Apu

Vaasan kauppahalli todisti, kun Mannerheim otti 1918 vastaan Saksasta palanneet jääkärit – Konkurssin uhka 2000-luvulla sai tuhannet hallin ystävät liikkeelle

Vaasan kauppahalli todisti, kun Mannerheim otti 1918 vastaan Saksasta palanneet jääkärit – Konkurssin uhka 2000-luvulla sai tuhannet hallin ystävät liikkeelle
Merenkurkun pienen rannikkokaupungin kauppahallia ei tehty kunnallisin voimin, vaan yksityisenä hankkeena, jonka arkkitehtinä toimi kiinteistön omistaja.

Vaasan kauppahalli osui historialliseen saumaan tammikuussa 1902. Vain muutamaa viikkoa aiemmin Wilhelm Röntgen oli saanut ensimmäisen Nobelina tunnetun palkinnon ja Marconi lähettänyt ensimmäisen lennätinsanoman Atlantin yli.

Pieni 15 000 asukkaan Vaasa tunnettiin Nikolainkaupunkina. Rautatie oli saatu jo 1883 ja Vaskiluotoon ulkosatama. Vaasa oli maan runsasväkisimpiä ja merkittävimpiä kaupunkeja.

Pohjanmaan maakuntakeskuksena se oli luonnollinen paikka uudelle kauppahallille, joka edelleen seisoo Vaasanpuistikon reunalla otsassaan hieman ennenaikainen luku 1900.

Goottilaistyylisen kauppahallin julkisivun korkeat ikkunat on somistettu lasimaalauksin.

Torikauppa haluttiin puhtaisiin sisätiloihin

Vaasassa kauppahalli ei ollut kunnallinen projekti, vaan sen perusti yksityinen yhtiö.

– Lääninarkkitehti A. W. Stenfors ja hovioikeudenneuvos Oskar Rewell perustivat Halli Oy:n, joka toteutti kauppahallin. Yhtiöllä on muitakin kiinteistöjä aivan Vaasan ydinkeskustassa, sanoo Halli Oy:n entinen toimitusjohtaja Heikki Punkari.

Stenforsin mielestä Vaasan torikauppa ei ollut ajan tasalla, ja siksi sinnekin tarvittiin kauppahalli. 90 000 markan, nykyrahassa 400 000 euron, pytinki rakennettiin parhaalle paikalle torin laidalle.

– Torilla oli käyty kauppaa jo aiemmin, mutta sitä haluttiin käytävän sisätiloissa. Hygienia oli yksi tärkeä tekijä, ja tietysti kauppaa pystyttiin nyt käymään lämpimissä olosuhteissa. Hallissa oli alusta pitäen lämmitysjärjestelmä. Oli kaasulämmitys, sähkövalot ja vesijohto, Punkari muistelee.

Vaasan kauppahallin ensimmäinen osa valmistui 1902. Toinen osa tehtiin 1927. Kätevä yhteys näiden välille saatiin valmiiksi vasta 1960-luvulla.

Pelkistetty versio Helsingin kauppahallista

Stenfors piirsi itse hallin suunnitelmat. Hän oli Gustaf Nyströmin vanha oppilas, joten ihmekö, jos Helsingin ja Turun vaikutteita näkyi Vaasassakin.

Suorarunkoinen ja basilikamuotoinen halli oli pääjulkisivultaan kuin pelkistetty versio Helsingin kauppahallista. Stenforsin koristelu uusgoottilaisessa kauppahallissa oli kuitenkin oppi-isää hillitympää.

Stenfors ei ollut mikään yhden hallin mies. Hänen kädenjälkensä näkyi muun muassa Vaasan kaupunginteatterin, lyseon lukion ja Wärtsilän vanhan tehtaan arkkitehtuurissa.

Stenfors käväisi sittemmin Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajana Helsingissä, mutta palasi pian takaisin lääninrakennuskonttorin esimieheksi.

Ruotsalan kalaliikettä koristavat vanhat rysät.

Rakennusliike Juho Myntti pystytti hallin kädenkäänteessä – kaksi sisäänkäyntiä, kaksi käytävää, 44 pientä myymälää. Ikkuna- ja oviaukot olivat kaarellisia ja päivänvaloa lankesi katto- ja sivuikkunoista. 

Kauppahalli rakennettiin kahdessa osassa, ensin tyypillinen kauppahalli 1902 ja vuonna 1927 toinen osa, jonka ensimmäiseen kerrokseen tuli kauppahalli ja toiseen toimistotilaa. Vuonna 1963 ylä- ja alahallin välille saatiin kätevä kulkuyhteys.

