Kimmo Keto on entinen uusnatsi, jonka ajattelun tyttären syntymä muutti täysin
Lapsuudessaan koulukiusattu Kimmo Keto purki vihaansa äärioikeistolaiseen toimintaan, kunnes tyttären syntymä käänsi hänen ajattelunsa. MS-tautia sairastava Keto kirjoittaa nyt lastentarinoita, joiden pohjana ovat tyttärelle kerrotut iltasadut.
Iltaisin Kimmo Kedolla oli tapana kertoa pienelle tyttärelleen tarinoita. Niissä seikkailivat sisarukset Aliisa ja Helmi, kaksi kouluikäistä, kilttiä ja avuliasta tyttöä. Tarinoissa tehtiin arkisia asioita koulussa, käytiin luokkaretkellä tai ihmeteltiin uutta luokkaan tullutta oppilasta.
– Sitten tyttäreni ehdotti, että Aliisan ja Helmin tarinoista pitäisi tehdä kirja. Vähän aikaa pohdittuani mietin, että mikäs siinä, Keto kuvailee.
Sittemmin siskosten tarinoita on julkaistu jo kahdessa omakustannekirjassa, ja kolmas on kehitteillä. Kirjoissa otetaan kantaa esimerkiksi ulkonäkökeskeisyyteen ja pinnallisuuteen, joka koskee yhä nuorempia lapsia.
Lastenkirjailijaksi Kimmo Kedon tausta ei ole aivan tavanomainen. Ensinnäkin hän sairastaa pitkälle edennyttä MS-tautia, jonka vuoksi hän on joutunut istumaan pyörätuolissa viimeisen seitsemän vuoden ajan. Kipujen vuoksi myös kirjoittaminen tietokoneella on lähes mahdotonta. Tekstit syntyvät kännykälle sanelemalla, jonka jälkeen Kedon henkilökohtainen avustaja kirjoittaa ne puhtaaksi.
Toisekseen Kedolla on taustallaan pitkä menneisyys Turun uusnatsiporukoissa. Nyt hän haluaa puhua avoimesti entisestä elämästään ja erityisesti siitä, kuinka hänen tyttärensä sai hänet vähitellen luopumaan vihaa polttoaineenaan käyttävästä ideologiasta.
Kedon lapsuudenkoti, tilava omakotitalo, sijaitsee rauhallisella asuinalueella Kaarinassa. Täällä hän vietti oman lapsuutensa. Parhaat kaverit asuivat naapurissa, koulukin sijaisti kävelymatkan päässä.
Mutta koulussa Kimmoa odottivat aina kiusaajat. Hänen mukaansa henkinen ja fyysinen kiusaaminen alkoivat heti ensimmäisillä luokilla ja jatkui aina yläasteen päättymiseen saakka, koulun vaihtumisesta huolimatta.
– Ei siihen ollut mitään syytä tai perustetta. Eihän se kivaa ollut. Alkuun kerroin asiasta opettajille ja vanhemmilleni. Mutta kun mitään ei tapahtunut, niin annoin asian vain olla.
Opettajista mukavimpana Keto muistaa historiaa opettaneen Moilasen. Ehkä siksi olohuoneen seinällä roikkuu nyt suuri ja vanha, historianluokasta muistuttava Suomen kartta.
– Kiusaaminen on ainut asia, mikä sen oppimisen lisäksi koulusta on jäänyt minulle mieleen, hän toteaa.
Peruskoulun jälkeen Keto suuntasi läheiseen Peltolan ammattikouluun talonrakennuslinjalle. Hän halusi kirvesmieheksi. Hommat myös sujuivat luontevasti, ja haave ammatista toteutui.
Ammattikoulun ensimmäisillä luokilla, 16–17-vuotiaana, Keto tutustui poikiin, joiden hän kuvailee olleen uusnatseja. Hän oli vihdoin saanut koulusta itselleen kavereita, joiden kanssa tuli toimeen. Harrastuksekseen hän löysi voimannoston, jota vauhditettiin anabolisilla steroideilla.
– Se oli varmaan sitä, että minut hyväksyttiin heti siihen porukkaan. Varmaan halusin niiden rasististen ajatusten kautta purkaa koulukiusaamisesta aiheutunutta vihaa, vaikka kiusaajat eivät olleetkaan ulkomaalaistaustaisia.
