Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apu

Vain yhden sarven tähden

Vain yhden sarven tähden

Sarvikuonon sarvesta maksetaan Aasian markkinoilla enemmän kuin kullasta, kokaiinista tai heroiinista. Sarvijauhe parantaa uskomusten mukaan kaiken krapulasta syöpään. Eteläisessä Afrikassa räjähdysmäisesti lisääntynyt salametsästys kätkee taakseen veriset jäljet sekä ase- ja luparikkomuksia, salakauppaa, petoksia ja rahanpesua.
Teksti Eija Väliranta

Videolta kuuluu tuskaansa huutavan sarvikuonon ääni. Sen surumielinen valitus porautuu katsojan selkäytimeen. Kaksi luotia kyljessään eläin yrittää päästä hätääntyneenä pakoon, mutta vamma on jo ehtinyt halvaannuttaa sen valtavan ruhon. Salametsästäjät juhlivat kaatoa kärsivän eläimen edessä. Näille ahneudessaan rypeville ihmisille ei tällä kertaa riittänytkään pelkkä salametsästyksen tarjoama jännitys ja kaikkivoipaisuuden tunne, vaan rikolliset halusivat tallentaa ajojahdin videolle.

Etelä-Afrikan poliisi löysi paljon raskauttavaa kuva- ja videomateriaalia salametsästysrinkiin kuuluvien tietokoneilta. Videolla näkyvät selvästi metsästykseen osallistuneet ihmiset, mutta vain yksi heistä saatiin tuomittua eteläafrikkalaisessa tuomioistuimessa. Muiden syytteistä luovuttiin päätöstä sen kummemmin selittämättä.

Uhanalaisten villieläinten salametsästyksessä ja -kaupassa pyörii vuosittain satoja miljoonia dollareita. Kansainväliset rikollisliigat myyvät ja salakuljettavat villieläinten nahkoja ja ruumiinosia siinä missä huumeita ja aseita.

Viime vuosina salametsästäjät ovat jahdanneet ja lahdanneet erityisesti sarvikuonoja, koska aasialaisten uskomusten mukaan niiden sarvista jauhettu jauhe parantaa kaiken mahdollisen aina krapulasta syöpään tai sappikiviin. WWF:n ja villieläinten kauppaa valvovan TRAFFIC-järjestön mukaan sarven kysyntä on kasvanut erityisesti Vietnamissa, jossa jauhe on rikkaiden juhlahuume ja kuolemansairaiden ihmelääke.

Sarvikuonojen salametsästys on viime vuosina lisääntynyt Etelä-Afrikassa räjähdysmäisesti. Vielä kymmenen vuotta sitten salametsästettyjä sarvikuonoja löydettiin noin 25 vuodessa. Vuonna 2011 uhriluku oli 448 ja viime vuonna 668.

Maailmankuulu Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa on salametsästäjien temmellyskenttä. Viime vuonna siellä tapettiin peräti 425 sarvikuonoa.

Eloon jäänyt naaras. Salametsästäjät kartoittivat sarvikuonojen ja vartijoiden sijainnin helikopterista ja hyökkäsivät sitten tämän yksilön kimppuun. Naaraalla oli neljä kuukautta vanha poikanen, joka eksyi hyökkäyksen aikana emostaan ja kuoli myöhemmin nälkään ja janoon.

Sarvikuonoja on viisi lajia, ja ne elävät Afrikassa ja Aasiassa. Jokainen laji on luokiteltu uhanalaiseksi, ja salametsästys uhkaa jo vakavasti kantojen selviytymistä.

Länsimaissa on ihmetelty, miksi sarville on niin kova kysyntä juuri nyt. Internetin ja tiedonvälityksen aikakaudella asian luulisi olevan juuri päinvastoin. Voisi luulla, että verkossa valistus leviää ja humpuukilääketiede saataisiin kitkettyä markkinoilta.

Kiinassa sarvikuonon sarvea on käytetty perinteisessä lääketieteessä yli 2 000 vuoden ajan, mutta muualla Aasiassa sen rooli on ollut vähäinen. Jostain syystä perinteinen lääketiede on viime vuosikymmenten aikana saanut yhä enemmän jalansijaa Vietnamissa. Maassa on noin 50 sairaalaa, joissa on perinteisen lääketieteen osastot ja noin 9 000 terveyskeskusta, joilla on lupa harjoittaa perinteistä kansanparannusta.