Puhdistukseen tarvittava vesi nostettiin kellarikaivosta imu- ja painepumpulla ullakolla olevaan säiliöön, mistä se omalla painollaan tuli johtoja pitkin käyttöpaikkoihin.

"Kahden puolen käytäviä näkee siistiä ja mukavia kauppakojuja, joista saa mitä vaan mieli haluaa, juustoa, voita, lihaa, vihanneksia y.m.y.m."
Vaasa-lehti 1902

Avajaiset tammikuussa 1902

Vaasan kauppahalli avattiin tammikuussa 1902. Oskar Rewell ja A.W. Stenfors odottelivat vieraita lukittujen ovien takana. Trumpettien töräytettyä fanfaarin herrat kiiruhtivat kättelemään tulijat. Vieraat olivat vaikuttuneita. Vaasa-lehti hehkutti vielä viikkojen kuluttua:

Kahden puolen käytäviä näkee siistiä ja mukavia kauppakojuja, joista saa mitä vaan mieli haluaa, juustoa, voita, lihaa, vihanneksia y.m.y.m. Sähkövalossa varsinkin tekevät hallit hyvin siistin ja miellyttävän vaikutuksen siellä käviään, ja tekeepä mieli ihmettelemään, mitenkä ei jo ennemmin ole tultu niitä hankkineeksi.

Ruotsalan kalaliikkeen Reijo Ruotsala esittelee kauppahallin kuuluisaa Sundomin savusilakkaa.

Ilkan toimittajaa kiinnosti erityisesti osuuskunta Itikan aistikas myyntitila, jossa tuotteet olivat hygieenisesti lasiseinillä erotetut:

Myymälä on sisustettu kaakeli-, metalli- ja lasivalmistein sellaiseksi, että ruokatavara siellä tulee kosketukseen vain sellaisten esineiden kanssa, joista ei leviä tautia levittäviä basilleja eikä muutakaan saastaa, joka huonosti varustetuissa myymälöissä pakostakin tahtoo sekaantua ruokatavaraan. Erikoisen hieno leikkelekone saattaa makkaratuotteet haluttuihin viipaleisiin, ilman että niitä tarvitsee käsin kosketella, ja punnitus Deyton vaakalla käy mukavasti ja luotettavasti.

Työn Ääni sen sijaan ärisee, ”syökö kansa sulunmurtajain ja lakonrikkurien tekemää makkaraa”, kun kuuluu seinäjokelaisella tehtaalla olevan työsulku ja lakko.

Allekirjoittaneelle on kyllä aivan tuntematonta, minkä makuista mahtaa olla sellainen vasikansuoli, jota nuo maailman parantajaurhot täyttävät ja olen päättänyt, etten tule maistelemaankaan mainittuja tavaroita, koska akatkin sanovat niiden olevan muikeita, toimittaja ilmoittaa.

– Maataloustuotteet olivat tuotevalikoiman perusta. Vaikka Vaasa oli siihenkin aikaan kalastuskaupunki, kalanmyynnille keskustassa saatiin lupia vasta verraten myöhään. Siihen saakka kalakauppa tapahtui kaupungin satamassa, Punkari sanoo.

Isänmaallista tunnelmaa vuosimallia 1918

Helmikuisessa pakkasessa 1918 kauppahalli todisti aitiopaikalta, miten ylipäällikkö Mannerheim otti torilla vastaan Saksasta palanneiden jääkäreiden ohimarssin, kunnialaukausten kaikuessa itäisen tullin takaa.

Historiallinen tilaisuus oli vahva ja isänmaallinen, ja soittokunta iskussa, vaikka Jääkärimarssin partituuri oli hukassa.

Vaasaan muodostettiin myös maan väliaikainen senaatti punakapinan etelässä yltyessä. Pieni rannikkokaupunki ponkaisi kertaheitolla itsenäisen Suomen historiaan.

Mullistus vei kauppahallilta parituhatta potentiaalista asiakasta, kun venäläiset poistuivat, mutta toisaalta Pohjanmaa siirtyi ensimmäisenä maakuntana markkinatalouteen, joten hyvä oli hallissa tunnelma. 

Kieltolain aikaan etsivät poliisit yhyttivät kauppahallin myyjiltä aika ajoin pirtua.

– Satamakaupunki vielä, niin uskoisin, että oli aika vilkasta, kuten Punkari naurahtaa.

