Vaaraton rantakäärme on todellinen hyötykäärme – näin erotat sen kyystä
Rantakäärme, kolmesta käärmelajistamme suurin, on ihmiselle vaaraton ja hyödyllinen saalistaessaan haitallisia pikkujyrsijöitä. Vielä 1950-luvulla niitä houkuteltiin maatiloille pitämään jyrsijöitä kurissa.
Manner-Suomessa elää vain kaksi käärmelajia, kyy ja rantakäärme. (Ahvenanmaalla tavataan lisäksi kangaskäärmettä, toim. huom.) Nimensä mukaisesti rantakäärme viihtyy vesien äärellä. Se on varsin hyvä uimari, joka pystyy sukeltamaan jopa puoli tuntia kerrallaan. Päiväaktiivinen rantakäärme on ihmiselle vaaraton.
Rantakäärmeen tieteellinen nimi Natrix merkitsee vesikäärmettä. Rantakäärme viihtyykin sekä suolaisten että makeiden vesistöjen rannoilla. Käärmeen unelmaranta on runsaskasvistoinen, sieltä löytyy aurinkoinen paistattelupaikka ja kunnon kivikkoja piilo- ja yöpymispaikoiksi.
Säikähtäessään rantakäärme syöksähtää jalattomaksi eläimeksi yllättävän vauhdikkaasti kivenkoloon, kasvillisuuteen tai veteen. Jos se ei pääse pakenemaan, se sähisee, uhkailee valehyökkäyksillä ja saattaa jopa purra. Se pystyy ruiskuttamaan anaalirauhasistaan hyvin pahanhajuista eritettä, joka ei lähde vaatteista helposti. Pedotkin oppivat jättämään rantakäärmeen rauhaan haistaessaan vastenmielisen hajun.
Rantakäärmeen viimeinen puolustuskeino on esittää kuollutta, minkä se tekee varsin vaikuttavasti. Käärme kääntyy selälleen vaalea vatsapuoli ylöspäin, työntää kielensä roikkumaan velttona suupielestä ja hengittää niin kevyesti ettei sitä huomaa.
Hyvät tuntomerkit löytääkseen käärmettä pitää katsoa läheltä. Paras tuntomerkki on kaulan molemmilla puolella olevat keltaiset läiskät, ne näkyvät kauas. Täysin mustilta rantakäärmeiltä läiskät puuttuvat ja niitä on hankala erottaa kyykäärmeistä.
Pää rantakäärmeellä on pyöreämuotoinen, kun se on kyyllä kolmiomaisen kulmikas.
Rantakäärmeen silmäterä on pyöreä, kyyllä pystysuuntainen ellipsi. Rantakäärmeellä ei ole koskaan kyyn sahateräkuviota selässään.
Suurin Suomesta löytynyt rantakäärme oli 134 sentin pituinen, mutta yleensä se jää 75–90 sentin mittaiseksi. Etelä-Euroopassa on tavattu yli kaksimetrisiä yksilöitä. Rantakäärme voi elää yli kaksikymmenvuotiaaksi.
Rantakäärme on rauhoitettu, sitä ei saa tappaa tai edes vahingoittaa.
Meillä rantakäärme asustaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Yleinen se on vain etelärannikolla ja Suomen lounaisosissa sekä järvialueella Joensuun korkeudelle asti. Pohjoisimmat rantakäärmeet voi tavata suunnilleen Oulun korkeudella.
Maalla rantakäärme metsästää ravinnokseen pikkujyrsijöitä, ja 1800-luvulla niitä houkuteltiin yleisesti navettoihin elättikäärmeiksi pyydystämään jyrsijöitä ja parantamaan karjan hyvinvointia.
Rantakäärmettä kutsuttiin kotimadoksi, navettakäärmeeksi, karjakäärmeeksi ja läävätoukaksi. Siltä ajalta juontuu myös nimi tarhakäärme.
Maatalouden ansiosta rantakäärmeelle löytyi runsaasti karjan lantakasoja munien hautomiseen ja monenlaista ravintoa. Sitä pidettiin niin hyödyllisenä karjan menestymiselle, että se nautti erityistä arvonantoa. Sitä ruokittiin ja suojeltiin ja varjeltiin kaikin keinoin. Sillä uskottiin olevan myyttisiä voimia, joilla se suojeli taloa. Käärmeen tappaminen tiesi hirveitä koettelemuksia.
Rantakäärme on vähentynyt matelijoistamme selvästi eniten. Sitä uhkaavat lisääntymispaikkojen vähenemisen lisäksi rantarakentaminen ja laiton vaino.
Rantakäärme on rauhoitettu, sitä ei saa tappaa tai edes vahingoittaa.
