Suomen ensimmäinen luomusalaattitila oli kaatua sähkön hinnan nousuun – Uudenlainen kasvihuone pelasti – Vieläkö kasvihuone on ilmastopahis?
Kovat sähkönhinnat pakottivat monen kasvihuoneyrittäjän panemaan bisneksen tauolle. Tomaattia on viljelty vain puolet normaalista. Salolaisen Kulmalan puutarhan pelasti se, että uusi, energiapihi kasvihuone valmistui juuri sopivaan aikaan.
Ruukuissa kasvavat salaatit ja yrtit levittyvät silmien eteen kuin pehmeä vihreä peitto. Lämmin ilma kipristää ulkona kylmettyneitä sormia. Katosta roikkuvat lamput hehkuvat valoa kuin kirkkaana kesäpäivänä, vaikka ulkona on pakkasta.
Tärkein ei näy päälle: Salolaisen Kulmalan puutarhan uusi kasvihuone on myös energiapihi. Yrittäjä Jetta Kulmalan mukaan se pelasti elinkeinon energiakriisin keskellä.
Energian kovien hintojen vuoksi viljely on pantu talveksi tauolle monessa kasvihuoneessa. Kulmalassa tuotanto jatkuu normaalisti onnistuneiden valintojen ja puhtaan onnenkin ansiosta.
Ympärivuotinen viljely vaatii valtavat määrät energiaa, kun huoneita lämmitetään ja valaistaan keskellä Suomen synkkää ja kylmää talvea. Samasta syystä kotimaista kasvihuonetuotantoa on pidetty lähes ympäristörikollisen roolissa.
Pitääkö väite enää paikkaansa?
Suomen ensimmäiset luomusalaatit
Puutarhan perustaja, Jetan isä, Lasse Kulmala liittyy seuraamme kasvihuoneen lämpöön kylmästä ulkoilmasta.
Huoneen ilmankosteus on 75 prosenttia, ja se vetää silmälasit huurteeseen saman tien. Lassella on päällään huomiovärinen monitaskuliivi ja hyppysissään kaikki tiedot ja taidot siitä, miten kasvihuoneen laitteita huolletaan, käytetään ja korjataan.
Lasse perusti puutarhan vuonna 1977, samana vuonna kuin Jetta syntyi. Aluksi tuotanto ei ollut luomua, vaan aivan tavanomaista ja keskittyi tomaatin viljelyyn. Kurkkuakin kokeiltiin.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, oli tehtävä päätöksiä. Kilpailun odotettiin kovenevan markkinoiden avautuessa EU-maihin. Pärjääminen edellyttäisi tuotannon laajentamista tai jotain muuta keinoa erottua massasta.
Lasse päätti aloittaa luomutuotannon, ensimmäisten joukossa Suomessa.
– Luomutomaatin viljely piti opetella itse, sillä kukaan muu ei sitä vielä silloin tehnyt tai osannut, kertoo Lasse.
Kun tomaatin viljely lähti rullaamaan, siirryttiin luomukirsikkatomaatteihin ja tuotantoon otettiin myös luomukurkku. Myöhemmin Lasse keksi aloittaa luomusalaatin viljelyn, senkin ensimmäisenä koko Suomessa. Viljelytekniikka opeteltiin itse, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Turhaan ei Lassea kutsuta luomukasvihuonetuotannon pioneeriksi. Hänen nimeään, Lassen Luomu, kantavat myös kaikki puutarhan tuotteet.
”Jos ei olisi luomua, en olisi mukana”
Jetta hyppäsi Kulmalan puutarhan toimintaan virallisesti vuonna 2005. Sitä ennenkin hän oli tosin ”koko elämän puutarhan töissä”.
Puutarhasta ei pitänyt tulla elämänuraa.
– Oli raskasta seurata, miten paljon vanhemmat tekivät töitä. Ajattelin ettei tämä ole minua varten. Päätin, että elämässä on oltava muutakin kuin 18 tunnin työpäivät joka päivä, hän kertoo.
Jetta lähti opiskelemaan julkisoikeutta Vaasan yliopistoon. Pian hän kuitenkin huomasi palaavansa kotiin töihin kasvihuoneille aina kun oli mahdollisuus. Halu auttaa vanhempia oli kova.
Kun tuli aika päättää, mikä olisi Kulmalan puutarhan tulevaisuus ja kuka sitä jatkaisi, Jetta suoritti kurssit loppuun, mutta jätti lopputyön tekemättä.
Hän valitsi puutarhan.
– Nuorena haluaa vaikuttaa maailmaan ja ajaa asioita, jotka näkee merkityksellisinä. Jossain kohtaa ymmärsin, etten olekaan kaikkivoipainen. On keskityttävä muuttamaan asioita, joihin voi oikeasti vaikuttaa.
Luomutuotannosta tuli Jetalle se merkityksellinen asia. Hänestä luomulla voi vaikuttaa luonnon tilaan ja tuotteiden puhtauteen. Lisäksi luomun avulla puutarha voi toimia kannattavasti. Jos puutarhalla ei tuotettaisi luomua, Jetta ei kuulemma olisi lähtenyt toimintaan mukaan.
Pari vuotta sitten Kulmalan puutarha muutettiin osakeyhtiöksi ja Jetta otti toiminnasta päävastuun. Lasse hääräilee edelleen mukana, yleismiehenä.
Salaatteja ja yrttejä vanhassa alkoholistiparantolassa
Jetan mukaan uusi kasvihuone valmistui juuri täydelliseen aikaan, täysin sattumalta. Päätös rakentaa uusi huone tehtiin lähes kolme vuotta aiemmin, paljon ennen kuin merkkiäkään energiakriisistä oli näkyvissä.