"1970–80-luvuilla toiminta alkoi hiipua ja oli selkeästi tarvetta kehittämistoimille. Elintarvikkeiden lisäksi kauppahalliin tuli muun muassa matkailutuotteita sekä kahvila- ja ravintolatoimintaa."
Heikki Punkari

Peruskorjaus 1950-luvulla

Vanhanaikaisen hallin tilalle suunniteltiin 1950-luvun alussa uutta suurta kauppahallia, mutta hanke typistyi lopulta peruskorjaukseksi. Vanhat polttoainetilat muuttuivat jäähdytystiloiksi ja lihanleikkausosastoksi.

Halli Oy alkoi rakentaa Pohjanmaan suurinta kauppakeskusta Rewell Centeria torin laidalle 1960-luvulla. Miltei kaikki kiinteistöt torin ympärillä ovat tulleet sen jälkeen.

– 1960–70-luvuilla, kun täältä oli lauttaliikennettä Uumajaan ja Sundsvalliin, Vaasaan tuli laumoittain ruotsalaisia lihanostajia, ja kauppahallistahan sitä sai. Olin autolautalla kesätöissä, ja kun nämä ”lihasvenssonit” tulivat lihanyyttien kanssa lautalle, otimme kavereiden kanssa nyyttejä kylmähuoneeseen matkan ajaksi. Samaan aikaan suomalaiset hakivat Ruotsista halpaa voita, Punkari muistaa.

Lihaliikenne hiipui pikkuhiljaa, kun valuuttasuhteet muuttuivat. Lauttaliikennekin loppui 2000-luvun taitteessa.  

Ruotsalan kalaliikkeen julkisivua. Nämä puurakenteet ovat jääneet ainoina jäljille kauppaliikkeiden alkuperäisistä runkorakenteista.

Marketit ja tavaratalot työnsivät kapuloita rattaisiin

Markettien ja tavaratalojen lisääntyminen alkoi vaikeuttaa yleisemminkin kauppahallien toimintaa.

Vuonna 1971 perustettiin Vaasan Hallikauppiaiden yhdistys elvyttämään hallin toimintaa muun muassa mainonnan avulla.

– 1970–80-luvuilla toiminta alkoi hiipua ja oli selkeästi tarvetta kehittämistoimille. Elintarvikkeiden lisäksi kauppahalliin tuli muun muassa matkailutuotteita sekä kahvila- ja ravintolatoimintaa, Punkari sanoo.

1980-luvulla halliin saatiin ilmalämmitys ja kellariin normaali vesilämmitys.

Vaikka Vaasa oli kalastuskaupunki, kalat tulivat kauppahalliin muiden tuotteiden jälkeen, sillä aluksi lupaa niiden myymiselle ei ollut.

Kymmenen tuhatta nimeä hallin puolesta

Kauppahalli oli jälleen vaikeuksissa 2000-luvun vaihteessa. Varsinaisilla kauppahallituotteilla ei tilaa saatu täytettyä.

Toiminta uhkasi loppua, mutta yli 10 000 nimeä kansalaisadressissa vaati toiminnalle jatkoa.

– Oltiin jo niin pitkällä, että kauppiaille oli annettu irtisanomisilmoitukset. Mutta kaikeksi onneksi päätettiin lähteä satsaamaan oikein kunnolla ja tehtiin todella iso remontti.

Samassa yhteydessä mukaan tuli ketjumyymälä Indiska, joka myymälänä sopi kauppahallitilaan mainiosti. Se piristi merkittävästi kauppahallin toimintaa, joka on toiminut tähän asti ihan hyvin, Punkari toteaa.

Makukaupan Jari Blom esittelee tuotteitaan.

Yli sata vuotta yksityisomistuksessa pysynyt kauppahallikiinteistö myytiin neljä vuotta sitten Eläkerahojen sijoitusyhtiö VVT:lle.

Nykyisin hallissa on noin 25 myymälää. Kato on käynyt, mutta myös tilojen laajennus on vähentänyt yksittäisten liikkeitten määrää.

Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävänä halli on kaavasuojeltu, joten toiminta jatkuu ajan oikuista huolimatta.

Ennenkään ei ole Vaasassa veri vapissut.

Lähteitä: Ilmari Laukkonen: Kauppahallista Rewell Centeriin (Halli Oy, 1990), Heikki Punkarin haastattelu.

Vaasan kauppahalli

  • Rakennettu: 1902.
  • Suunnittelija: A.W. Stenfors.
  • Muuta: kauppahallin omistajayhtiö, Halli Oy rakennutti 1960-luvulla Vaasaan myös Pohjanmaan suurimman kauppakeskuksen, Rewell Centerin.
  • Hallin erikoisherkku: Sundomin savusilakka.
  • Lähde: Vaasan kauppahallin verkkosivut.
Julkaistu: 28.8.2020
Kommentoi »