi toiveesta riippuen olla joku vuosi arvokkaampi ja toisena hyvinkin edullinen, jos sellainen löytyy esimerkiksi käytettynä.

Tänä vuonna nuorimmainen toivoi joululahjaksi pinkkejä yksisarvisteemaisia uimatossuja. Peltoranta löysi pinkit flamingotossut Torista kolmella eurolla. Ne pääsevät pakettiin.

Omasta lapsuudestaan Peltoranta muistaa, että lahoja tuli jonkun verran, mutta ei röykkiöittäin. Silloin elettiin 1990-luvun lamaa.

– Isäni on aina suorastaan vihannut joulun kaupallisuutta, mutta ei koskaan kieltänyt meiltä lapsilta lahjoja. Omassa lapsuudessa oli normaalia, että leluja sai vain juhlapäivinä, ja niillä oli myös iso arvo. Nykyään lapset saattavat olla tottuneita siihen, että leluja saa kauppareissuilta pitkin vuotta, Peltoranta miettii.

Nykyjouluista hän hakee samaa tunnelmaa kuin lapsuuden jouluista. Kaikki kiteytyy kiireettömyyteen ja hetken aistimiseen: joulukuuseen, jossa palavat aidot kynttilät, aivan kuten lapsuudessa. Jouluiltaan, jolloin kokoonnutaan yhdessä pelaamaan lautapeliä ja syömään suklaata. Kiireettömiin hetkiin.

– Rakastan joulua ja sen tunnelmaa, mutta inhoan kiirettä. Saan kiinni siitä, että joulu aiheuttaa stressiä. Varsinkin kun usein on niin, että jouluvalmistelut tipahtavat jonkun harteille, isovanhempien, tai yleensä varmaan perheen äidin.

Omien vanhempiensa ja siskon perheen kesken Peltoranta on kokeillut erilaisia tapoja välttää liikaa hössötystä ja joulustressiä. Esimerkiksi sopimalla, että jokainen saa ennen joulua esittää yhden toiveen. Jonkun toive voi olla joulusauna, toisen joulukuusi ja kolmannen herneet joulupöytään. Myös lapset saavat miettiä, mikä itselle tuo joulun.

– Aloitetaan jokainen joulu ikään kuin nollasta, ja koostetaan joulu niistä palasista, mitä kukakin toivoo, ilman että toistetaan totuttua kaavaa. Yhtenä vuotena vanhempani toivoivat joulua ilman stressiä, joten kävimme ostamassa sushit joulupöytään.

Kun kuusi vuotta sitten Peltoranta tutustui nykyiseen puolisoonsa, hänellä oli jo vakiintuneet käytännöt joululahjojen suhteen. Puolison perheessä taas oli totuttu lahjoihin – ne kuuluivat jouluun.

– Kun kuvioihin tulee uusi perhe ja suku, silloinhan käytäntöjä aletaan sovittaa ja muodostaa uudelleen. Aluksi tapani hämmensi, mutta siihen on tykästytty. Viime jouluna teimme niin, että arvoimme, kuka antaa yhden joululahjan kellekin.

Peltorannasta tuntuu, että asennemuutos näkyy laajemminkin. Että lahjoja voidaan antaa ja haluta vähemmän. Hän uskoo isojen ilmiöiden, kuten kodin järjestämiseen keskittyvän KonMari-metodin vaikuttavan myös joulun taustalla.

– Ja kyllähän moni, ainakin omassa kuplassani, on havahtunut järjettömään ylikulutukseen ja tahtoo tehdä joulunakin osansa ilmastonmuutoksessa. Kun puhun aiheesta Instagramissa, moni tuntuu saavan vahvistusta sille, että uskaltaa kokeilla vähempilahjaisempaa joulua.

Vähemmän tavaraa sisältävästä elämästä päivityksissään kertovalla Peltorannalla on Instagramissa yli kymmenentuhatta seuraajaa. Kun Peltoranta kysyi heiltä, miten seuraajat kuluttavat jouluna, vastauksia tuli yli 2000.

Enemmistö, 65 prosenttia vastaajista kertoi ostavansa yhdelle lapselle 0–3 lahjaa ja 33 prosenttia 4–10 lahjaa. Kun otetaan huomioon kaikki lahjat, joita lapsi saa jouluna, enemmistö vastasi lapsen saavan yhteensä 6–12 lahjaa. Hieman yli 10 prosenttia kertoi lapsen saavan alle viisi lahjaa ja toinen 10 prosenttia 13–25 lahjaa. Selkeä enemmistö kertoi antavansa sekä uusia että kierrätettyjä lahjoja.

