Lapsi ei koskaan ole kaupankäynnin kohde, ajattelee Ronja Salmi – Tästä syystä hänen pian syntyvä lapsensa ei esiinny somessa

Ronja Salmi on niin harvoin väärässä, että kun se tapahtuu, se on suorastaan virkistävää. Oikealle tielle hänet johdatti taannoin, ja joitakin kertoja sen jälkeenkin, puoliso.

Salmi oli jäänyt Tiktok-koukkuun. Hän istui ratikassa ja katsoi Tiktok- videoita. Teki ruokaa ja katsoi Tiktok-videoita. Istui vessassa ja katsoi Tiktok-videoita. Päivittäinen ruutuaika oli kuusi tuntia puhelimella, ja siihen tietokoneella vietetty aika päälle. 

Salmi muistelee iltaa keväällä 2022.

Salmi seisoi väsyneenä keittiössä aikeissaan tiskata paistinpannu, illallinen oli juuri syöty. Hänellä oli puhelin toisessa kädessä, tiskiharja toisessa.

Tiktok oli Salmea vahvempi. Se keräsi hänelle vastustamattoman lajitelman kuumia miehiä, laatujournalismia, lesboseksillä vihjailua, hevosvideoita ja komiikkaa. Siis älyllistä ja seksuaalista virikettä, huumoria ja liikutusta. Salmi päästi tiskiharjan kädestään. Hän valui tiskipöydän laitaa pitkin hitaasti istuma-asentoon. Jos vielä tämä yksi lesbian thirst trap.

Puoliso tuli paikalle. Ronja, tuu pois sieltä.

Salmi nousi seisomaan ja tuli pois sieltä. Hän alistui inter­ventioon ja vei puhelimen keittiön nurkassa olevaan laatikkoon. Kuitenkin sama kohtaus tapahtui vielä uudelleenkin.

Ja sitten eräänä aamuna hän heräsi hyvin levänneenä ja mieli kirkkaana ja poisti puhelimestaan Tiktokin. Tuli kesä, ilman Tiktokia.

”Tapasin itseäni vahvemman. Tykkäsin Tiktokista liikaa, viihdyin liian hyvin. En pystynyt vastustamaan Kiinan valtaapitävien algoritmiä.”

Miten lapset ja nuoret pystyisivät somen kohtuukäyttöön, jos aikuisetkaan eivät pysty?

Eihän somen mekanismeissa ole mitään, mikä kannustaisi maltillisuuteen. 

Kohtuukäyttö Salmelle olisi kaksi tuntia ruutuaikaa päivässä. Nykyinen keskimäärin kolmen tunnin ruutuaika on jotenkin hyväksyttävissä.  

”Somet ovat nykyajan tupakkayhtiöitä”, Salmi sanoo.

”Meistä tuntuu uskomattomalta, että ennen lentokoneessa sai tupakoida, mutta meidän somekäyttäytymistämme katsotaan vielä jonain päivänä samoin.” 

Salmi onkin varsinainen nykyajan röökimuija. Hän myöntää auliisti, että on uransa velkaa sosiaaliselle medialle. Se on myös yksi tekijä hänen taloudellisesti vakaan asemansa taustalla. Vaikka Salmi haluaa julkaista sisältöjä tulevaisuudessa jossain somen tuolla puolen, totuus on, että somen ansaintalogiikalla on rooli Salmen henkilökohtaisessa ansaintalogiikassa. Salmi ei kiellä olevansa myös influensseri. 

Salmi muistaa ajan ennen sosiaalista mediaa. Irc-galleria ja Instagram ovat olleet hänelle samanlaisia tosielämän tapahtumapaikkoja kuin hevostalli ja Kallion lukio.

Kun Salmi oli lukion ensimmäisellä luokalla, tuli Facebook. Sen imussa hän kirjoitti ja julkaisi jäähyväiskirjeen Irc-galleriaan. Kiitos näistä vuosista galtsu, vitsi mikä matka. Jotain sellaista.

Lukion loppuun mennessä entistä suurempi osa Salmen Facebook-kavereista oli hänen opettajiaan ja sukulaisiaan. Salmi ajatteli, että nyt kalkkiksetkin – yli 40-vuotiaat – ovat löytäneet tänne. 

