Vaikka asenteet elävät vahvana, äitiys voi olla urheilu-uraa kehittävä asia
Huippu-urheilun kertomuksissa äidit ovat usein taustalla, tukemassa ja kannustamassa urheilevaa lastaan polulla kohti menestystä. Mutta kun äitiys astuu itse urheilijan elämään, onko ulkopuolelta tuleva tuki ja kannustus silloin kohdillaan?
Ulkomailta löytyy rohkaisevia esimerkkejä urheilijoista, jotka ovat menestyksekkäästi yhdistäneet äitiyden ja huippu-urheilun. Hiihtäjä Marit Bjørgen voitti neljä olympiakultaa pian synnytyksensä jälkeen. Myös tennistähti Serena Williams jatkoi menestystä urheilun parissa äitiyden rinnalla, inspiroiden naisurheilijoita ympäri maailman.
Tukea urheilun sisältä ei kuitenkaan ole kaikille äideille ollut saatavilla. Jalkapalloilija Sara Björk Gunnarsdottir taisteli kaikkien aikojen menestyneintä naisjalkapalloseuraa Olympique Lyonnaisia vastaan oikeuksistaan aikana, jolloin hänen olisi pitänyt olla onnellisimmillaan elämässä.
Vuonna 2021 seura jätti täyttämättä sopimuksessa olevat ehdot pelaajan raskausaikana. Juttu päätyi oikeuteen, jonka Gunnarsdottir voitti. Sen seurauksena FIFA on nyt luonut turvan kaikille vastaavassa tilanteessa oleville naisjalkapalloilijoille. Gunnrsdottir, Islannin maajoukkuekapteeni, jatkoi uraansa Juventuksessa.
Myös urheilujätti Nike jätti käyttämättä tilaisuuden, joka olisi voinut kiillottaa yrityksen brändiä tukemalla äitiyden ja huippu-urheilun yhdistämistä. Sen sijaan Nike halusi laskea 70 prosenttia pikajuoksija Allyson Felixin, yhdeksänkertaisen olympiamitalistin, sponsorointisopimusta raskauden seurauksena. Osapuolten yhteistyö loppui Niken ehdotukseen.
Asenteet Suomessakaan eivät aina ole tukeneet äitiyttä urheilussa.
Yksi valitettavista esimerkeistä on, kun Hämeenlinnan Lentopallokerho laittoi vielä vuonna 2018 seuraavan pykälän pelaajasopimuksiinsa: "Mikäli pelaaja tulee raskaaksi sopimuskauden aikana, raukeavat seuran talousvelvoitteet heti."
Parhaimmillaan äitiys tukee huippu-urheilijan uraa
Suomessa huippu-urheilija äiti on vielä vieras käsite. Entinen jääkiekkoilija Emma Terho on yksi harvoista suomalaisista edelläkävijöistä äitiyden ja huippu-urheilun yhteensovittamisessa.
Terho on myös kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalisti saavuttaessaan ensimmäisen olympiamitalinsa 16-vuotiaana Naganossa. Toiseen olympiamitaliinsa Vancouverissa, hän johdatti naisleijonat kapteenina. Sotšin olympialaisissa 2014 hän puki Suomi-paidan päälleen tuoreena äitinä.
Terho on osoittanut, että äitiys voi olla urheilu-uraa kehittävä asia. Hän pystyi luistelemaan aivan raskauden loppuun saakka ja palasi kentälle nopeasti synnytyksen jälkeen.
– Räjähtävyyden ja keskivartalon kanssa piti tehdä paljon töitä. Tein kuitenkin usealla osa-alueella parhaat testitulokseni raskauden jälkeen, vaikka äitiys tulikin elämääni vasta loppuvaiheessa uraa, Terho toteaa.
Hän yritti raskausaikana etsiä tietoa yksityiskohtaisesta harjoittelusta, mutta sitä löytyi niukasti. Terho nostaa esiin Aino-Kaisa Saarisen ja Oona Tolppasen, jotka ovat myöhemmin tehneet harjoittelua raskausaikana, ja synnytyksen jälkeen, näkyväksi myös sosiaalisessa mediassa.
Psyykkinen hyvinvointi huippu-urheilijan elämässä voi lisääntyä myös vanhemmuuden myötä. Terho kertoo saaneensa urheiluun uutta perspektiiviä. Hän oppi vaalimaan hetkiä harjoituksissa.
– Sain hyvällä tavalla rentoutta mukaan, joka ei sulkenut pois tavoitteellisuutta. Tuli vain suurempi motivaatio ja halu onnistua. Tein asiat kentällä entistäkin huolellisemmin, kun tiesin jonkun kotona auttavan minua, jotta pääsen harjoittelemaan, Terho kertoo.
Sosiaalinen aika muiden jääkiekkoilijoiden kanssa oli Terholle voimaannuttavaa vauva-arjen keskellä. Hän ei kokenut syyllisyyttä hetkistä poissa vauvan luota.
