Sarah lähetti somessa vahingossa viestin väärälle Robertille – Siitä alkoi suomalaisen ja walesilaisen erikoinen rakkaustarina
Uskomattomien sattumien summa – niin voisi kuvata suomalaisen Sarahin ja walesilaisen Robertin rakastumista. Nykyajassa potentiaalisten kumppanien määrä on suurempi kuin koskaan, mutta rakkauden löytäminen on silti monille vaikeaa. Rakastuminen vaatii paitsi avoimuutta myös uhkarohkeutta, sanoo seksuaaliterapeutti.
Kaikki sai alkunsa varhain aamulla neljätoista vuotta sitten, tarkalleen 18. helmikuuta 2011. Noin kello neljältä aamulla suomalainen Sarah Green lähetti Facebookissa kaveripyynnön miehelle, jonka hän oli tavannut edellisenä iltana. Tai niin hän luuli.
Sarah työskenteli tuolloin ravintolan kausityöntekijänä Ylläs-tunturin hiihtokeskuksessa Äkäslompolossa. Rakkautta Sarah ei erityisesti etsinyt. Hän halusi keskittyä uraansa, jota hän vastavalmistuneena kokkina aloitteli.
Eräänä iltana hän tapasi töiden jälkeen hiihtokeskuksen baarissa mukavan brittimiehen, Robertin. Romantiikkaa ei ollut ilmassa: mies oli Suomessa häämatkalla tuoreen vaimonsa kanssa. Sarah tutustui myös vaimoon, kun hän kollegoineen päätyi viettämään iltaa pariskunnan kanssa pitkän kaavan mukaan.
– Totesimme ystäväni kanssa, että he ovat mukavia tyyppejä. Halusimme mennä moikkaamaan heitä myöhemmin Britteihin. Silloin ei ollut älypuhelimia. Mies kirjoitti nimensä käteeni, jotta voisin etsiä hänet Facebookista, kunhan pääsisin koneelle, Sarah kertoo.
Kun Sarah palasi kostean illanvieton jälkeen kämpilleen, hän avasi koneen, etsi Facebookista tutulta näyttävän Robertin profiilin ja klikkasi kaveripyynnön matkaan. Siitä sai alkunsa epätodennäköisten tapahtumien ketju, josta kuoriutui perin uskomaton rakkaustarina.
Sarah rakastui Robertiin – mutta hänen miehensä Robert on tyystin eri henkilö kuin hiihtokeskuksen vastavihitty brittimies.
”Mielessäni suomalaisilla oli nen-päätteiset nimet. Tiedossani oli Mika Häkkinen.”
Helmikuisena aamuna walesilainen Robert Green avasi tililleen saapuneen kaveripyynnön pienessä krapulassa Liverpoolissa, jossa hän oli bändinsä kanssa äänittämässä biisejä.
Hän ei tuntenut pyynnön lähettänyttä Sarahia. Romanssihuijareista varoiteltiin 14 vuotta sitten kenties vähemmän kuin nykyään, mutta Robin mielessä käväisi kuitenkin kevyt epäilys. Erityisesti hän kiinnitti huomiota Sarahin silloiseen sukunimeen: sukutaustan vuoksi hänellä oli silloin marokkolainen nimi.
– Menin katsomaan Sarahin profiilia ja mietin, kuka tämä ihminen oikein on. Hän väitti olevansa Suomesta, mutta minun mielessäni suomalaisilla oli nen-päätteiset nimet. Tiedossani oli Mika Häkkinen, Robert kertoo.
Profiilikuvassa hymyili kuitenkin Robertin silmiin varsin ”hyvännäköinen daami”.
– Olin Liverpoolissa tekemässä biisejä poikien kanssa. Yöt nukuin paikallisten kavereideni lattialla. Kun joku tyttö lähetti minulle kaveripyynnön, ehdottomasti hyväksyin sen, vaikken häntä tuntenutkaan.
Sen verran epäileväinen Rob kuitenkin oli, että lähetti heti Sarahille viestin: Kuka olet, olemmeko tavanneet?