Jos Salmen äiti erehtyy nykyään laittamaan hänelle viestiä Facebookin Messenger-sovelluksen kautta, Salmi soittaa äidilleen. Minä en käytä Facebookia, älä laita minulle sinne mitään, hän sanoo. 

Nykyään Salmi käyttää Facebookia vain, koska ei voi käyttämättä. Hän, kuten moni muukin toimittaja, avaa sovelluksen ammatillisista syistä kerran päivässä, selaa sitä minuutin, ärsyyntyy ja sulkee sovelluksen. Hän pysyttelee kartalla mutta ei ota osaa keskusteluihin. Siinä missä Twitter on Salmen mielestä rasistinen ja poliittisesti vastenmielinen ympäristö, Facebook on enää vain kuolettavan tylsä.

Myös sovellus itse on huomannut Salmen vaikean Facebook-suhteen. Se käyttäytyy niin kuin epätoivoiset aina: kokeilee kaikkea. Haluaisitko katsoa, mitä pikkuserkkusi puolisolle kuuluu? Sinua saattaisi kiinnostaa tämä julkaisu, joka tehtiin kierrätysryhmään kaksi päivää sitten! Vai haluaisitko kenties liittyä Taru Sormusten herrasta -ryhmään? Mutta ei Salmi halua. Hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut J. R. R. Tolkienista tai etäisten tuttujen avantouintiharrastuksesta.

Kymmenen vuotta sitten Salmi sen sijaan teki tietoisen päätöksen, jonka osana hän jätti jäähyväiset galtsulle. Hän teki Facebookista ammatillisen pääkanavansa. Facebook oli hetken aikaa Salmen Linkedin. 

”Päätin, että kerron kaikista duuneistani Facebookissa tiedostaen, että se voi olla kavereiden mielestä rasittavaa. Ajattelin, että se olisi tehokas keino tuoda esiin osaamistani.”

Rasittava toiminta tuotti tulosta. Salmi on juuri täyttänyt 30, eikä ole koskaan joutunut etsimään töitä. Vanhemmat kollegat lähestyivät häntä pitkään saatesanoilla ”näin Facebookista että olet tehnyt tällaista, tekisitkö meillekin?”. 

Facebook-huuman hiivuttua Salmi siirtyi Instagramiin. Salmen yritystoiminnassa oli vaihe, jossa hän koulutti itseään vanhempia siitä, miten Instagram toimii. Instasplainaamisesta tuli hänen erikoisosaamistaan. Erityisesti isoissa mediataloissa kesti pitkään ymmärtää, että pystykamera on ihan relevantti kuvaamisen formaatti.  

”Mutta se työ on onneksi aika lailla tehty. Nykyään melkein kaikki ymmärtävät, että sisällöt pitää tehdä puhelimen ehdoilla.” 

Yle julkaisee tänä vuonna tv-dokumenttisarjan Luottamuksella, Ronja Salmi. Se on kolmas Salmen nimeä kantava ajankohtaisohjelma. Dokumenttisarjassa Salmi seuraa kuuden tavallisen ihmisen elämää puolen vuoden ajan. Salmen mielestä ”dokkarireality”, kuten hän sarjaa kutsuu, on inhimillisempi ja vivahteikkaampi tapa kertoa ihmisen elämästä. Seurantadokumentti on vastaveto sille, että istutetaan tv-kameroihin tottumaton ihminen alas, pyydetään kertomaan jostakin henkilökohtaisesta ja vaikeasta asiasta, suljetaan kamerat ja poistutaan ihmisen elämästä lopullisesti.

Aikaisemmin Salmi on juontanut nuorille aikuisille suunnattua Mitä mietit, Ronja Salmi -tv-sarjaa sekä Mitä vielä, Ronja Salmi -radio-podcastia. Ennen nimikko-ohjelmiaan hän on juontanut nuorten tv-sarja Galaksia ja vetänyt Ystäväni Hevonen -sarjaa ja someyhteisöä. Salmi on tehnyt tv-sarjoja valtion mediayhtiölle lukioikäisestä asti. Onko Salmi siis toimittaja vai influensseri?

