Hoitavia rokotteita ja dna-seulontaa – Syöpää vastaan kehitetään yhä tehokkaampia keinoja

Olisipa rokote, jolla voisi suojautua syöpää vastaan! Mutta sellainenhan on: papilloomavirus- eli HPV-rokotetta voi perustellusti kutsua ensimmäiseksi syöpärokotteeksi. Se suojaa kohdunkaulan syövän lisäksi peniksen, peräaukon, suun ja nielun alueen syöviltä. Rokotteen saavat maksutta kaikki 10–12-vuotiaat.

– Rokote tehoaa parhaiten, kun se annetaan nuorena, jolloin papilloomavirustartuntaa ei vielä ole. Jos on jo altistunut HPV-infektiolle, rokotteesta ei ole enää samanlaista hyötyä, sanoo johtava ylilääkäri Johanna Mattson HUS Syöpäkeskuksesta.

Myös hepatiitti B -rokotetta voidaan pitää eräänlaisena syöpärokotteena. Se suojaa hepatiitti B -viruksen aiheuttamalta maksatulehdukselta, joka voi johtaa maksakirroosiin. Maksakirroosi nostaa maksasyöpäriskin 100–200-kertaiseksi.

Rokotetta tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa riskiryhmiin kuuluville. Sitä suositellaan myös taudin esiintymisalueille matkustaville. Hepatiitti B tarttuu veren ja suojaamattoman seksin kautta.

Muita syöpää ehkäiseviä rokotteita ei toistaiseksi ole, mutta tulevaisuudessa tilanne saattaa muuttua. Tällä hetkellä tutkitaan kuitenkin pääasiassa syövän hoitoon liittyviä terapeuttisia rokotteita. Yksi tällainen rokote on jo käytössä Euroopassa, myös Suomessa. Kyseessä on melanoomarokote, joka voidaan antaa levinnyttä melanoomaa sairastavalle muihin hoitoihin yhdistettynä.

– Syöpärokotteita on siis kahdenlaisia: toiset estävät syöpää aiheuttavan virusinfektion, ja toisia käytetään jo olemassa olevan syövän hoitona, Mattson sanoo.

Terapeuttiset rokotteet sisältävät syöpäsoluihin liittyviä antigeenejä, jotka kiihdyttävät puolustussolujen toimintaa. Näin immuunijärjestelmä tunnistaa syöpäsolut vieraiksi ja hyökkää niitä vastaan. Rokotteiden kehittämisessä on kuitenkin ollut haasteita muun muassa siksi, että immuunijärjestelmä voi toimia vajaasti.

– Varsinainen edistysaskel otettiin koronapandemian aikana. Silloin tutkijat havaitsivat, että koronarokotteissa käytettyä mRNA-teknologiaa voidaan hyödyntää myös syöpärokotteissa, Johanna Mattson kertoo.

Messenger-RNA eli mRNA, suomeksi lähetti-RNA, on eräänlainen geneettinen ”ohjeistusmolekyyli”, jota elimistö käyttää proteiinien valmistukseen. Kun sitä käytetään rokotteessa, se koodaa tietyn antigeeniproteiinin, kuten syöpäantigeenin. Rokote kuljettaa mRNA:n potilaan soluihin.

Solut käyttävät mRNA:ta ohjeena ja tuottavat kyseistä antigeeniproteiinia. Immuunijärjestelmä tunnistaa sen vieraaksi ja aktivoi immuunivasteen tuhoamaan syöpäsolut, joissa tämä antigeeni esiintyy. Rokote luo myös immuunijärjestelmän muistin. Se tarkoittaa, että elimistö voi tunnistaa ja tuhota syöpäsolut, jos niitä ilmaantuu myöhemmin uudelleen.

– Yhdysvalloissa mRNA-rokotetta on jo kokeiltu haimasyöpäpotilaille. Haimasyövän ennuste on hyvin huono. Vain seitsemän prosenttia sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Tutkimuksessa 16 haimasyöpäpotilasta sai mRNA-rokotteen. Puolelle heistä kehittyi puolustussoluja, jotka alkoivat tuhota syöpäsoluja. Kolmen vuoden kuluttua kuudella heistä tauti ei ollut uusiutunut.

– Tämä tarkoittaa, että 75 prosenttia puolustussoluja kehittäneistä tutkittavista oli täysin ilman tautia. Sitä voidaan pitää lupaavana tuloksena, vaikka tutkimus on pieni ja laatuaan ensimmäinen.

Vastaavantyyppisiä viritelmiä on muihinkin syöpiin, mutta mRNA-rokotteesta ei missään nimessä tule hoitomuotoa kaikkiin syöpätauteihin. Se saattaa kuitenkin tuoda uutta toivoa hankalimpiin syöpiin.

– Mitä äkäisempi syöpä on, sitä vieraammaksi keho sen tunnistaa. Juuri tällaisiin syöpiin mRNA-teknologia näyttäisi tehoavan hyvin. Tulevaisuudessa mRNA-rokotteista saattaa hyvinkin tulla osa syövän immunologista hoitoa, Johanna Mattson sanoo.

Immuunipuolustusta voidaan tehostaa myös esimerkiksi immuunivasteen vapauttaja -lääkkeillä. Ensimmäiset immuunivasteen vapauttajat tulivat markkinoille 2010-luvulla.

– Silloin niitä käytettiin melanooman ja munuaissyövän hoidossa, mutta nykyään niitä voidaan käyttää useissa muissakin syövissä, etenkin aggressiivisissa alatyypeissä.