Kun Sarah seuraavana päivänä luki viestin, hän ymmärsi lähettäneensä kaveripyynnön aivan väärälle henkilölle.
– Tajusin suorastaan kauhukseni, että tämä Robert on täysin random-tyyppi. Yritin paniikissa poistaa pyynnön, koska olin tarkka siitä, keitä kavereikseni tulee. Mutta läppärini meni jumiin, ja minulla oli kauhea kiire töihin.
Sarah löi koneen kannen kiinni ja toivoi, että poisto meni läpi. Mutta kun hän seuraavan kerran avasi Facebookin, Robertilta tuli saman tien uusi viesti: Olemmeko tavanneet?
Pyyntö ei ollut peruuntunut.
Nykyisin Sarah pitää mahdollisena, ettei hänen tapaamansa brittimiehen nimi ollutkaan Robert tai ainakaan Robert Green. Sarahista olisi hauska etsiä alkuperäinen mies käsiinsä ja kertoa, mitä heidän kohtaamisestaan seurasi: hän ja ”oikea” Robert Green rakastuivat toisiinsa vielä samana kesänä. Nyt he ovat olleet yhdessä 14 vuotta.
Suomeen pari muutti kaksi vuotta tapaamisestaan, helmikuussa 2013. Robert työskenteli ensin muuttofirmassa ja myöhemmin tiskarina ravintolassa, jossa Sarah oli vuoromestarina.
Robert puhuu sujuvaa suomea. Hän opiskeli kielen, jotta olisi voinut hakea täällä palomieheksi. Pariskunnan käsityksen mukaan hän pääsi nopeasti suomen intensiivikurssille juuri siksi, että palomiehistä oli silloin pulaa.
Robert sai kuitenkin oman alansa työtarjouksen Walesista, ja he muuttivat sinne 2,5 vuoden Suomessa asumisensa jälkeen.
Suomen ja Walesin välillä ei ole suuria kulttuurieroja, mutta yksi tulee mieleen. Suomessa nuoret aikuiset itsenäistyvät brittinuoria nopeammin. Robert asui vielä vanhempiensa luona, kun hän tapasi Sarahin. Sarah taas oli asunut silloin jo useita vuosia omillaan.
– Opin itsenäistymään Sarahin kanssa, Robert sanoo.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten matkustaminen oli harvinaista eikä moderneja viestintävälineitä ollut. Nykyajassa voi kuitenkin rakastua täysin sattumalta myös tuntemattomaan, joka asuu toisessa maassa. Potentiaalisten kumppanien määrä on valtava.
Mutta vaikka rakkaudessa on paljon aiempaa enemmän valinnanvaraa, moni kokee, ettei kukaan tai mikään sytytä pidemmän päälle. Suhteiden peli on monimutkaistunut. Moni on myös lopen kyllästynyt Tinderiin ja muihin deittisovelluksiin, jotka tuottavat enemmän pettymyksiä kuin pariskuntia.
Mitä itse voisi tehdä, jotta elämään löytyisi rakkaus?
Tässä ajassa rakastuminen ja valintojen tekeminen ihmissuhteissa vaatii usein erityistä avoimuutta ja heittäytymistä, aloittaa seksuaaliterapeutti Essi Siljoranta. Tärkeää olisi ennen kaikkea pystyä rauhoittamaan mielensä uuteen tyyppiin tutustuessa.
– Moni kertoo, että muista menee helposti maku, kun oma rima on noussut niin korkealle. Jos on deittaillut jo paljon, saattaa ajatella, että antaa kädenlämpöisen tuttavuuden mieluummin mennä kuin jää tuhlaamaan aikaansa häneen, Siljoranta sanoo.
Monella on toisin sanoen tarkat kriteerit ihannekumppanilleen. Etukäteen olisi kuitenkin sitä parempi mitä vähemmän tällaisia kriteereitä olisi mielessä. Kun toiseen sitten tutustuu oikeasti, kriteerejä voisi Siljorannan mukaan jo pohdiskellakin.