Vietnamissa käytössä oleva farmakopea eli vuonna 2006 julkaistu lääkeaineluettelo väittää sarvikuonon sarven olevan tehokas apu kuumeeseen, houretiloihin, kouristuksiin ja päänsärkyyn. Kirja lupaa neljän gramman annoksen tehoavan jopa huumeiden yliannostukseen.

Uhanalaisia eläimiä kauppaavat rikollisliigat ovat osaltaan onnistuneet luomaan yhä kasvavan kysynnän Itä-Aasian markkinoille viljelemällä valheellista tietoa sarvijauheen parantavista kyvyistä. Kuolemansairaita on helppo huijata tarttumaan ojennettuun oljenkorteen. Ja kun sarvijauhetta markkinoidaan vielä mainiona potenssilääkkeenäkin, on kysyntä taattu.

Jemeniläinen tikari, jonka kahva on valmistettu sarvikuonon sarvesta.

Sarvikuonon sarvi on keratiinia, ja se kasvaa pitkälti samalla tavalla kuin hiukset.

– Sarvikuonon sarvea voidaan ajatella yhteenkasvaneena karvakimppuna. Jos sarven leikkaa pois, se kasvaa hitaasti uudelleen, kertoo yliopistonlehtori FT Mikael Segerstråle Helsingin yliopistosta.

Uskomuksista huolimatta keratiinin ei ole osoitettu tepsivän mihinkään sairauteen. Aasialaisten tiedemiesten vakuuttelut ja julkaisut sarvijauheen tehottomuudesta tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Vietnamin viranomaiset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi puuttua kansalaistensa kulutustottumuksiin, mutta muutamat vapaaehtoisvoimin perustetut luonnonsuojeluryhmät yrittävät kampanjoida eläinten säilyttämisen puolesta. Education for Nature Vietnam on yrittänyt valistaa kansalaisia jo 12 vuotta. Sen tavoitteena on myös vietnamilaisen lainsäädännön tiukentaminen villieläinkaupan ympärillä.

Uskomuslääketieteen pauloissa eivät ole pelkästään köyhät ja kouluttamattomat ihmiset, vaan sarvijauheen voimaan uskovat myös koulutetut, keskiluokkaiset ja maksukykyiset. Se nostaa sarvijauheen kauppahintaa ja lupaa rikollisille sievoiset voitot.

Kilosta sarvea saa nyt 63 000 Etelä-Afrikan randia eli 630 euroa. Kun sarvi salakuljetetaan Aasian markkinoille, on sen katuhinta paljon suurempi.

Aikuisen isosarvikuonon sarvi painaa keskimäärin 5,5 kiloa. Vietnamissa sellaisesta saatetaan maksaa 550 000 Amerikan dollaria (noin 423 000 euroa) ja Kiinassa jopa 825 000 dollaria (noin 634 000 euroa).

Jacques Flamand, WWF:n pensassarvikuonojen suojeluohjelman johtaja Etelä-Afrikassa, herättää sarvikuonoa, joka on juuri siirretty uudelle alueelle.

Eteläafrikkalainen toimittaja Julian Rademeyer on tutkinut sarvikuonojen salametsästystä, kansainvälisten rikollisliigojen toimintaa ja korruptoituneiden viranomaisten vyyhtiä miltei kolme vuotta. Hänen kirjansa Killing for Profit ilmestyi marraskuun alussa.

– Sarvikuonon sarvi on tuote, jota saadakseen ihmiset ovat valmiita tappamaan tai kuolemaan itse. Olen kohdannut viime vuosien aikana ahneutta, hulluutta ja korruptiota, jota en uskonut koskaan näkeväni, Rademeyer kertoo.

Rademeyer tunnustaa, ettei hän työhön ryhtyessään pitänyt itseään sen kummemmin luonnonsuojelijana, vaan hänellä oli tyypillinen eteläafrikkalainen tapa suhtautua ympäröivään luontoon, jota Etelä-Afrikassa kutsutaan nimellä "bush".

– Meillä kaupungistuneilla eteläafrikkalaisilla on tapana pitää luontoa ja sen villieläimiä itsestäänselvyytenä. "Bush" on meille se taianomainen pakopaikka, joka on aina ollut olemassa. Sarvikuonojakin on ollut olemassa 50 miljoonaa vuotta, Rademeyer sanoo.

