Jesperillä, 22, ei ollut yhtään ystävää uudessa kotikaupungissa – Sitten hän sai idean, jolla muutkin voivat päästä eroon yksinäisyydestä

Jo ensimmäisestä kättelystä tiesi, että tässä on hyvä jätkä. Näin Jesper Kylmäoja, 22, kuvaa kohtaamistaan Roope Arffmanin, 21, kanssa noin vuosi sitten.

Jesper ja Roope työskentelivät samassa työpaikassa Oulussa myyntitiimien vetäjinä. He kilpailivat töissä siitä, kumman tiimi onnistuu myymään enemmän.

Roope on syntynyt ja kasvanut Oulussa. Jesper puolestaan muutti Ouluun tyttöystävänsä kanssa synnyinkaupungistaan Espoosta syksyllä 2023. Hän tiesi Oulusta joitakin armeijakavereita, jotka olivat suorittaneet asepalveluksen yhtä aikaa Sodankylässä. Varsinaisia ystäviä ei kuitenkaan ollut.

– Tein käytännössä koko ajan töitä, enkä ehtinyt etsiä kavereita. Olen aiemmin ystävystynyt jalkapallon kautta, mutta nyt en ehtinyt edes liittyä futisjoukkueeseen, Jesper sanoo.

– Jesperin tilanteen ymmärtää hyvin. Jos täällä ei ole kasvanut tai opiskellut, kavereiden löytäminen voi olla vaikeaa, Roope jatkaa.

Jesperille uuden kaverin löytäminen töiden kautta oli toivottu juttu. Roopen tilanne oli toinen, olihan hänellä Oulussa ystäviä lapsuusajoista saakka.

– Itselleni tämä oli uutta. Suurin osa kavereistani on ala- ja yläkoulusta ja olen kasvanut heidän kanssaan tämän matkan. Jesper tupsahti viereen parikymppisenä. Aluksi piti käydä läpi koko elämänkerta, kun ei tiennyt juuri muuta kuin sen, miltä kaveri näyttää, Roope kertoo.

Jesper Kylmäoja ja Roope Arffman tutustuivat työpaikan kautta.

Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Riikka Korkiamäki on tutkinut ystävyyksiä, niiden muodostumista ja merkityksiä lähes 20 vuotta.

Korkiamäki on uransa aikana tutkinut erityisesti nuoria. Tutkimuksissaan hän on usein törmännyt siihen, että nuori, oli hän sitten 14- tai 25-vuotias, kuvaa ystäviä yhtä tärkeiksi kuin perhe. Ystävyyden ominaisuuksista tärkeimmäksi nuoret nostavat luottamuksen.

Ystävyyden alkamisella ei Korkiamäen mukaan ole tiettyä kaavaa. Yleensä tarvitaan ainakin yksi yhdistävä tekijä, jotta sattumanvaraiset tapaamiset muuttuvat ystävyydeksi.

– Meillä on selittämätöntä kemiaa: Kun tapaat uuden ihmisen, niin se heti klikkaa. Yhtä lailla ystävyys voi kehittyä ja syventyä pikkuhiljaa, Korkiamäki sanoo.

Korkiamäen mielestä ystävyyden käsite on julkisessa keskustelussa ongelmallinen. Sitä pidetään joko itsestään selvänä ja kaiken parantavana tai sen yhteiskunnallista ulottuvuutta vähätellään.

– Sitä ei ihan hoksata, miten isosta yhteiskunnallisesta asiasta on kysymys. Se, että kokee yksinäisyyttä tai ei ole ystäviä, voi johtaa esimerkiksi vakaviin mielenterveysongelmiin, joista aiheutuu haittaa ihmiselle itselleen ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Tilastokeskuksen vuoden 2022 Elinolotilaston mukaan 36,3 prosenttia 16–24-vuotiaista kokee Suomessa yksinäisyyttä. Tätä yksinäisemmiksi itsensä tuntevat vain yli 85-vuotiaat, joista yksinäisyyttä kokee 45,7 prosenttia. Keskiarvo yli 16-vuotiaiden keskuudessa on 29,7 prosenttia. Tilastosta ei ole uudempaa versiota.

Korkiamäki haluaa muistuttaa, että yksinäisyyden kokeminen on yksilöllistä ja ystävyyden puute tarkoittaa ihmisille eri asioita.

Toisaalta professori kaipaisi tunnustusta sille, etteivät kaikki ihmiset tarvitse ympärilleen useita ystäviä. Joillakin sosiaaliset tarpeet ovat pieniä, eivätkä he siksi koe olevansa yksinäisiä. Vaatimus siitä, että kaikilla pitäisi olla ystäviä, aiheuttaa paineita nuorille.

– Tulee sellainen sosiaalinen normi, mikä saattaa edelleen vaikeuttaa ystävien saamista.

Korkiamäen mukaan ystävien saamisessa kysymys ei niinkään ole sosiaalisista taidoista, vaan persoonallisuuksista ja persoonallisuuden piirteistä. On hiljaisempia, ujoja ihmisiä ja on ulospäinsuuntautuneempia ihmisiä.

– Persoonallisuus vaikuttaa siihen, millä tavalla ihmiset ystävystyvät, ja mikä on kenellekin luonteva tapa ystävystyä.

Jesper Kylmäojalla ei ollut yhtään ystävää Oulussa, kun muutti kaupunkiin tyttöystävän perässä.