”Helppoa, ensisijaisesti toimittaja. Tai kirjoittaja, koska kirjoitan myös fiktiota, kuten proosaa ja laululyriikkaa.”

Vaikka Salmi tekee kaupallisia projekteja, ne ovat pieni osa hänen ammatillista arkeaan. Salmi laskee, että hänellä on ollut uransa aikana seitsemän influensseriyhteistyötä. Ne edustavat sivuvirtaa Salmen yrityksen toiminnassa, mutta somekampanjoista maksetaan paljon suhteessa muihin töihin.

Mediayhtiöissä on kuitenkin havahduttu siihen, että kaupallisten ja journalististen sisältöjen välimaastoon on syntynyt harmaa alue. Helsingin Sanomat on tarttunut asiaan linjaamalla, että kesätoimittajat ja freelancerit eivät saa tehdä kaupallisia yhteistöitä samoista aiheista, joista kirjoittavat juttuja.

Päätoimittaja Laura Saarikoski sanoo, että linjauksen taustalla on yksinkertaisesti halu selkiyttää, mikä on markkinointia ja mikä vapaata tiedonvälitystä.

”Perusasia on, että voidakseen kirjoittaa vapaasti ja tarvittaessa kriittisesti aiheesta X toimittaja ei voi saada X:ltä rahaa. Toivottavasti Julkisen sanan neuvosto tekee ohjeet toimittajien kaupallisista yhteistöistä – ne tulevat tarpeeseen”, Saarikoski sanoo.

Myös Salmen mielestä on kriittisen tärkeää, että lukija ymmärtää, onko artikkelissa kyse mainoksesta vai journalismista. Silti hän miettii, millä aikajänteellä toimittaja voidaan määrätä ikään kuin karenssiin ja onko sillä vaikutuksia työstä saatavaan korvaukseen. Freelancer-toimittajien palkkiotaso on matala, ja moni Salmen kollega tekee konsultointia ja copywriterin töitä journalististen töiden ohessa, koska ei ole varaa olla tekemättä.

”Osalla media-alan ihmisistä on sellainen käsitys, että toimittaja ei voi tehdä muuta kuin toimittajan töitä ja että kaikki kaupallisuus on saatanasta. Minusta se on todellisuudesta vieraantunutta.”

Kaupallisia yhteistöitä tai ei, monelle tämän hetken kaksikymppiselle Reportteri Salmi on sama kuin Arvi Lind keski-ikäisille.

”Tai Maria Veitola”, Salmi ehdottaa. 

Lind-vertaus ei selvästi puhuttele Salmea. Siinä missä Arvi Lind oli Ylen virallinen puhuva pää, Salmi ei profiloidu sen paremmin Ylen kuin minkään muunkaan mediatalon edustajaksi. Hän on tehnyt töitä käytännössä kaikille Suomen isoimmille mediataloille. Jos joku niistä, mikä vain, tarjoaisi nyt hänelle palkkatyötä toimittajana, hän kieltäytyisi. 

”Paitsi jos kyseessä olisi muutosjohtajan työ.”

Ongelma ei ole niinkään se, että Salmi ei halua rivitoimittajaksi, hänellähän on hyvää tulosta tekevä sisällöntuotantoyritys Ryöväri Oy. Hänen mielestään ongelma on se, että mediatalot eivät pysty puhuttelemaan nuoria aikuisia, ja sosiaalisen median influensserit – joihin hän itsekin kuuluu – korjaavat potin. On syntynyt mediatyhjiö, joka on täytetty ei-journalistisilla sisällöillä. 

Mediatalot yrittävät Salmen mukaan peitota sosiaa­lista mediaa sen omilla säännöillä, ja epäonnistuvat. 

”Siellä ei ole onnistuttu luomaan sellaisia houkuttelevia brändejä, seurapiirejä tai heimoja, joiden osaksi halutaan tulla. Ja sitähän ihmiset nimenomaan haluavat – kuulua heimoon.”

Salmi ottaa esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen, joka nousi 1990-luvun lopulla poikkeukselliseksi mediailmiöksi. Salmen mukaan ensin perustettiin seurapiiri ja vasta sitten lehti. Sama tapahtuu nyt sosiaalisessa mediassa: ihmiset haluavat kuulua porukkaan, jossa jaetaan samanlaisia käsityksiä hyvästä mausta, kuluttamisesta, kulttuurista ja arvoista.

