Vaarallinen retriitti 8/8 – Avun kesädekkari 2025

Kaarina Riikonen seurasi sohvalta, miten poliisit haravoivat retriittikeskuksen ruokasalia systemaattisesti. He kurkistelivat kukkamaljakoihin, katsoivat verhojen taakse ja kävivät läpi myyntipöydällä olevat käsityöt ja yrttiteepakkaukset.

Aineen, jolla kansanedustaja Markus Rautionaho oli huumattu, oli pakko löytyä.

Se oli jossain täällä, heidän silmiensä edessä, sillä kansanedustajan kuukahtamisen jälkeen ketkään muut kuin ensihoitajat eivät olleet kulkeneet ruokasalin ovista.

Kaarinan katse viipyili joogaretriitin osallistujissa. Yli kuusikymppinen opettaja näytti vielä heikolta pyörtymiskohtauksensa jäljiltä. Kristian Varma istui kumarassa hartiat lysähtäneinä ja näytti surun murtamalta. Anne Kumar silitti rauhoittavasti hänen selkäänsä ja kuiskasi jotain hiljaa.

Eeva Rautionaho tuijotti eteensä katse lasittuneena ja Sari von Essen heijasi itseään edestakaisin kuin yrittäen pysyä kasassa.

Onko joku heistä murhaaja ja myrkyttäjä? Kaarina mietti.

Sari von Essenin epävakaa käytös epäilytti häntä eniten, mutta vaikka nainen olisikin kolkannut Sandran hengiltä, mitä syytä tällä olisi ollut hiljentää kansanedustaja? Oliko Markus Rautionaho nähnyt jotain edellisiltana? Jotain, mistä hän oli yrittänyt kertoa Anton Koivuselle.

Kaarina ei keksinyt vastauksia omiin kysymyksiinsä. Sitä paitsi Sari von Essenin syyttömyyden puolesta puhui se, että poliisi ei ollut löytänyt heidän mökkiään tutkiessaan mitään epäilyttävää naisen tavaroista.

Kaarinaa vaivasi jokin yksityiskohta tässä joukossa ja heidän käyttäytymisessään viimeisen vuorokauden aikana – mutta mikä oli?

Hän nousi ja käveli myyntipöydän luo vetreyttääkseen liiallisen istumisen jäykistämiä jalkojaan. Hän oli aikonut ostaa kotiin viemisiksi yrttiteetä, mutta nyt ajatus tuntui vieraalta, jopa pelottavalta. Mitä jos sekin oli myrkytetty?

Kaarina silmäili retriittikeskuksen myyntituotteita ja äkkiä hän pysähtyi. Voisiko se olla niin? Hänen katseensa nauliutui edessä oleviin esineisiin.

Missä Anton oli?

Hänen oli pakko kertoa ajatuksestaan rikostutkijalle. Heti!

Keittiö oli ollut ruokailusta alkaen poliisien vetäytymispaikka. Kun Kaarina astui sisään, Jaana Hatakka mulkaisi häntä ärtyneesti, mutta Anton kääntyi ja kysyi:

– Oliko sinulla jotain tärkeää, Kaarina?

Kaarina vilkaisi taakseen, varmisti, että ovi oli kiinni ja madalsi ääntään.

– Oletteko tutkineet Eeva Rautionahon pussukkaa?

Hatakka ja Koivunen katsoivat häntä kysyvästi.

– Sillä naisella on aina mukanaan itämainen kirjottu pussukka.

– Niin? Koivunen kysyi.

– Hänellä on siellä pieniä lasipulloja. Sandran kehittämiä eteerisiä öljyjä.

Poliisit tuijottivat häntä edelleen sanattomina.

Kaarina nielaisi.

– Mitä jos niissä ei olekaan öljyä, vaan jotain ihan muuta?

Katseet Koivusen ja Hatakan välillä vaihtuivat. Sitten Anton kosketti Kaarinan käsivartta ja sanoi:

– Terävä huomio. Kiitos, Kaarina.

Poliisit suuntasivat ruokasaliin, ja Kaarina jäi seuraamaan tapahtumia ovensuusta. Häntä jännitti niin, että jalat olivat pettää alta.

Anton Koivunen marssi suoraan Eeva Rautionahon luo.

– Anteeksi, mutta voisinko lainata tuota hetkeksi?

Hän osoitti pussukkaa naisen sylissä.

Eeva Rautionahon silmissä välähti terävä katse.

– Mitä te tarkoitatte? hän sanoi ja sujautti samalla kätensä pussukaan.

