Ilveksen voitto jätti jälkeensä suuria kysymyksiä – perästä voi kuulua nopeasti: "Tämäkin on kummallisuus"
Petteri Sihvonen analysoi Ilveksen ja KooKoon perjantai-illan pelin. Hieman yllättäen voittaja Ilves saa pyyhkeitä ja tappion kokenut KooKoo lievät kehut.
Ilves löi KooKoon Nokia Arenassa maalein 3–0.
Tosin kuten kohta tuossa alempana esitän, Ilveksen voitto ei ollut läheskään raitis.
Ottelun paras pelaaja oli tupsukorvien maalivahti Mantas Armalis.
”Tämäkin on Niemelän puolelta kummallisuus.”
Edelleen ihmettelen Ilveksen päävalmentaja Tommi Niemelää, joka peluuttaa Ilvekselle jotakin sellaista välimallin lätkää, jossa on puolustus- ja keskialueen kiekkokontrollia vain siteeksi, eikä aina oikein sitäkään. Ilves kyllä pelaa silloin tällöin pelin virran sekaan muutaman viivelähdön, mutta se ei aivan kuin perustuisi mihinkään toistuvaan sääntöön, milloin noin pelataan, milloin ei.
Hyökkäys- ja keskialueen puolustuspelissään Ilves valitsee enimmäkseen prässin riippumatta, onko h1:n ja h2:n etäisyys vastustajan kiekolliseen pelaajaan sopiva vai tolkuton. Tämäkin on Niemelän puolelta kummallisuus.
”Ilves on kiistatta vahva ja taitava joukkue pelaamaan hyökkäysalueella.”
Noin pelaamalla Ilves ei saanut pelistä isäntäjoukkueen otetta Jouko Myrrän KooKoota vastaan ottelun ensimmäisessä erässä. Päinvastoin vuolaasti kaukalon päästä päähän virtaillut peli sopi ajoittain paremmin KooKoolle kuin Ilvekselle.
Ilves on kiistatta vahva ja taitava joukkue pelaamaan hyökkäysalueella. Asetelma on kaksiteräinen miekka taitaville tamperelaisille. Aivan kuin muu pelaaminen olisi lähes valtaosalle pelaajia pakkopullaa. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että Niemelä on jotenkin tullut valmentaneeksi siten, että keskiössä on liikaa hyökkäysalueen toiminta ja muut alueet ovat vain hieman sinne päin organisoituja.
”Tässä Myrrä lyö mennen tullen Niemelän.”
Myrrän KooKoo pelaa loogisesti sitä samaa lätkää, jota se on etsinyt ja kultivoinut lähes koko Myrrän KooKoo-pestin ajan. KooKoo pelaa järkähtämättömästi suhteellisen nopeasti pystyyn eikä karta pitkiäkään yksinkertaisia syöttöjä puolustajilta hyökkääjille. Puolustusalueen riistosta KooKoo ampuu hurjia neljän pelaajan vastahyökkäyksiä.
KooKoo pyrkii ensisijaisesti prässäämään, mutta aina tarvittaessa, kun peli pyytää, se pelaa trapin. Tässä Myrrä lyö mennen tullen Niemelän.
Tämän Myrrä-myrskyn ongelmat ja haasteet odottavat sitten pudotuspeleissä, joissa tällaisella pelitavalla ei ole käyttöä.
”Hieman myöhemmin Matic Török hassutti yksi-vastaan-yksi-tilanteessa hyökkäysalueella Jimi Suomea, 2–0.”
Ilves oli kotipelien voittoputkessa, kun taas KooKoo oli vieraspelien voittoputkessa. Ilveksen onnistui jatkamaan omaa putkeaan. Sieltä löytyi tupsukorvilta ne pelin ratkaisseet nykyilvesläiset hyökkäysalueen pelitoimet.
Toisessa erässä Sebastian Soinin ja Jens Lööken esitöistä siunaantui Matias Mäntykivelle paikka tällätä sellainen löysänlaiska taidokas Otakar Janeckyn puolilämäri putoamaan maalin kattoon 1–0. Hieman myöhemmin Matic Török hassutti yksi-vastaan-yksi-tilanteessa hyökkäysalueella Jimi Suomea, 2–0.
”Ilves puolusti ansiokkaasti myös pitämällä pelivälinettä ajoittain vallan välineenä.”
Kolmannessa erässä Ilves puolusti ensiluokkaisesti kahden maalin johtoaan. Nähtiin jopa trapin pelaamista, jotka tulivat Niemelän mahtikäskynä eikä siten, että ne olisi pelattu, kun pelitilanne niitä pyysi.
No, en ota ja sano kuitenkaan, että se oli väärin pelattua trapia. Ilves suojeli johtoaan ansiokkaasti myös pitämällä pelivälinettä ajoittain vallan välineenä.
”- - Ilveksen voitto ei ollut täysin raitis.”
Tulkitsen Ilveksen ja KooKoon voimasuhteita juuri nyt nähtyjen pelitapojen ja niiden toteutusten perustalta siten, että KooKoo on teoreettisesti lähempänä ryöstöretkikelpoisuutta kuin Ilves vieraskaukalossa.
Se tarkoittaa, että huomenna KooKoo ottanee varmahkon voiton Ilveksestä Sumulaaksossa, kun nämä joukkueet ottavat ilmaisen uusinnan back-to-back.