Rademeyer ajautui salametsästysbisneksen jäljille, kun hän oli kirjoittamassa juttua eteläafrikkalaisen maatilan ryöstöstä. Maatilalta varastetut aseet oli salakuljetettu rajan yli Zimbabween, jossa niitä käytettiin sarvikuonojen salametsästykseen. Rademeyer alkoi penkoa asiaa tosissaan, irtisanoutui päivätyöstään ja omistautui aiheelle yli kahdeksi vuodeksi.

Rademeyerin kirja on karua luettavaa. Se ei seuraa pelkästään rikollisliigojen toimintaa, vaan kertoo myös salametsästyksen mahdollistavasta politiikasta Etelä-Afrikassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa. Ihme kyllä, rikollisliigat eivät uhanneet Rademeyerin henkeä missään vaiheessa, vaikka toimittaja penkoi heidän valonarkoja bisneksiään kaksin käsin.

Etelä-Afrikka ja Swazimaa ovat maailman ainoita maita, joissa sarvikuonojen kaatoon voi anoa myös virallisen luvan. Tätä urheilumetsästysmahdollisuutta kansainväliset rikollisjärjestöt käyttävät tehokkaasti hyväkseen värväämällä "metsästäjiksi" Etelä-Afrikan Gautengin alueella työskenteleviä thaimaalaisia prostituoituja.

– Kaatolupia haetaan heidän nimiinsä, vaikka likaisen työn suorittavat rikollisliigojen jäsenet itse, Rademeyer sanoo.

Eteläafrikkalaisen metsästyslain mukaan kaatoluvan kantajan tulee ampua ensimmäinen laukaus. Jos eläin vain haavoittuu tai metsästäjä joutuu vaaraan, saa myös mukana oleva ammattilainen ampua eläintä. Tätä heppoista säännöstöä on helppo käyttää hyväksi.

Kaiken lisäksi luvan kanssa kaadetun sarvikuonon sarven saa viedä maasta henkilökohtaisena metsästysmuistona. Uhanalaisten eläinten kauppaa koskevan yleissopimuksen (Convention on International Trade in Endangered Species) mukaan näitä metsästysmuistoja ei saa myydä tai vaihtaa. Käytännössä tätä on kuitenkin mahdotonta valvoa, ja suurin osa sarvista päätyy mustan pörssin markkinoille.

– Suhtaudun tähän urheilumetsästyksen sallimiseen kaksijakoisesti. Se tuo maahan rahaa ja kannustaa villieläinpuistojen omistajia pitämään sarvikuonokantoja yllä. Jos urheilumetsästys kiellettäisiin, sarvikuonon kaupallinen arvo metsästysyrittäjille romahtaisi, minkä jälkeen jäljellä olevat kannat jäisivät salametsästäjien armoille. Olemme pattitilanteessa, Rademeyer myöntää.

Kaikki metsästysyrittäjät eivät noudata lakeja, vaan kaatavat maillaan enemmän sarvikuonoja kuin niitä ehtii syntyä.

– Minä en tiedä tilanteeseen ratkaisua. Tiedän vain, että nykyinen systeemi ei toimi.

Rauhoitettu sarvikuono siirretään alueelle, joissa eläimiä voidaan valvoa paremmin.

Salametsästäjiä tulee Etelä-Afrikan luonnonpuistoihin Zimbabwen ja Mosambikin puolelta. Köyhistä kylistä riittää lähtijöitä, koska yhdellä kaadolla tienaa vähintään parin vuoden palkan. Zimbabwessa opettaja tienaa noin 100 Amerikan dollaria (noin 77 euroa) kuussa, joten koulutetutkin ihmiset tarttuvat helposti aseisiin.

Salametsästysreissulla voi toki joutua puistonvartijan ampumaksi, mutta koska kiinnijäämisen riski on suhteellisen pieni, on moni halukas koettamaan onneaan. Osa nuorista miehistä palaa kotikyläänsä arkussa, selvinneillä sen sijaan on kiire auto-ostoksille. Äkkirikastuneilla on tarve esitellä vaurauttaan, ja se innostaa yhteisön muita jäseniä lähtemään mukaan.

Sarvien välittäjät tienaavat moninkertaisesti likaisen työn tekijöihin verrattuna, joten rikollispomot ulkoistavat vaarallisen työn kyläläisille.

