Apu

Uutisankkuri Salla Paajanen eli kielisyövän pelossa

Uutisankkuri Salla Paajanen eli kielisyövän pelossa

Uutisankkuri Salla Paajanen kielestä on leikattu solumuutoksia neljään otteeseen syöpäriskin takia. Vaivat alkoivat pienestä nirhaumasta.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kirsi Tuura
Mainos

Yleisradion Tampereen Tohlopin toimituksessa on vilskettä. Aulakahvilan seinälle heijastuu valtava tv-kuva: yhtäkkiä Salla Paajasen kasvot täyttävät ruudun monen metrin suuruisina.

– Ei kestä katsoa! Salla Paajanen nauraa ja kääntää kuvalle selkänsä.

Kuusi alueellista uutislähetystä päivittäin takaavat, että ankkurilla riittää puhumista. Syyskuussa alkaa myös uusi valtakunnallinen lähetys Uutis-Suomi, johon parhaat alueelliset palat kootaan uutismakasiiniksi. Jo julkisen työn takia on syytä pysyä kuosissa.

– Olisi kiva, jos mitään muuta uutta ei lähiaikoina tapahtuisikaan, Salla sanoo.

Uudet asiat hänen elämässään eivät – lapsenlasta lukuun ottamatta – ole viime vuosina merkinneet pelkästään positiivisia tapahtumia.

Ylen alueellisten tv-uutisten ankkureilla on yhteinen pukuhuone. Salla valitsee rekkitangoltaan päivän juontovaatteet.

Salla Paajanen sanoo tottuneensa siihen, että kropasta löytyy aina jotain kremppaa.

– Saan kiittää tai syyttää siitä sukurasitteitani. Voisin koota kansiin vaivaismummon tarinat. Minulla on välilevyn rappeuma ja lievä skolioosi, jonka olen perinyt äidiltäni. Luhistuvien välilevyjen takia olen joutunut syömään paljon särkylääkkeitä. Niveleni ovat yliliikkuvat, ja kärsin myös kaularangan TOS-syndroomasta ja migreenistä.

– Isäni puolelta olen perinyt palleatyrän ja laktoosi-intoleranssin. Kiertäjäkalvosimen tulehdus kertoo, ettei olkapääni ole oikein kuosissa.

Salla on tottunut siihen, että perussairaudet ovat osa elämää. Niistä on turha kantaa liikaa murhetta. Mutta mikä vaiva johtuu mistäkin ja mikä niistä vaikuttaa jonkin toisen syntymiseen?

– Suu on suoliston väylä. Särkylääkkeet vaikuttavat varmasti suuhun, koska ne ärsyttävät myös vatsaa.

Sallan suuvaivat alkoivat hammaslääkärikäynnin jälkeen seitsemän vuotta sitten, kun hän oli vaihdattanut vanhoja amalgaamipaikkoja muovipaikkoihin.

Uudet paikat jäivät karheiksi.

– Kieleni haavautui. Pohdin, narskutanko hampaitani tai olenko puraissut kieleeni. Kieltä kirveli, kun söin tomaattia tai ananasta. Töissä oli kiireitä, enkä saanut aikaiseksi mennä hammaslääkäriin korjauttamaan paikkoja.

Seuraavan kerran Salla istahti hammaslääkärin tuoliin vasta vuoden kuluttua.

– Lääkäri kauhistui, että olin kärsinyt vaivasta niin pitkään. Paikkoja hiottiin moneen kertaan.

Haavauma parani ja muuttui kivuttomaksi.

Elokuussa 2012 tapahtui niin vakava asia, että Salla unohti oman terveytensä hoitamisen.

Hänen aikuinen poikansa Lauri jäi junan alle.

– En jaksanut varata aikaa hammaslääkäriin.

Vasta kaksi vuotta myöhemmin Salla tapasi sattumalta bussipysäkillä hammashoitolan työntekijän, joka huomautti, että Sallaa ei ole pitkään aikaan näkynyt vastaanotolla.