On huomioitava, että Peltorannan seuraajina on todennäköisesti samankaltaisen elämäntyylin ja arvomaailman omaavia henkilöitä. Pakettipalveluja tarjoavan Matkahuollon kuluttajatutkimuksen mukaan joululahjoja ostetaan tänäkin vuonna tuttuun tapaan runsaasti inflaatiosta ja talouden heikoista näkymistä huolimatta. Joululahjoihin käytetään rahaa keskimäärin 233 euroa.

Nordean vuoden 2023 kyselytutkimuksen mukaan taas suomalaiset käyttivät joululahjoihin keskimäärin 333 euroa. Yhteensä kaikkiin jouluhankintoihin lahjat mukaan lukien käytettiin 557 euroa.

Kyselyn perusteella suurimmalla osalla ilmastonmuutos ei vaikuta jouluostoksiin. Kuitenkin käytettyä tavaraa annetaan lahjaksi merkittävästi enemmän kuin vielä kaksi vuotta sitten.

Kuluttajakäyttäytymisen asiantuntija Minna Autio Helsingin yliopistolta sanoo, että Peltorannan yhden lahjan taktiikka kuulostaa valtavirrasta poikkeavalta.

– Tutkimukset osoittavat, että vaikka on ilmastonmuutos ja tiedostetaan, että pitäisi kuluttaa kestävämmin, selvä vähemmistö rajaa halujaan sen perusteella. Ja haluaminen on kulutuskulttuurin polttomoottori.

Jouluun ja lahjojen odotukseen liittyy jo lapsena kliimaksi ja sitä seuraava antikliimaksi. Haluamansa asian saamista seuraa pettymys ja taas jonkin uuden haluaminen. Viime kädessä se on hyvin inhimillistä toimintaa, Autio toteaa.

–Jouluhan on alun perin kristillinen juhla, joka on täysin kaupallistettu. Nykyään on sallitumpaa ostaa kierrätettynä, vaikka silti mietitään minkä hintainen lahjan pitäisi vähintään olla.

Joulussa on myös kyse pitkälle käsikirjoitetusta juhlasta. Lahjan antamisella viestitään toisen välittämistä. Lahjan antamatta jättäminen täytyy suorastaan perustella, ellei niin ole sovittu. Aution mielestä taloudelliset syyt ovat yleisesti ottaen paljon hyväksyttävämpiä ja ymmärrettävämpiä kuin ympäristöasioihin tai omiin arvoihin vetoaminen.

Sen vuoksi vastavirtaan uiminen voi olla hyvin raskasta. Tällöin oman elämäntyylin pitää olla niin selkeä, ettei siitä tingitä. Kuten Peltorannalla, Autio ajattelee.

Ja entä jos ei ole varaa edes siihen yhteen lahjaan, hän kysyy. Harvalla on puutetta tavarasta, mutta rahasta ja ajasta sitäkin enemmän.

– Jos lahja olisikin yhteinen ajanvietto. Ainakin moni yksinäinen ikäihminen ilahtuisi varmasti kävelylenkistä. Aika alkaa olla tänä päivänä kaikista arvokkainta.

Peltoranta on samaa mieltä. Myös lapselle arvokkainta valuuttaa on vanhemman ja läheisen aika sekä huomio, hän ajattelee.

– Moni on tottunut osoittamaan rakkauttaan antamalla tavaraa. Materian sijaan meillä olisi kuitenkin lukuisia keinoja näyttää välittämistämme lapsille. Lahjapaketistahan voisi tulla vaikka eväsretki metsään tai leffailta herkkuineen ja yökyläily.

Aikaa arvostaa myös Peltoranta itse. Kun puoliso kysyi, toivoisiko hän jotain joululahjaksi, Peltoranta vastasi, että mentäisiinkö samalla linjalla kuin edellisvuonna. Silloin pari sopi yhteisestä yöstä Porvoon Runohotellissa.

– Mutta jos minulla jokin toive olisi, se olisi sauna- ja avantolahjakortti Kuusijärvelle. Sen lisäksi että se on aineeton lahja, arvostan näin pikkulapsiarjessa sitä, että puoliso järjestää minulle omaa aikaa.