Ja ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, hän oli jo ottanut sieltä pienen lasipullon ja repäissyt korkin auki.

Pullo kohosi hänen huulilleen.

Mutta silloin Jaana Hatakan urheilijanrefleksit toimivat. Hän syöksähti eteenpäin ja nappasi pullon naisen kädestä juuri ennen kuin sen sisältö ehti valua tämän kurkkuun.

Salissa kaikui järkyttyneitä huudahduksia. Virkapukuiset poliisit tarttuivat Eeva Rautionahoon, nostivat tämän seisaalleen, ja toinen napsautti hänen ranteisiinsa käsiraudat.

Nainen sähisi kuin villiintynyt kissa ja yritti riuhtaista kätensä irti, mutta käsiraudat estivät liikkeen.

– Eeva Rautionaho, Anton Koivunen lausui. – Pidätän teidät epäiltynä Sandra Westerbergin murhasta ja Markus Rautionahon murhayrityksestä.

Nainen tuijotti rikosylikomisariota kuin vauhkoontunut eläin, joka iskisi kimppuun heti tilaisuuden saatuaan.

– Teidät viedään nyt poliisilaitokselle, ja teillä on oikeus pyytää paikalle avustaja, Koivunen jatkoi. – Nähdään kuulusteluissa.

Poliisit taluttivat Rautionahon ulos. Retriittikeskuksen omistajapari odotti jo pidätyssellissä omia kuulustelujaan.

– Entä minä? Sari von Essen kysyi levottomasti.

– Teitä kuullaan myös, mutta se voi odottaa, Koivunen vastasi.

Kaarina odotti Antonia keittiön ovenraossa.

– Joko tästä voi tehdä uutisen? hän kysyi.

Koivunen pyöritti päätään, mietti hetken ja huokaisi.

– Etköhän sinä ole juttusi ansainnut, hän sanoi. – Mutta odota vielä hetki.

– Odota! Kaarina parahti tuskastuneena. – Enhän minä ole mitään muuta koko päivänä tehnytkään.

Puolentoista tunnin kuluttua Kaarina oli valmis. Hän oli koostanut muistiinpanonsa huolellisesti ja vetäytyi mökkiin soittamaan Pekka Nymanille. Tämä odotti puhelua valmiina kirjoittamaan kaiken ylös.

– En joogaa enää ikinä, Kaarina sanoi puhelun päätteeksi ja alkoi pakata tavaroitaan.

Oli ihanaa päästä kotiin rentoutumaan.

***

Ennen kuin rikostutkinta saatiin päätökseen ja syytteet nostettiin, Kaarina ja Pekka Nyman olivat jo kirjoittaneet aiheesta useita juttuja ja myyneet ne eteenpäin. He olivat haastatelleet kaikkia joogaretriitin osallistujia – Eeva Rautionahoa lukuun ottamatta.

Kansanedustaja Markus Rautionahokin suostui haastatteluun sairaalasta päästyään. Hän halusi puhdistaa maineensa ja kertoi järkyttyneensä vaimonsa kaksinaamaisuudesta ja paljastumisesta murhaajaksi.

– Eeva oli alusta alkaen sairaalloisen rakastunut Kristian Varmaan, jota hän luuli Sandran miesystäväksi, mies kertoi. – Olin sokea enkä tajunnut mitään ennen kuin ihan lopussa. Kristianin takia Eeva halusi Sandran retriiteille ja painosti minut mukaan.

Kun Kristian Varma torjui lähentely-yritykset, Eeva Rautionaho päätti raivata nuoren miehen rakastetuksi luulemansa kilpailijan tieltään. Hän varasti työpaikaltaan sairaalan lastenosastolta nestemäistä bentsodiatsepiinia ja huumasi Sandran tiputtamalla lääkettä tämän teehen joogaretriitin ensimmäisenä iltana.

Lääkkeen vaikutuksesta Sandra oli mennyt tavanomaiselle iltauinnilleen aivan pöpperössä, jolloin Eevan oli ollut helppoa iskeä hänet tajuttomaksi ja pitää pinnan alla airon avulla. Lääketieteellisen osaamisensa ansiosta hän oli osannut laskea annoksen ja ajoituksen niin, että Sandra menetti toimintakykynsä vasta vedessä.

Hämäykseksi Eeva oli esittänyt kauhistunutta ja yrittänyt elvyttää Sandraa ennen ambulanssin saapumista.