– Koin olevani myös parempi äiti, kun tulin kotiin. Olin saanut tehdä oman juttuni ja fyysisesti oli hyvä fiilis. Se auttoi jaksamisessa ja sain myös hyvin unta, Terho pohtii.
Miten saada naisurheilun sokea piste näkyväksi?
Vaikka Emma Terhon tarina on hyvä esimerkki, että äitiys ja huippu-urheilu käsi kädessä on tehtävissä oleva asia, on aiheen ympärillä yhä olemassa haasteita ja esteitä, joita on ratkaistava. Moni urheilu-ura voisi kestää pidempään, jos asenteita ja käytäntöjä saadaan korjattua.
Vielä Tokion olympialaisten 2020 alla koripalloilija Kim Gaucher joutui taistelemaan saadakseen kolmen kuukauden ikäisen tyttären mukaansa kisoihin. Olympialaisiin ei saanut tuoda perheenjäseniä. Gaucherille tämä olisi tarkoittanut 28 päivää poissa vauvan luota, jota hän vielä imetti. Kanadan koripalloliittto seisoi hänen rinnallaan läpi prosessin ja lopulta hänelle näytettiin vihreää valoa.
Pelaajauransa jälkeen Terho on toiminut muun muassa Jääkiekkoliitossa ja Suomen Olympiakomiteassa. Vuonna 2021 hänet valittiin Kansainvälisen Olympiakomitean, KOK:n, urheilijakomission puheenjohtajaksi, jossa hän toimii edelleen.
Terho toivoo muutoksen tapahtuvan ylhäältäpäin. Hän muun muassa on ollut mukana luomassa aluetta urheilijavanhemmille tuleviin Pariisin olympialaisiin 2024.
Ensi kertaa olympialaisissa nähtävä alue, jossa urheilijat voivat tavata perheitään, on suunnattu erityisesti pienten lasten vanhemmille, jotka kilpailevat Olympialaisissa. Komission jäsen, Allyson Felix, on myös Pariisin nursery-alueen takana.
– Tämä on minulle sydämen asia. Se toimii jossain määrin avuksi myös urheilijoille, mutta ennen kaikkea KOK haluaa näyttää asenteellista esimerkkiä, että urheilu ja vanhemmuus yhdessä ovat ok. Äidit siinä missä isätkin, Terho toteaa.
”Sain hyvällä tavalla rentoutta mukaan, joka ei sulkenut pois tavoitteellisuutta.”
Myös lajiliitoilla, seuroilla ja sponsoreilla on mahdollisuus olla suunnannäyttäjiä tukemalla urheilijoita kokonaisvaltaisesti heidän elämässään. He voivat tuoda näkyväksi esimerkkejä äideistä huippu-urheilun ytimessä inspiroivina esimerkkeinä.
Vuoden 2023 naisten jalkapallon MM-kisojen voittaneen Espanjan kapteeni Irene Paredez oli yksi monista äideistä viime vuoden MM-areenalla. Paredez kiitti Espanjan jalkapalloliittoa suuresta panoksesta tuoda perheet lähemmäksi pelaajia kisojen ajaksi. Hän sai asua samassa hotellihuoneessa kaksivuotiaan poikansa kanssa läpi pitkän turnauksen, mikä osoitti organisaation ja yhteisön tuen merkityksen myös urheilijaäidille.
Naisia huippu-urheilun muihin vastuutehtäviin
Naisia halutaan enemmän myös muihin urheilun ydinrooleihin. Esimerkiksi Jalkapallon Kansallisessa Liigassa ei ole yhtäkään naispäävalmentajaa ja asiaa on pohdittu useista eri näkökulmista.
Jos ja kun pystytään osoittamaan, että äitiys ja huippu-urheilu eivät ole toisiaan poissulkevat asiat, se varmasti auttaisi saamaan enemmän naisia myös huippu-urheilun muihin vastuutehtäviin.
Ulkomailta löytyy tästäkin ruudusta roolimalleja, miten valmentajuus ja äitiys on myös täysin yhdistettävissä oleva asia. Chelsean päävalmentaja Emma Hayes, joka on tulikuuma nimi naisten jalkapallossa, on johdattanut Chelsean Englannin Superliigan voittoon kuusi kertaa. Neljä niistä äidiksi tulemisensa jälkeen. FIFA valitsi Hayesin parhaana valmentajana vuonna 2021.
Nyt viisivuotiaan pojan äiti Hayes on siirtymässä Chelseasta USA:n maajoukkueen päävalmentajan tehtävään. Hayes on julkisuudessa kertonut vähäisen tuen, jota pelaajat vanhemmuuteensa saavat, olevan yksi pääsyy Chelseasta lähtöön.
Daily Mailille antamassaan haastattelussa hän totesi viisaat sanat.
– Pitää hengittää ja olla läsnä, eikä vain jalkapallovalmentajia ja pelaajia kaiken aikaa, meidän pitää olla ihmisiä, eikö niin?