– Hän lupasi varata minulle ajan. Hänestä tuli pelastava enkelini.

Hammaslääkäri löysi tarkastuksessa Sallan kielestä vaalean läiskän kielen alapinnalta. Siitä piti ottaa koepala.

Sallaa koepalan otto ei huolestuttanut. Kesäloma oli juuri alkanut. Perhe oli lähdössä mielikohteeseensa Espanjaan. Koepala olisi pikkujuttu, joka hoidettaisiin pois päiväjärjestyksestä.

Samalla kuitenkin leikattiin pois koko vaalea läiskä.

Salla huristeli leikkaukseen autolla ja ajeli sen jälkeen puolipökerryksissä kauppaan hakemaan jäätelöä. Suu oli ikävän kivulias, ja ruokavalion piti koostua jäätelöstä, vauvanruoista ja kylmistä juomista.

Makuaisti ei oikein lähtenyt toimimaan, ja spagetti maistui rautalangalta. Salla ehti pelästyä, jäisikö muutos pysyväksi. Niin ei kuitenkaan käynyt.

– Alussa en pystynyt puhumaan, ja tikkejä tarttui hampaiden väliin. Haava kuitenkin parani yllättävän nopeasti parissa viikossa.

Salla oli pyöräilemässä kohti kotia, kun kirurgi soitti hänen kännykkäänsä.

”Missä olet, pystytkö istumaan hetkeksi alas?” kirurgi kysyi.

Kieleen pitäisi tehdä uusi leikkaus. Ellei sitä tehtäisi pian, olisi uhkana, että solumuutokset kehittyisivät syöväksi.

Toinen leikkaus tehtiin heinäkuun lopulla 2014.

– Kun pääsin kotiin, otin kunnon annoksen särkylääkkeitä ja menin nukkumaan. Äkkiä kuulin, että ambulanssi ajaa pihaan.

Salla kiirehti katsomaan. Appivanhemmat asuivat samassa pihapiirissä. Pirteä ja elinvoimainen Anja-anoppi oli saanut sairaskohtauksen.

Anjaa yritettiin elvyttää, mutta elvytysyrityksistä huolimatta hän menehtyi keittiön lattialle. Ympärillä pyöri lomailevia sukulaislapsia, palomiehiä ja hätääntynyt appiukko. Salla yritti tavoittaa aviomiestään. Oma leikkaus jäi taka-alalle.

– Olin järjestämässä itselleni isoja 50-vuotisjuhlia, joihin olin kutsunut sata henkeä. Laurin kuolemasta oli kulunut lähes kaksi vuotta. Halusin keskittyä positiiviseen. Ajattelin, että jos muutokset suussani ovat kehittymässä syöväksi, pystyisin nyt vielä juhlimaan.

Anopin kuoleman takia Salla halusi peruuttaa juhlat. Appi oli kuitenkin sitä mieltä, että juhlat pidetään: ”Anjakin olisi halunnut niin.”

Myös toisen leikkauksen tulos todettiin riittämättömäksi.

Kolmanteen leikkaukseen Salla joutui jo saman vuoden syyskuussa. Aiemmat operaatiot oli tehty yksityisklinikalla, mutta nyt hän makasi leikkauspöydällä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän tunsi olevansa hyvissä käsissä.

– Kolmannen leikkauksen jälkeen päätin, että keskityn murehtimaan vain omaa kohtaloani.

Toisin kävi. Sallan aviomies ja nuorempi poika sairastuivat keuhkokuumeeseen. Sallan oma toipumisaika kului heitä hoitaessa ja autokuskina lääkärireissuilla.

– Minun piti miettiä tarkkaan, mitä särkylääkkeitä otan, että pystyn ajamaan autoa. Jälkikäteen näen tilanteissa paljon hirtehishuumoria. Ehkä on ollut armeliasta, että oman parantumisprosessin aikana on pitänyt huolehtia muista. Toki on ollut myös murehtimisen hetkiä, jolloin olen voinut vain itkeä.