Pikkulinnut ovat laulaneet, että Nytin toimitukseen on palkattu paljon lisää väkeä. Salmi uskoo, että Nyt-liitettä yritetään taas herättää henkiin. Hän seuraa vierestä, onko se some­ajassa mahdollista.  

Jos Salmen pitäisi rakentaa kokonaan uusi media – ja asiasta on neuvoteltu eri osapuolten kanssa – miten hän sen tekisi? Salmi ottaa esimerkiksi New Yorker -ilmiön. 

”Ihmiset tilaavat New Yorkerin, koska ajatus tyylikkäästä laatujulkaisusta oman kodin sohvapöydällä kutkuttaa. Sitten lehti lepää pöydällä ja ihminen katsoo Netflixiä neljä tuntia. Ihmiselle pitää luoda toistuva tarve tulla median äärelle, on se missä muodossa hyvänsä.” 

Salmi yrittäisi tehdä mediasta sellaisen, että se tulisi osaksi ihmisten arkirutiineja. Hän antaa esimerkiksi Ylen Uutispodcastin, joka lähetetään jokaisena arkipäivänä kello 16. Näin podcastista on tullut osa Salmen ja monen muunkin työmatkarutiinia. Pelkkä laadukas sisältö ei itsessään riitä sitouttamaan. 

Suomalaisesta mediasta ei puutu Salmen mielestä pelkästään näkemystä siitä, miten ihmiselle luodaan tarpeita. Sen lisäksi siellä voidaan huonosti. Määräaikaisia työsuhteita, kovaa kiirettä, kehnoa esimiestyötä ja keskinkertaiset palkat. 

Asenne on, että työntekijöiden pitäisi olla kiitollisia, että saavat ylipäätään olla maineikkaassa mediatalossa töissä. Mutta 2020-luvulla ihmisen ei tarvitse mennä lehteen töihin julkaistakseen ajatuksiaan ja saadakseen niille isonkin yleisön.  

Kerran Salmi neuvotteli erään mediatalon kanssa palkkion suuruudesta. Hän tiesi, että mieskollega oli laskuttanut vastaavasta työstä tuplat. Minä voisin ottaa saman minkä kollega, Salmi sanoi. Mediatalon edustaja peitti ärtymyksensä vaivoin.

”Hän sanoi, että kyllä nuorena toimittajana tämä on sinulle näkyvyyspaikka. Olin siinä vaiheessa Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja, ja minulla oli oma tv-sarja. En ilmaissut asiaa juuri näin, mutta että vittuako minä sillä sinun näkyvyydelläsi teen.” 

Salmelle Me too -kampanja on merkinnyt ennen kaikkea oivallusta siitä, että prosessilla on väliä. Hän on kiinnostunut siitä, miten lopputulokseen päästään, millä hinnalla. Taidepiireissä ja luovilla aloilla on ajateltu pitkään, että kipu on hetkellistä mutta taide ikuista. Että hyvän lopputuloksen eteen kuuluukin vähän kärsiä. Sellaiset ajatusmallit muutosjohtaja Salmi karsisi ensimmäisenä.

”En ole valmis uhraamaan omaani tai muiden mielenterveyttä yhtään minkään asian takia. Prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos.” 

Sitten Salmi katsoo itseään, vartaloaan.

”Voi tosin olla, että kohta minulla on lapsi, ja sitten mietin, että olisipa kiva olla vaan jossain töissä.” 

Ronja Salmen lapsi syntyy maaliskuussa. Hän ilmoitti asiasta joulukuussa Instagram-tilillään. Kuvassa Salmi poseeraa nahkatakki päällä, valkoinen t-paita nostettuna kasvaneen mahan tieltä, farkkujen napit auki. Tekstissä hän sanoo haluavansa suojella yksityistä minäänsä ja lapsensa oikeutta päättää aikanaan itse, onko tämä julkisuudessa vai ei.  

Salmi ei ole postaukseensa täysin tyytyväinen, mutta parempi tehty kuin täydellinen. 

”On aikamoinen humble brag sanoa julkisessa postauksessa, että haluan vaalia yksityisyyttäni.” 