Jesper ja Roope viettivät samassa työpaikassa noin puoli vuotta. He saattoivat olla yhdessä lähes koko työpäivän, joskus kymmenenkin tuntia päivässä. Kun yhteinen työ päättyi, yhdessä oleminen siirtyi vapaa-ajalle.

Nyt kaksikko näkee toisiaan joka päivä. He ulkoiluttavat Roopen shetlanninlammaskoiraa Pabloa Oulujoen rannoilla tai pelaavat videopelejä. Jesper pelaa golfia ja sai viime syksynä houkuteltua viheriölle myös Roopen.

Heitä yhdistää intohimo urheiluun. Jesper on pelannut SM-tasolla jalkapalloa ja amerikkalaista jalkapalloa, Roope salibandya. He käyvät kuntosalilla, mutta ainakin toistaiseksi eri saleilla.

– Äiti löysi myös sopivan höntsäporukan mulle Facebookista, Jesper kertoo jalkapalloharrastuksestaan.

Vasta vuoden kestänyt ystävyys tuntuu erilaiselta kuin pitkäaikaiset suhteet lapsuudenystäviin.

– Tiedämme, keitä olemme. Silti tykkäämme viettää aikaa yhdessä. Emme ole kavereita sen takia, että olemme olleet jo 20 vuotta kavereita. Lapsuudenystävät ovat minulle rakkaita enkä halua menettää heitä, mutta koen ystävyyden Roopeen yhtä vahvana, Jesper kertoo.

Jesperin mielestä ystävien löytämisen vaikeus, erityisesti uudella paikkakunnalla, ei ole ollut haaste pelkästään hänelle. Se on hänen mielestään yhteiskunnallinen ja kasvava ilmiö.

– Monet lapsuudenystäväni Espoosta ovat muuttaneet uusille paikkakunnilla ja kohdanneet saman ongelman. Uusia kavereita ei löydy.

Jesper ja Roope ajattelevat, että yksi asiaan vaikuttava tekijä on nuorten kasvavat ruutuajat.

– Yhteiskunnan kannalta minulla on pelko, että puhelimen maailmasta, jota ei oikeasti ole olemassa, tulee tärkeämpi kuin maailmasta, jossa oikeasti elämme, Jesper sanoo.

– Internet-kaverit eivät ole yhtä arvokkaita kuin ne, joiden kanssa jaetaan asioita livenä, Roope jatkaa.

Riikka Korkiamäki näkee ystävyyden teemassa monia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Hän ajattelee, että se liittyy myös syrjäytymiseen. Tähänkin keskusteluun hän toivoisi enemmän nuorten omaa näkökulmaa.

– Olen tutkijana kysynyt nuorilta, mitä syrjäytyminen heille tarkoittaa. Heille se tarkoittaa sitä, ettei ole kavereita. Yhteiskunnallisessa keskustelussa syrjäytynyt tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen on sivussa yhteiskunnallisesta toiminnasta, kuten opiskeluista tai työelämästä.

Korkiamäen mielestä ystävät liittyvät myös identiteetin rakentumiseen. Tarve kuulua yhteisöön ja toisiin ihmisiin ihmisen perustarve, hän muistuttaa.

Miten Korkiamäki lähtisi tilannetta korjaamaan?

– Pitäisi löytyä tasa-arvoisia keinoja tuoda ihmisiä yhteen. Ei pelkästään sellaisia, että tässä on yksinäinen, jolle etsitään ystävä, vaan sellaisia, että ihmiset ovat keskenään vertaisia ja haluavat uuden ystävän.

Jesper Kylmäoja ja Roope Arffman tietävät, ettei ystävystyminen ole aikuisena aina helppoa.

Kamu-sovelluksen on tarkoitus saattaa ihmisiä yhteen kasvokkain.

Tällä hetkellä iso osa Jesper ja Roopen yhdessä viettämästä ajasta kuluu Kamu-sovelluksen kehittämiseen. Idea sovelluksesta, jonka avulla voisi löytää ystäviä, oli alun perin Kylmäojan. Mitä, jos olisi olemassa sovellus, johon voisi listata omia kiinnostuksen kohteitaan ja sovellus osaisi yhdistää sinut samanlaisiin ihmisiin?

Vaikka sovellus on suunniteltu verkon yli toimivaksi, sen idea on tuoda ihmisiä yhteen kasvokkain. Sovellusta ei ole vielä julkaistu.

Sovelluksella Jesper haluaa madaltaa kynnystä etsiä uusia kavereita.

– En halua, että ihmiset ajattelevat, että täytyy olla joku ongelma, jos etsii uusia kavereita. Kaikki ihmiset hyötyisivät uusista kavereista ja uusien asioiden kokeilemisesta.

Yhteisen ystävyyden merkitystä Jesperin ja Roopen ei ole tarvetta analysoida.

– Tämä on tapahtunut välillämme aika orgaanisesti. Mitä Roope on mieltä, Jesper kysyy.

– Ei olla puhuttu suoraan, mutta on löytynyt kohta kohdalta lisää yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Molemmat tykkäämme kokeilla uusia asioita ja otamme toisiamme mukaan omiin juttuihimme, Roope vastaa.

Roope on alusta asti ymmärtänyt Jesperin lähtökohdat. Sen, ettei uudessa kaupungissa juuri kavereita ole.

– Se ei kuitenkaan ole Roopelle tarkoittanut, että minä olen ihan kummallinen jätkä, jolle hän ei haluaisi jutella, Jesper sanoo.