Miehensä hän oli huumannut myöhemmin, kun Markus tajusi totuuden ja yritti kertoa epäilyksistään Anton Koivuselle. Eeva oli kuitenkin onnistunut vaientamaan miehensä.

Eeva Rautionaho kulutti nyt aikaansa tutkintavankeudessa. Tuomion julistamiseen kuluisi vielä kauan, sillä yleisesti arveltiin, että nainen lähetettäisiin mielentilatutkimukseen.

Chakra-riipuksen varkaus ja Sari von Essenin rahavaikeudet eivät lopulta liittyneet Sandra Westerbergin murhaan mitenkään. Luoman pariskunnan tekemä varkaus ei päätynyt Kaarinan juttuun – hänestä heille piti antaa mahdollisuus uuteen alkuun rangaistuksen kärsimisen jälkeen.

Sari von Essen sen sijaan kiinnosti Kaarinaa journalistisesti, ja julkisuudesta elävä leski olikin suostunut kertomaan oman tarinansa. Nainen oli yrittänyt saada Sandran palauttamaan kalliin Intian retriitin maksut petyttyään majoitukseen ja jouduttuaan vatsataudin takia sairaalaan, mutta tuloksetta. Hän oli uhannut Sandraa skandaalilla, mikäli ei saisi rahojaan takaisin.

Kohtalo oli kuitenkin tullut väliin ja Sandra oli kuollut. Sari von Essen ei kuitenkaan ollut nainen, joka antaisi periksi. Hän oli tehnyt asiasta valituksen kuluttajariitalautakuntaan ja yritti saada rahoja takaisin Kristian Varmalta, joka perisi äitinsä.

Miehensä omaisuuden hassannut nainen oli myös alkanut myydä netin kirpputoreilla jäljellä olevaa omaisuuttaan. Viihdemediat seurasivat tätä projektia tarkasti ja raportoivat erikseen jokaisesta esineestä kirkuvin otsikoin.

Haastattelun päätteeksi Sari von Essen oli sanonut, että työelämä houkutti, kunhan hän vain keksisi, mitä voisi tehdä.

Kaarina oli myös kutsuttu Sandra Westerbergin muistotilaisuuteen. Sandra polttohaudattiin. Suomessakin yleistynyt tapa oli käytössä Intiassa, Kristianin toisessa kotimaassa. Siellä tuhkat siroteltiin pyhään jokeen, Gangesiin, mutta koska oltiin Helsingissä, tuhkat ja saattoväki vietiin Vanhan kauppahallin edustalta venetaksilla Abrahaminluodon kupeeseen.

Kristian sirotteli äitinsä tuhkat mereen yhdessä Anne Kumarin kanssa. Surijat lausuivat mantroja, joita Kaarina ei osannut, mutta hän mumisi parhaansa mukaan mukana.

He heittivät veteen kukkia ja terälehtiä. Kristian lähetti matkaan myös kauniin lyhdyn.

Muistoateria, Tiina ja Teemu Luoman valmistamaa kasvisruokaa, nautittiin paluumatkalla veneessä.

Kristian Varma oli päättänyt jatkaa äitinsä uraa joogaohjaajana. Hän oli tehnyt Tiina ja Teemu Luomalle retriittikeskuksesta reilun tarjouksen, rahastahan nuorella miehellä ei ollut puutetta.

Luomat olivat suostuneet ehdotukseen kiitollisina. Eniten heitä oli kuitenkin yllättänyt se, että Kristian oli tarjonnut heille myös töitä retriittikeskuksessa, vaikka he olivat varastaneet hänen äitinsä arvokkaan korun.

Kristian kuitenkin oli kasvatettu hindulaisia periaatteita noudattaen. Sen mukaan anteeksianto oli tärkeä hyve, joka edisti henkistä kasvua ja auttoi vapautumaan negatiivisista tunteista kuten vihasta ja kaunasta.

Retriittikeskusta remontoitiin parhaillaan entistä upeammaksi, ja Anne Kumar oli tiiviisti mukana projektissa. Hän oli luontevasti omaksunut äitihahmon roolin Kristianin elämässä.

Kristian ja Anne olivat esittäneet Kaarinalle kutsun osallistua kunniavieraana ensimmäiseen retriittiviikonloppuun, jonka he järjestäisivät syksyllä.

Kaarina ei ollut vielä vastannut mitään. Totta puhuen hän mietti kuumeisesti, miten voisi kieltäytyä kutsusta.

Retriittihän saattaisi olla jopa vaarallinen.

Kesädekkari loppuu tähän jaksoon