Julian Rademeyerin mielestä salametsästystä täytyy tarkastella myös sosioekonomisesta näkökulmasta, ja ottaa kylät ja niiden yhteisöt mukaan suojelutyöhön.

– Salametsästäjien tappaminen ei lopeta salametsästämistä. Aina riittää uusia tulijoita. Yksi vaihtoehto on siirtää sarvikuonot alueille, joissa niitä voidaan valvoa tehokkaasti. Tätä työtä on jo hieman tehtykin.

Myös WWF pyrkii paikallisten kyläläisten perustamien salametsästyksen vastaisten partioiden tukemiseen ja ympäristökasvatuksen tarjoamiseen. Säätiön mielestä on tärkeää edistää sarvikuonoalueilla asuvien ihmisten elinkeinoja ja antaa heille mahdollisuus ilmiantaa salametsästäjiä nimettömänä.

Eläinlääkärit poistavat sarvikuonoilta sarvia ennen kuin salametsästäjät ehtivät sen tehdä.

Salametsästysbisnes on niin kannattavaa, että siihen on sotkeutunut myös safariyrittäjiä ja villieläinpuistojen pitäjiä. Järjettömän isot rahasummat, pieni kiinnijäämisen riski ja lievät rangaistukset houkuttelevat rikolliseen toimintaan.

Etelä-Afrikassa käydään nyt oikeutta Dawie Groenewaldia ja hänen omistamaansa Out of Africa -safariyrityksen henkilökuntaa vastaan. Miehen salamyhkäiset bisnekset ovat kiinnostaneet virkavaltaa ennenkin, mutta kun Groenewaldin omistamilta mailta löydettiin vuoden 2010 lopussa 20 haudattua sarvetonta sarvikuonon ruumista, saatiin liiga syytteeseen.

Sitä syytetään salametsästyksestä, ase- ja luparikkomuksista, sarvien salakaupasta, petoksesta, mustan pörssin kaupasta ja rahanpesusta. Syytteessä on Dawie Groenewald vaimoineen, eläinlääkäreitä, eläinlääkäreiden avustajia, ammattimetsästäjiä ja helikopterilentäjä. Syytettynä on 11 henkilöä, ja syytekohtia on 1 872 kappaletta.

Oikeudenkäyntiä on siirretty jo kahdesti, jotta puolustuksella olisi aikaa valmistella puolustuspuheenvuorojaan. Oikeudenkäynnin on määrä alkaa toukokuussa 2013.

– Oikeuslaitos on Etelä-Afrikassa toivottoman hidas. Groenewaldin tapaus on monimutkainen, ja syytettynä on lukuisia ihmisiä. Saa nähdä, alkaako oikeudenkäynti vielä toukokuussakaan, Rademeyer sanoo.

Vuosina 2006–2012 Etelä-Afrikassa on sarvikuonojen salametsästykseen ja -kauppaan liittyen syytteen saanut 29 valkoihoista villieläinyrittäjää. Vain kaksi heistä on joutunut vankilaan: Jaques Els ja Deon van Deventer.

Marraskuussa 2012 thaimaalainen Chumlong Lemtongthai passitettiin Etelä-Afrikassa 40 vuodeksi vankilaan osallisuudestaan Xaysavang-rikollisliigan pyörittämään sarvibisnekseen. Hän on yksi salametsästysvideolla nähdyistä miehistä. Muut osallistujat ovat yhä vapaalla jalalla.

Ajankohtaisia uutisia ja videoita Julian Rademeyerin sivustolla.

Kuvajournalisti Brent Stirton voitti  World Press Photo -kilpailun Nature-sarjan vuonna 2012 sarvikuonojen salametsästyksestä kertovalla kuvasarjallaan. Stirton kuvaa pääasiassa National Geographic -lehdelle. Katso kuvasarja täältä

Julian Rademeyer kertoo Killing for Profit -kirjan synnystä (englanniksi) täällä

eNCA:n raportti sarvikuonojen salametsästyksestä (englanniksi) täällä

Lisäys 6.3. klo 12:44: Bangkokin lentokentän viranomaiset mukana sarvikuonon sarvien salakaupassa. katso artikkeli (englanniksi) täältä

Teksti Eija Väliranta

Kuvat WWF

Grafiikka Taru Ukkola

Julkaistu: 6.3.2013