– Silloin voisi myös alkaa miettiä ja intuitiivisestikin fiilistellä, onko tyyppi turvallinen. Voiko häneen luottaa? Onko yhteisiä arvoja? Pystyykö kuvittelemaan jonkinlaisen yhteisen tulevaisuuden?
Siljorannan mukaan sekin on hyvä pitää aktiivisesti mielessä, että rakkaus voi syttyä monenlaisia reittejä. Oikeanlaista käsikirjoitusta ei ole.
– Rakastuminen voi olla nopeaa ja spontaania ja iskeä suurena myrskynä, tai se voi kehittyä rauhassa pikkuhiljaa.
”Toisiin liittyvät nopeat tulkinnat ovat usein ennakkoluuloja.”
Rakkaus on ihanaa mutta epäreilua: toiset löytävät rakkauden helposti, toiset odottavat sitä vuosia tai jopa koko elämänsä.
Alitajuinen hylätyksi tulemisen pelko voi olla yksi rakkauden esteistä, Siljoranta kertoo.
– Vaikka ihminen haluaisi löytää rakkauden elämäänsä, saattaa olla, että olo on kuitenkin turvallisempi yksin. Kun suhde lähtee syvenemään, voi siis olla, että ihminen pakenee tilannetta tiedostamattaan kerta toisensa jälkeen. Jos on kasvanut hyvin rikkinäisissä olosuhteissa, rakkauteen ja toiseen luottaminen voi olla tosi vaikeaa.
Rakkautta ei voi pakottaa syttymään, mutta omia henkisiä esteitä on monesti tärkeää tutkailla, hän kannustaa.
– On hyvä kääntyä itseen päin ja miettiä, mistä ne johtuvat. Miksi siis joku tietty asia toisessa on itselle fiilikset vievä turn-off? Toisiin liittyvät nopeat tulkinnat ovat usein ennakkoluuloja. Lähtökohtaisesti kannustaisin ajattelemaan muista hyvää.
Vahinkokaveripyynnön jälkeen Sarah ja Robert ryhtyivät juttelemaan Facebookin yksityisviesteillä. Sarah puhui silloin mielestään surkeaa englantia. Alkuun hän ajatteli, että ainahan tuntemattoman britin kanssa voi treenata kieltä, jos ei muuta.
– Muutaman päivän jälkeen en kuitenkaan enää halunnut lähteä töiden jälkeen työkavereiden kanssa ulos, vaan halusin mennä kämpille juttelemaan Robin kanssa viesteillä.
Kielimuurin takia Sarah ei uskaltanut puhua puhelimessa. Viesteillä he juttelivat päivien tapahtumista ja kertoivat itsestään. Robert oli kiinnostunut Suomesta. Hän tiesi Mannerheimin, talvisodassa sotineen Simo Häyhän ja silloisen tasavallan presidentin Tarja Halosen ja kyseli Sarahilta Suomen politiikasta.
– Ensimmäisiä kysymyksiä oli, millaisesta musiikista tykkään. Olin juuri nähnyt Apulannan livenä Lapissa, ja lähetin Robille Apulannan Youtube-videon, Sarah sanoo.
Kummastakin tuntui siltä, että toiselle piti laittaa koko ajan viestiä.
– Viestittelymme oli aina tosi kaverillista, emme koskaan käyttäneet mitään romanttisia sanoja ennen tapaamistamme. Mutta luulen, että olimme molemmat pinnan alla tosi ihastuneita, Sarah sanoo ja Robert myöntelee.
Ensimmäisen kerran Sarah ja Robert tapasivat toisensa kasvokkain elokuussa 2011, kun Sarah matkusti Walesiin ystävänsä kanssa. Hän halusi ystävän turvaksi siltä varalta, että Robert ei olisikaan ollut todellisuudessa henkilö, joka oli netissä väittänyt olevansa.
Perillä selvisi, että vuorovaikutus todellisen ihmisen kanssa vastasi odotuksia, joita molemmille oli alitajuisesti kertynyt. Sillä reissulla he myönsivät itselleen ja toisilleen olevansa ihastuneita.