Julkista työtä tekevän naisen ei kuitenkaan ole mahdollista peitellä perheuutista kovin pitkään. Oli parempi kertoa asiasta omaehtoisesti kuin jäädä odottamaan, millaisia muotoja julkinen spekulaatio hänen muuttuvasta kehostaan ottaisi. 

Salmella oli postauksessa toinenkin kärki. Hän ilmoitti aloittavansa oman uutiskirjeen julkaisun. Uutiskirjeellä ei ole nimeä, tarkasti rajattua aihepiiriä tai ansaintalogiikkaa. Sen sisällöt tulevat käsittelemään ”vanhemmuuden kuvastoja, kirjallisuutta, aikaa ja tilaa”. Hähmäisyydestä huolimatta uutiskirjeen tilasi ensimmäisten päivien aikana 700 ihmistä. Kokeilu on alkutekijöissään, mutta sillä on jo oma pieni fanikuntansa. 

Salmi sai idean kuunnellessaan The New York Timesin podcasteja. Niissä toimittajat viittaavat usein itsenäisiin uutiskirjeisiin, joita tehdään leipätyön ohessa. Uutiskirje mahdollistaa työnantajasta erillisen henkilöbrändin rakentamisen, tiettyihin aihepiireihin erikoistumisen ja henkilökohtaisemman kontaktin vastaanottajaan. Se käy järkeen, vaikka Salmi ei itse fanita mitään tiettyä uutiskirjettä tai kuulu niiden tilaajiin. 

Juuri uutiskirjeen henkilökohtaisuus kiinnostaa Salmea. Yksityisviestit ovat hänen mielestään somenkin parasta antia. Niissä pääsee nopeasti tuntemattomien kanssa olennaiseen kiinni ilman turhaa poseeraamista.  Täydellisessä maailmassa Salmi lähettäisi ihmisille ääniviestimuotoisia julkaisuja kahdenväliseen WhatsApp-kanavaan, mutta alusta ei toistaiseksi oikein taivu sellaiseen. 

Uutiskirje tulee sähköpostiin, joka on Salmen mielestä rehellisyyden nimissä ”aika ankea ympäristö”. Mutta kun haluaa julkaista minulta sinulle eikä minulta hahmottomalle massalle, uutiskirje on potentiaalinen vaihtoehto. Salmi päättää, mitä uutiskirjeeseen kirjoittaa, ja lukija päättää klikata tai jättää klikkaamatta. Jäljellä on enää itse materiaalin kirjoittaminen. 

Se on tyypillistä Salmea: hän on ryhtynyt jo kauan sitten kertomaan julkisesti keskeneräisistä projekteistaan. Jos prosessi kerran on yhtä tärkeä kuin lopputulos, miksi kertoa vain lopputuloksesta? Salmi uskoo, että tie burnoutiin on kivetty kuvitelmilla siitä, että kun vääntää niska limassa, lopussa odottaa kiitos. Ei odota – siellä odottaa tyhjyys. 

”Se fiilis, joka Cheekillä ehkä on, kun hän saapuu Olympia­stadionin keikan jälkeen yksin hotellihuoneeseen.” 

Myös Salmi on kokenut rankkoja työrupeamia ja hulppeita julkistamistilaisuuksia seuraavan tyhjyyden, oman Cheek-hetkensä. Erään erityisen pitkän ja intensiivisen työputken jälkeen Salmi palkitsi itsensä lennoilla paratiisisaarelle. 

”Löhösin Sri Lankalla yksin palmun alla litran olutpullo seuranani ja vedin röökiä ketjussa. En ajatellut, että kylläpä tämä on kaiken sen sykkimisen arvoista.”

Kun Salmi kertoi saavansa lapsen, hänet toivotettiin nopeasti tervetulleeksi universaaliin äitijengiin. Tuli läjäpäin viestejä, joissa kutsutaan valitsemaan vauvanvaatteita, päästämään höyryjä vaunulenkeillä ja vaihtamaan kokemuksia lounaalla. Jos on mitään missä voin sua auttaa, sanottiin monessa viestissä. 

