Puheenaiheet
Apu

Uuninpankkopoika Saku Timonen: Talo elää tavallaan

Uuninpankkopoika Saku Timonen: Talo elää tavallaan

Uuninpankkopoika Saku Timonen pureutuu kolumnissaan kesä-Suomen tapahtumiin.
Teksti Saku Timonen
Kuvat A-lehtien kuvatoimitus
Mainos

Kesä-Suomi on täynnä isoja ja pieniä tapahtumia. Erilaiset festivaalit keräävät tuhatpäisiä joukkoja, ja jokaisella paikkakunnalla on omat kotiseutupäivänsä. Kotipaikkakuntani kaltaiset pienet kunnat kuhisevat elämää, kun nykyiset, entiset ja kesälomaansa viettävät kesäkuntalaiset osallistuvat muutaman päivän sisälle sullottuihin tapahtumiin.

On perinnetapahtumaa, kotiseutujuhlaa, kesäteatteria, toritanssia, kyykänheittoa, erämessua, mökkiläispäivää ja spontaanimmin järjestettyjä entisten nuorten tapahtumia, joissa muistellaan menneitä ja kehutaan nykyisiä. Paikkakunnan taloudelle tapahtumat ovat piristysruiske, ja positiivinen henki näkyy ja tuntuu katukuvassa. Talvella kuolleelta vaikuttava kunta oikeasti herää eloon, ja siitä kiitos kuuluu tapahtumien järjestäjille ja kaikille osallistujille.

En viihdy tapahtumissa

Minä en osallistu ensimmäiseenkään tapahtumaan. Kannatan niitä lämpimästi, mutta en vain viihdy niissä. Tunnustan suoraan, että jos vältyn paniikkihäiriön oireilta, pitkästyn kuoliaaksi seuratessani virallisen protokollan mukaan etenevää ohjelmaa juhlapuheineen ja musiikkiesityksineen. Vessahätäkin painaa päälle.

Jos hyvä tuuri käy, niin saan näköyhteyden johonkin kouluaikaiseen ihastukseeni ja kulutan aikaani ihmettelemällä, että mikähän tuossakin aikoinaan niin ihastutti.

Vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa kummastelen vuosikymmeniä sitten täältä muuttaneita, jotka ällistelevät kylän katukuvan muuttumista ja vaikkapa minun vanhentumistani. He eivät selvästkikään ole katsoneet peiliin, eikä mikään paikkakunta ole menneisyyttä säilövä museo. Samaa kalenterivuotta täällä eletään kuin muuallakin.

Myös muisti tekee tepposet sekä minulle että muille, sillä yleensä en muista yhtään hauskaa sattumusta kouluajoilta samalla tavalla kuin yllättäen olalle läimäisevä luokkakaveri.

Vieraat käyvät ajallaan

Ymmärrän oikein hyvin, mistä tämä käypäläisten halu muistella menneitä johtuu. Menneisyys on ainoa heidät tänne yhdistävä asia, ja muualla he tietenkin elävät tässä päivässä. Lapsuuden ja nuoruuden maisemissa vanhat muistot nousevat mukavina mieleen. Olin itse ihan samanlainen asuessani Etelä-Suomessa ja käydessäni täällä vain kesälomalla. Paranin kertaheitolla, kun nuoruuden hyvä kaveri tokaisi nuoruusmuisteluihini, että hän ei muista nuoruudesta mitään, koska oli humalassa ja koomassa koko ajan. Se oli hänen tapansa kertoa, että ei tässä arjen keskellä viitsisi kesälomalaisen haikailuja kuunnella.

Älkää nyt vanhat kaverit säikähtäkö, vaan tulkaa reilusti juttelemaan entiseen tapaan. En minä ole sen kummempi mörkö kuin ennenkään, vaikka vähän erakoitunut lienenkin. Talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan myös kesällä.

Minulle taitaisi sopia se muistaakseni Veikko Huovisen visioima kunta, jossa ei järjestetä kesällä mitään tapahtumia.

Kunta jopa mainostaa itseään, että turistit voivat tulla tänne jos haluavat, ja jos tulevat, saavat takuulla olla rauhassa.

Julkaistu: 17.7.2018