Rakkaus muistuttaa aivokuvissa ”enemmän riemua kuin seksiä”, kirjoittaa tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedeblogissa. Rakastumisen fysiologiset muutokset aivoissa ja kehossa tähtäävät siihen, että suhde kehittyisi rakastumisen vaiheesta rakkauteen. Ihmisten keskinäinen kemia kuitenkin ratkaisee suhteen jatkon.
Partosen mukaan rakastuminen herättää toisissa vahvemmat kemialliset reaktiot ja toisissa laimeammat. Toiset siis rakastuvat tulisemmin, toiset maltillisemmin.
Sarahilla ja Robertilla kemiaa oli.
– Meille molemmille seurustelu ulkomaalaisen kanssa loi vain kiinnostusta. Olimme molemmat hyvin uteliaita ja avomielisiä, valmiita uuteen. Etenkin minä olin aina haaveillut muuttavani ulkomaille. Robertkin halusi asua Suomessa, Sarah kertoo.
”Lopulta rakkaus on paljolti toisen hyväksymistä.”
Elokuussa 2021 he menivät naimisiin. Nyt pariskunnan ja koiranpentu Toven koti on Lontoossa. Sarah työskentelee keittiömestarina Suomen Lontoon-suurlähetystössä. Robert on palopäällikkö Lontoon pelastuslaitoksessa. Heillä on myös yhteinen pitopalveluyritys. Lapsia he eivät halua, arki on muutenkin sekä kiireistä että merkityksellistä.
Nykyisin Apulantaa kuuntelee heistä kahdesta vain Robert. Alusta alkaen molemmista on tuntunut, että heillä on samanlaiset huumorintajut ja samanlainen pyrkimys uralla eteenpäin kohti menestymistä.
Rob haaveilee, että vielä joskus heillä olisi Suomessa kesämökki järven tai meren rannalla.
– Rob haluaa mökille paljun, rannan ja jääkaapin täyteen kylmää olutta, Sarah sanoo ja molempia naurattaa.
Seksuaaliterapeutti Essi Siljoranta on kuullut vastaanotollaan lukuisia tarinoita siitä, kuinka potentiaalisesta kumppanista meni nopeasti maku.
– Yleensä ihmisen fiilikset jostakusta tuntuvat menevän aika nopeasti. Tutustuminen aivan uuden ihmisen kanssa on kuitenkin herkkää aikaa. Silloin juuri kukaan ei pysty olemaan täysin oma itsensä, Siljoranta muistuttaa.
Epävarmuus ja jännitys saavat itse kunkin meistä helposti käyttäytymään vähän kummallisesti toisten edessä.
– Moni on yksinkertaisesti siinä kohtaa vähän ulalla. Olisi tärkeää antaa toiselle uusia mahdollisuuksia, jotta rakastuminen olisi mahdollista.
Entä pitääkö rakkaudessa tehdä kompromisseja, ja jos niin millaisia? Siljorannan mukaan tärkeät asiat liittyvät usein arvoihin. Niitä voi punnita kuvittelemalla yhteistä tulevaisuutta ja jakamalla toiselle ajatuksiaan hyvästä elämästä.
– Lopulta rakkaus on paljolti toisen hyväksymistä. Ketään ei voi muuttaa, ja välillä vaatii paljon suhtautua toiseen lempeän hyväksyvästi. Kannustan tekemään kompromisseja ulkoisissa seikoissa ja vaalimaan turvaa ja huumoria.
Tuntemattoman viesti somessa tai WhatsAppissa tarkoittaa todennäköisemmin romanssihuijausta kuin loppuelämän parisuhdetta. Siljorannan mukaan rakastumiseen kuitenkin usein tarvitaan paitsi sattumaa myös uhkarohkeutta.
– Kiinnostavia ihmisiä tavatessa kannattaa olla avoin. Heille voisi kertoa itsestä mieluummin vähän liikaa kuin ei mitään ja kysyä myös heiltä yllättäviä kysymyksiä. Rakkaus voi tulla vastaan missä vain, missä ihminen ottaa kontaktia toiseen. Se voi syttyä aamuruuhkassa tai lenkkipolulla.