Kolmannen leikkauksen aikaan oli jo selvää, että Salla joutuu käymään loppuikänsä kontrolleissa, joissa tarkkaillaan kielen ja suun tilannetta.

Toukokuussa 2015 haavauma tuntui parantuneen, mutta saman vuoden joulukuun lopulla kieli kipeytyi jälleen. Sen kärjessä oli punoittava haavauma.

Salla oli parhaansa mukaan yrittänyt pysytellä erossa kielisyövän googlailusta, mutta rankat kuvat sekä pysäyttivät että pelottivat.

– Otin heti uudenvuoden jälkeen yhteyttä suupoliklinikalle. Sain kehotuksen hoitaa arpea kortisonipitoisella nenäsuihkeella. Tämän vuoden helmikuussa olin taas leikkaussalissa.

Kun tieto neljännestä leikkauksesta odotti kotona työviikon päätteeksi, Salla tirautti itkut.

Aviomiehen tuki oli tarpeen.

– Hän ehdotti, että tekisimme jotain, joka saa ajatukset muualle. Soitin Salmisen Krisselle, joka järjesti meille eturivin paikat keikalleen. Sain nauraa ja ottaa skumppaa kyytipojaksi.

Leikkauksen jälkeen Martta-tytär pienine Tilta-tyttärineen tuli tervehtimään Sallaa kukkien kanssa.

– Minä mummo ilahduin siitä niin, etten enää muistanut koko leikkausta!

Salla käy Taysin Suupolilla kontrolleissa puolen vuoden välein

Kaikkiaan Sallan kielestä on poistettu veneenmuotoisia leikkeitä yli toistakymmentä senttiä. Solumuutokset ovat pahimmillaan olleet keskivaikeita, mutta syöpään asti vaiva ei ole päätynyt.

Toistaiseksi Sallan puhekyky on säilynyt ennallaan. Vain muutamat ensimmäiset päivät leikkausten jälkeen ovat ikäviä.

– Silloin puhun lespaamalla. Italialaisen mafioson puhetapa jää helposti päälle, kun alkaa varoa haavaa.

Puheen sujuminen kuitenkin jännittää joka kerta leikkauksen jälkeen. Arpikudos kiristää hiukan.

– Viimeksi hoitaja totesi, että hän on kuulostellut uutistenlukuani, mutta ei ole havainnut mitään muutosta puheessani.

Salla on pohtinut ruokavalion merkitystä suun terveyteen. Gastroskopiassa hänellä ei todettu keliakiaa, mutta gluteeniton ruokavalio on tuntunut silti tekevän hyvää.

– Tykkäisin syödä ruisleipää, mutta se vie sekä vatsani että kieleni huonoon kuntoon. Siksi kärvistelen leivänhimossani, kun mies ja poika aamuisin paahtavat leipää. Myös kaneli ja suklaa ovat suulleni pahasta.

Allergia-aikaan keväisin Salla huomaa, etteivät hedelmät sovi hänen suulleen. Tavalliset hammastahnat ovat vaihtuneet apteekkituotteisiin. Hän on itse kokeilemalla löytänyt, miten auttaa parhaiten suunsa terveyttä. Salla hoitaa vatsaansa myös maitohappobakteerivalmisteilla ja varmistaa vitamiinin saantinsa käyttämällä B- ja D-vitamiinilisää sekä sinkkiä.

– Tilasin juuri Saksasta kurkumakapseleita, jotka ovat kuulemma luonnon kipulääke. En kuitenkaan pysty olemaan terveysfanaatikko, vaan syön tavallista sekaruokaa.

Salla on käynyt parikymmentä vuotta flamencotunneilla. Harrastus on niin rakas, että hän arvelee jatkavansa sitä rollaattoriflamencoon asti.

– Aviomieheni hommasi myös juoksu-kävelylaitteen, jolla täydennän päivittäistä puolentoista kilometrin edestakaista työmatkakävelyäni.