Syövän lääkehoidot ovat muutenkin kehittyneet – ja kehittyvät edelleen – jatkuvasti. Viime vuosina muun muassa lymfoomia ja aggressiivista HER2-positiivista rintasyöpää on voitu hoitaa vasta-aine-lääkekonjugaateilla. Näissä lääkkeissä vasta-aine on yhdistetty sytostaattiin.

– Vasta-aineen avulla sytostaatti löytää kohdennetusti syöpäsolun sisään. Tällöin syöpäsoluun saadaan suuri lääkepitoisuus, kun taas terveet solut säästyvät haitoilta paremmin.

Markkinoille on tullut myös lääkkeitä, joiden avulla puolustusjärjestelmän solu voidaan tuoda syöpäsolun viereen tuhoamaan sitä. Näitä lääkkeitä käytetään muun muassa myelooman, pahanlaatuisen verisyövän, hoidossa.

Immunologisissa CAR-T-hoidoissa kerätään ja aktivoidaan potilaan omia puolustussoluja, jotka palautetaan sitten elimistöön hyökkäämään entistä tehokkaammin syöpäsoluja vastaan. CAR-T-hoitoja käytetään veri- ja imusolmukesyöpiin.

– Kiinteissä kasvaimissa nämä hoidot eivät ole toistaiseksi toimineet, mutta rokotteet voivat olla ratkaisu niihin, Johanna Mattson sanoo.

Sädehoitokin kehittyy. Sitä voidaan antaa paitsi ulkoisesti sädehoitolaitteella myös kudoksen sisäisesti. Säteilylähde voidaan viedä kudokseen esimerkiksi eturauhassyövän ja kohdunkaulan syövän hoidossa.

– Radiolääkehoidossa säteilylähde päätyy verenkierron kautta syöpäsolun sisälle, kun kantaja-aine tunnistaa syöpäsolun. Radiolääkehoitoa on saatavilla muun muassa levinneen eturauhassyövän hoitoon. Myös kilpirauhassyövän hoidossa pitkään käytetty radiojodi on radiolääke, Johanna Mattson sanoo.

Hoitojen kehittymisen ansiosta syöpäkirurgiaa voidaan keventää eli tehdä säästävämpiä leikkauksia. Esimerkiksi rintasyöpäpotilaalle voidaan antaa ennen leikkausta lääkehoitoa, joka säästää kainalon tyhjennykseltä.

– Vaikka imusolmukkeissa olisi lähtötilanteessa ollut syöpää, tyhjennystä ei tarvita, jos syöpä saadaan lääkkeillä katoamaan.

Lisäksi uudet diagnostiset apuvälineet mahdollistavat muun muassa sen, ettei syöpäkudoksesta tarvitse välttämättä ottaa koepalaa. Verinäyte voi riittää selvittämään syöpäkasvaimeen kerääntyneet geenivirheet.

– Niitä analysoimalla pystytään arvioimaan, onko olemassa jotain täsmälääkettä, joka sopisi juuri kyseiselle potilaalle. Tätä kutsutaan yksilöllistetyksi syövänhoidoksi.

Myös syöpäseulonnoissa tapahtuu. Kohdunkaulan syövän ja rintasyövän seulonnan rinnalle on noussut suolistosyövän seulonta. Kansainvälisen syöväntutkimusjärjestö IARC:n tuoreen raportin mukaan seulonta ulosteen veritestillä vähentää kuolleisuutta suolistosyöpään 10–40 prosenttia.

Parhaillaan Suomessa on meneillään seulontatutkimus, jossa selvitellään eturauhasseulonnan hyötyjä ja haittoja sekä menetelmiä, joilla seulonta voitaisiin toteuttaa niin, ettei se johtaisi eturauhassyövän ylihoitoon.

– Käynnissä on myös pilottitutkimus, jossa selvitetään pitkään tupakoineille kohdennetun keuhkosyöpäseulonnan hyötyjä.

Isossa-Britanniassa on puolestaan meneillään suuri NHS-Galleri-tutkimus, jossa pyritään löytämään veressä kiertävistä dna-pätkistä muutoksia, jotka viittaavat syöpään. Veritesti tehdään kerran vuodessa.

– Puolella osallistujista tulokset analysoidaan saman tien. Analyysin perusteella voidaan jopa päätellä syöpäkasvaimen lähtöelin. Näin kuvantamistutkimukset voidaan kohdentaa tiettyyn elimeen, Johanna Mattson sanoo.

Kolmen ja puolen vuoden kuluttua ryhmiä verrataan toisiinsa. Näin nähdään, pystytäänkö syöpä toteamaan veritestillä merkittävästi varhemmin, jolloin pysyvä parantuminen on todennäköisempää. Ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa jo ensi vuonna.

– Olisi huikeaa, jos olisimme etenemässä vaiheeseen, jossa yhdellä verikokeella voitaisiin löytää useimmat syövät.

Lähes kaikkien syöpien riski lisääntyy iän myötä: mitä pitempään ihminen elää, sitä todennäköisempää on, että hänen soluihinsa kertyy syöpää aiheuttavia vaurioita. Uusien syöpätapausten määrä nousee Suomessa yli 75-vuotiailla jopa 10 000:lla seuraavan kymmenen vuoden aikana, koska yhä useampi suomalainen on sen ikäinen.

– Hyvä uutinen on se, että parantuneiden hoitomahdollisuuksien ja varhaisdiagnostiikan ansiosta yhä suurempi osa paranee. Myös yhä suurempi osa levinnyttä syöpää sairastavista elää pitempään.

Asiantuntija: johtava ylilääkäri, dosentti, toimialajohtaja Johanna Mattson, HUS Syöpäkeskus

Lähteet: thl.fi, syopajarjestot.fi ja syoparekisteri.fi