Porukka alkoi pian kokoontua teollisuushalliin perustetussa kerhotilassaan, jonka Keto kavereineen oli perustanut. Äärioikeistoaatteelle pohjannut toiminta alkoi olla yhä järjestäytyneempää.
–Tämä kerho on edelleen tänä päivänäkin toiminnassa. Viimeksi kävin siellä 11–12 vuotta sitten, ja silloin jäseniä oli useita kymmeniä. Tiedän, että nykyisin jäsenten määrä vain kasvaa.
Kerhotilassa vietettiin aikaa, ja siellä järjestettiin esimerkiksi uusnatsibändien keikkoja. Paikallisen moottoripyöräjengin jäsenet kävivät usein paikalla ja kerholaiset vierailivat vastavuoroisesti heidän juhlissaan. Myös jengiläisistä tuli Kedon ystäviä.
Maahanmuuttajien porukoiden kanssa järjestettiin välillä tappeluja. Kedon kohdalla touhu koskaan mennyt niin vakavaksi, että hän olisi saanut syytteitä esimerkiksi pahoinpitelyistä.
– Olen edelleen välillä näihin sen ajan kavereihin yhteydessä. Mutta omat aatteeni ovat hävinneet kokonaan, kiitos tyttäreni.
Keto ei ole nähnyt hyödyllisenä yrittää ”käännyttää” muita pois äärioikeistolaisesta ajattelusta. Hänen mielestään jokaisen täytyy tehdä omat valintansa itse.
– Rasistisiin ajatuksiin ja sellaiseen ajatteluun on yksittäisen henkilön vaikeaa vaikuttaa.
Kaikkiaan äärioikeistopiireissä hänellä vierähti noin vuosikymmen. Tyttären syntyessä yhdeksän vuotta sitten Keto ei ollut niissä enää aktiivisesti mukana, mutta sanoo ajatusmaailmansa olleen edelleen melko samanlainen.
– Mutta mitä vanhemmaksi tytär kasvoi, sitä enemmän nämä ajatukset hävisivät. Yhtäkkiä ne olivat hävinneet kokonaan. Ehkä ajattelin, että en voisi olla sellainen ilman että se olisi vaikuttanut tyttäreeni ja hänen ajattelumaailmaansa.
Talvella 2007 Keto työskenteli korjausrakentamisen parissa. Työmaalle ajaessa hän ei äkkiä nähnyt enää lukea liikennemerkkejä. Optikolta hänet lähetettiin Turun yliopistolliseen sairaalaan neurologisiin tutkimuksiin. Magneettikuvausten jälkeen selvisi, että hän sairastaa parantumatonta MS-tautia.
Sairauden eteneminen on hyvin yksilöllistä. Joku saattaa kyetä vielä vuosikymmenten työuraan, toinen joutua muutamassa vuodessa pyörätuoliin. Keto pystyi jatkamaan töitä sairauden toteamisen jälkeen vuoden ajan.
– Sen jälkeen työn tekeminen alkoi käydä liian vaaralliseksi. Siitä minut potkittiin suoraan sairauseläkkeelle. Tänä vuonna siitä on kulunut 17 vuotta.
Taudin aiheuttamat kivut vaihtelevat voimakkaasti päivän mukaan. Tästä syystä asioiden suunnitteleminen etukäteen on vaikeaa. Sairauden eteneminen saattaa myös kiihtyä.
– Tähän sairauteen kuuluu, että huomisesta ei voi ikinä tietää.
Omakotitalossa Kaarinassa käyvät joka päivä paikalla olevan henkilökohtaisen avustajan lisäksi viikoittain edellisestä avioliitosta syntynyt poika sekä tytär, joka on äitinsä ja isänsä luona vuoroviikoin.
Elämä jatkuu, ja niin tekee myös Aliisan ja Helmin tarina. Keto kertoo, että seuraavassa kirjassa nähdään draamaa, kun sisarukset ihastuvat samaan poikaan, Anttiin. Hän ei tiedä vielä itsekään, kuinka tarinassa lopulta käy. Valmiiksi hän sen kuitenkin haluaa saada.
– Olen sitä mieltä, että ihmisen ei kannata lannistua, vaikka mikä olisi.
Juttua muokattu 11.3. klo 12.09: Poistettu haastateltavan omaisiin liittyviä tietoja.