Isossa vanhassa talossa asuminen takaa sen, että hyötyliikuntaa tulee ihan luonnostaan jo kolmeasataa neliötä siivotessa.

Oman pojan menehtyessä Salla joutui lähelle kuolemaa. Oman kuoleman ajatteleminen ei häntä pelota. Solumuutoksia saattaa tulla kieleen edelleen, ja uusia leikkauksia voi olla tiedossa.

Mummoksi tulo on antanut hänelle lisää elämäniloa.

– Puolitoistavuotiaan Tiltan takia haluan pysyä kunnossa. Haluaisin nähdä hänen kasvuaan. Olemme mieheni kanssa kuitenkin realisteja. Tähän ikään mennessä kaveripiirissämme on monia, joilla on vakavia sairauksia. Myös ne kuuluvat ihmisen elämään.

Salla ankkuroi kuudet alueelliset tv-uutiset päivässä eli 30 lähetystä viikossa. Puhumista siis riittää.

Kielisyöpä ei vie puhekykyä

– Suun alueen syövät ovat lisääntyneet väestön ikääntymisen myötä, kuten muutkin syövät, kertoo suu- ja leukakirurgian erikoislääkäri, dosentti Jyrki Törnwall. Kudossiirteiden avulla puhuminen ja syöminen onnistuvat myös leikkausten jälkeen.

Suu on kipeä, kun huulen sisäpinnalla on afta, hammasharja on osunut kieleen tai olet puraissut poskeesi. Suuontelon syövät eivät kuitenkaan välttämättä anna alkuvaiheessa mitään oireita. Röpelöinen kohta suun limakalvolla on merkki siitä, että on syytä hakeutua hoitoon.

– Usein suun alueen muutokset ja suusyöpä paljastuvat hammaslääkärissä, joka sitten lähettää potilaan tutkittavaksi eteenpäin. Siksikin vuosittainen hammaslääkärikäynti on tärkeä, sanoo suu- ja leukakirugian erikoislääkäri Jyrki Törnwall.

Nyrkkisääntönä on, että jos suussa tai kielessä on ollut haavauma kahden viikon ajan, siitä pitää ottaa koepala.

– Iäkkäillä henkilöillä irrotettava proteesi voi alkaa hiertää, ja proteesin alta saattaa paljastua kasvain.

Kaikki suun alueen kasvaimet eivät suinkaan ole syöpää. Suurin osa niistä on hyvänlaatuisia, esimerkiksi kystia. Sylkirauhasen kasvaimet voivat ilmaantua pieninä patteina poskeen, tai suunpohjan kaksi isoa sylkirauhasta voivat aiheuttaa tuntemuksia.

Solumuutokset jaetaan kolmeen ryhmään: lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Lievällä solumuutoksella ei ole selvää yhteyttä syöpään, mutta vaikeassa solumuutoksessa todennäköisyys syöväksi muuttumiseen on olemassa. Näissä tapauksissa tilannetta ei jäädä vain seuraamaan, vaan muutokset poistetaan.

– Usein kyse on kielen reunassa olevasta solumuutoksesta, jolloin kielestä leikataan muutos pois puolen sentin marginaalilla. Yleensä tauti ei koskaan tule uudestaan. Hankalampia tapauksia ovat kielen punajäkälästä kärsivät potilaat, jolloin eriasteisia muutoksia ilmenee koko kielen reunassa hyvin laajalla alueella.

Jyrki Törnwall painottaa, että mikrovaskulaarisilla siirteillä pystytään nykyisin rekonstruoimaan kielen rakenne niin, että esimerkiksi puheen tuottaminen säilyy, vaikka koko kielen reuna poistettaisiin.

Siirre otetaan kyynärtaipeesta, reidestä tai pohkeen sisäpinnalta. Siirteessä rasvakudosta sekä yksi valtimo ja laskimo yhdistetään kaulan verisuoniin niin, että kieli pystyy liikkumaan vapaasti.