Ei pidä ymmärtää väärin, Salmi oli otettu lämpimästä vastaanotosta. Ongelma on, että hän ei ole kovinkaan halukas kuulumaan universaaliin äitijengiin. Salmi ei koe olevansa äiti eikä ole koskaan haaveillut äitiydestä.  Salmi on kutsunut omaa äitiään lapsuudessa enimmäkseen etunimellä, eikä hän halua että puoliso alkaa puhutella häntä Ronjan sijasta äitinä. Sen sijaan Salmi on halunnut pitkään, hartaasti ja satuttavan paljon saada lapsen. Mutta ei pellavakankaita, kukkaseppeleitä ja muuta näennäisen kevyttä äitikuvastoa.

Lisäksi Salmella on periaatteellinen ongelma sen kanssa, että julkista työtä tekevät influensserit altistavat lapsensa julkisuudelle ja tekevät heistä oman liiketoimintansa mannekiineja. Salmi huomauttaa, että YK:n Lapsen oikeuksien julistuksessa kielletään asettamasta lasta missään muodossa kaupankäynnin kohteeksi. Ja että lapsella on aina itsenäinen oikeus yksityisyyteen. 

Salmi tiedostaa, että nykyisessä asenneilmapiirissä ajatus ärsyttää monia huolettomasti lapsistaan kuvia julkaisevia ja kaupallisilla yhteistöillä rahansa ansaitsevia. Tuttu influensserikollega on hiljattain blokannut Salmen Instagramissa, ja hän epäilee lausuntojen lapsuuden monetisoimisesta liittyvän asiaan. 

Toki Salmi tietää senkin, että vanhemmuuteen liittyvillä ajatuksilla on tapana muuttua lapsen saannin myötä. Esimerkiksi biologia voi sanella arjen rutiineja enemmän kuin tasa-arvo-orientoituneessa parisuhteessa haluttaisiin hyväksyä. Jos äiti imettää, ei rinnoille voi sanoa, että lapsen isä ruokkii lapsen pullolla tänä yönä, hillitkää maidontuotantoa. 

Biologian ja kulttuurin muovaama äitikuoppa on todellinen, ja Salmi on hetkittäin pelännyt sinne putoamista. Toisaalta hetkellisestä humahduksesta ei ole haittaa. Lapsi saakin viedä jalat alta. 

Parikymppisenä Salmi suri sitä, että kaikki muut seurustelivat. Ystävä lohdutti: Ronja, eihän sulla olisi ikinä aikaa maata sängyssä rakastuneena. Se piti paikkansa. 

Salmi on elänyt enimmäkseen hyvin aikataulutettua elämää, omasta tahdostaan. 8-vuotiaana hän leikki ”tekevänsä paperitöitä” ja aloitti ratsastusharrastukseen liittyvän motivaatiopäiväkirjan pitämisen. Motivaatiopäiväkirjassa luki sellaisia lauseita kuin: Leuka ylös, kantapäät alas – pystyt siihen! 14-vuotiaana hän osti tv-töistä säästämillään rahoilla ponin ja vietti siitä eteenpäin kaiken vapaa-aikansa tallitöissä.  

”Ei minulla ollut edes lapsena hengailuaikaa. Olen aina pitänyt itselleni kovaa jöötä.”

Jos perhevapaalla oleminen alkaa mennä ”läpikuultavaksi ja muodottomaksi”, kuten Salmi ahdistuneisuutta luonnehtii, on hänellä aina vaihtoehto kirjoittaa romaaniaan. Sitä samaa, jonka valmistumisen tielle raskaus ja muu elämä on hetkellisesti asettunut. Pelottaako, että romaani ei tulekaan valmiiksi? 

”Ainakin puolisoa pelottaa. Hän sanoo, että nyt menet jonnekkin mökkiin ja kirjoitat romaanisi valmiiksi.”

Salmi vaikuttaa olevan ylpeä puolison imperatiivi-muotoisista kehotuksista. Niitä ei sanota käskevästi. Tietty rakastava voi sun kanssas on niissä läsnä. Lopuksi Salmi naurahtaa.  

”Mutta minun kanssani pitääkin olla jämäkkä. Koska olen niin harvoin väärässä.”

Ronja Salmen kuvien Tyyli Suvi Poutiainen Meikki ja hiukset Essi Kylmänen