– Se ei korvaa kielen lihaksia, mutta joustaa. Ellei siirrännäistä tehdä, kieli arpeutuu suunpohjaan, ja syöminen ja puhuminen hankaloituvat.

Jyrki Törnwall kertoo lontoolaisesta potilaastaan, joka sairastui kielisyöpään ja työskenteli radiotoimittajana.

– Työ oli hänelle niin tärkeä osa elämää, että hän sanoi mieluummin kuolevansa kuin lopettavansa työnsä. Mikrovaskulaarisen siirteen ansiosta hän palasi töihin parin kuukauden kuluttua.

Jos kielisyöpä todetaan varhaisessa vaiheessa, eli kasvain on alle kaksi senttimetriä, ei ole kovin syvällä eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä, leikkaushoito riittää. Isommassa tai syvemmässä kasvaimessa riski taudin uusimiseen on suurempi. Silloin suositellaan lisäksi sädehoitoa.

Suun alueen syövät eivät yleensä leviä veriteitse vaan imuteiden kautta. Leikkauksen yhteydessä poistetaan kaulalta tiettyjen alueiden imusolmukkeet.

Ylä- ja alaleuan, ikenen, kielen ja nielun alueen syöpien ehkäisyssä avainasemassa ovat omat elintavat.

– Tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat riskitekijöitä. Kyseessä voi olla myös geenivirhe tai papilloomaviruksen eli HPV-infektion aiheuttama kasvain.

– Jos syöpä on leikattu, tupakointi ja alkoholinkäyttö pitäisi ehdottomasti lopettaa. Ne lisäävät riskiä saada syöpä jonnekin muualle suuonteloon. Sen sijaan sylkirauhasten syövissä tupakalla ja alkoholilla ei ole merkittävää osuutta.

Leikkauksen jälkeen vahvasti maustetut ruoat tai sitrushedelmät voivat kirvellä kieltä ikävästi. Kielen kirvelyä aiheuttaa myös krooninen burning mouth -syndrooma, josta kärsivät useimmiten naiset.

– Silloin kipu tuntuu usein aaltoilevasti. Kielessä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta suosittelen kielen tutkimista kerran kunnolla, sieniviljelyä ja koepalaa. Masennuslääkitys pienellä annoksella antaa helpotusta kipuun, vaikka taustalla ei olekaan masennusta.

Valkoinen läiskä kielen reunassa on leukoplakiaa. Joskus myös siitä on syytä ottaa koepala, sillä pieni osa läiskistä voi muuttua pahanlaatuisiksi.

Jyrki Törnwall korostaa, että suurin osa suun alueen syövistä voidaan parantaa. Kudossiirteet kohentavat leikatun potilaan elämänlaatua. Vaikka tauti uusisi, peli ei ole menetetty.

– On tärkeää, että hoitava lääkäri pysyy samana koko sairauden ajan. Hän tuntee suun jokaisen näppylän ja osaa puuttua muutoksiin saman tien. Hyvä lääkäri hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ihmisenä sekä keskustelee hoidon kulusta ja mahdollisesta kuolemanpelosta.

– Olennaisia kysymyksiä ovat, mitä potilaalle muuten kuuluu, onko hän pystynyt nukkumaan ja miten töissä menee. Tarvittaessa lääkäri osaa siten ohjata potilaan keskustelemaan tilanteestaan vaikkapa psykologin vastaanotolle, Jyrki Törnwall sanoo.

Jyrki Törnwall on työskennellyt HUSissa vuodesta 2003 ja osaston

ylilääkärinä vuodesta 2006. Hänellä on yksityisvastaanotto Helsinki

Hospitalissa. Törnwallilla oli myös merkittävä rooli tiimissä, joka

toteutti Suomen ensimmäisen kasvojensiirron talvella 2016.

Teksti Ulla-Maija Paavilainen kuvat Kirsi Tuura

Julkaistu: 2.11.2016