Aiemmin Kulmalan salaatit ja yritit viljeltiin vuokrahuoneessa lähellä Kemiönsaarta entisen alkoholistiparantolan tiloissa.
Vanhan sotilasvirkatalon maille perustettu parantola aloitti toimintansa 1937, ja se toimi ajan hengen mukaisesti omavaraisesti. Terapia perustui työntekoon ja sitä pidettiin tärkeimpänä hoitokeinona. Työtä potilaille tarjosivat parantolan kasvihuoneiden lisäksi pellot, metsät, navetta ja verstas.
Vaikka kasvihuoneet olivat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, niissä työskentely oli hankalaa eikä energiatehokkuus ollut nykyvaatimusten tasolla.
– Jos olisimme vanhoissa tiloissa, en ole varma pystyisimmekö enää viljelemään, Jetta Kulmala sanoo.
Yksi talvi voi vaarantaa koko elinkeinon
Uudessa 2 400 neliön kasvihuoneessa taustalla soi vaimea musiikki. Työntekijöistä yksi kylvää salaatteja huoneen perällä, toinen järjestelee ruukkuja kasvatuspöydälle. Huoneen etuosassa pakataan käsin salaatteja ja yrttejä omiin pusseihinsa.
Yhteensä puutarha työllistää ympärivuotisesti kaksitoista työntekijää, mutta osa on tällä hetkellä viettelemässä lomia.
– Käytännön työ on se, mistä itsekin tykkäisin kaikkein eniten. Nykyään aika kuluu paljolti ihan vaan kaikesta huolehtimiseen. Kasvihuoneyrittäjän on oltava moniosaaja, joka taitaa työnantajan velvollisuudet, pihan aurauksen ja somemarkkinoinnin, nauraa Jetta.
Yrittäjä kuitenkin pakkaa puheidensa lomassa muutaman salaatin myyntipussiin, kuin ohimennen. Jetan hyväntuulisuus ja energisyys tarttuvat tarinoita kuunnellessa. Jos oli ideoita isällä, tuntuu niitä olevan tyttärelläkin.
Kulmalassa ympärivuotisessa tuotannossa ovat ainoastaan salaatit ja yrtit. Vieressä on kaksi kausihuonetta, joissa tuotetaan kasvihuonekurkkua ja -tomaattia yhteensä vajaalla 6 000 neliön pinta-alalla.
Kausihuoneissa ei käytetä valaistusta, vaan kasvit kasvavat ainoastaan luonnonvalolla. Tuotanto käynnistyy kevättalvella. Ensimmäiset kurkut ja tomaatit poimitaan maalis-huhtikuussa.
Jetta kertoo, että tomaattien ja kurkkujen tuotannon keskittäminen kesäsesonkiin oli jo kauan aikaa sitten tehty päätös. Talvikasvatukseen liittyy isoja riskejä, sillä tuotantokulut ovat korkeat. Yhdessä talvessa voi tehdä niin paljon tappiota, että koko elinkeino on vaarassa.
– Sitä paitsi kaikki tietävät, että luonnonvalolla kasvanut kurkku maistuu paremmalta, Jetta naurahtaa.
Päätös on ollut kannattava, sillä tänä vuonna sähkön hinnat ovat kurittaneet kasvihuonetuottajia. Kasvit vaativat kasvaakseen valoa ja talvella sitä ei ole tarjolla kuin keinotekoisesti.
Yhden kurkkuhehtaarin valaiseminen perinteisillä lampuilla kuluttaa vuorokaudessa noin 36 000 kilowattituntia. Siinä kuluu vuorokaudessa yhtä paljon sähköä kuin sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuva perhe kuluttaa vuodessa.
Tomaatti pärjää hieman vähemmällä valoteholla, mutta molempien viljely vaatii vuodessa noin 3 000–3 500 valotuntia.
Moni yrittäjä onkin joutunut tänä talvena sammuttamaan valot kasvihuoneista ja laittamaan tuotannon tauolle talvikuukausiksi.
Tomaatin tuotantoala on tänä talvena 60–70 prosenttia pienempi ja kurkun 20–30 prosenttia pienempi kuin viime talvena. Salaattia tuotetaan 5–10 prosenttia vähemmän kuin normaalisti.
Onko kasvihuone ilmastopahis?
Jetta napsii suuhunsa persiljanlehtiä ja kertoo, että uudenkin kasvihuoneen kanssa kuukauden sähkölasku voi on jopa yhdeksänkertainen verrattuna aikaan ennen hintojen nousua.
Uuden kasvihuoneen myötä puutarhan sähkönkulutus tippui kuitenkin puoleen. Se pelasti.
– Keventää omaatuntoakin, kun uusi kasvihuone on oikeasti energiatehokas ja hyvä. Vielä on paljon tehtävää, että olemme mahdollisimman ekologisia, mutta askel kerrallaan.
Koko kasvihuoneen kattoa peittävät jättimäiset verhot estävät lämpöenergiaa katoamasta taivaan tuuliin. Kesällä niillä voi suojella auringonpaahteelle herkkiä salaatteja.
Kaikki Kulmalan kasvihuoneet lämpiävät oman hakelaitoksen lämmöllä. Sähkö on aina ollut vihreää sähköä ja kuljetusliike kuljettaa Lassen Luomu -tuotteet biodieseliä käyttäen. Keväällä tilalle asennetaan aurinkopaneelit.
Kulmalan puutarhan tapa toimia näkyy tuotteiden hiilijalanjäljessä: Kurkun hiilijalanjälki on 0,96, kirsikkatomaatin 1,58 sekä salaatin ja yrttien 1,84 hiilidioksikiloa per vihanneskilo.
Se on vähemmän kuin kasvihuoneissa yleensä. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2019 kasvihuonekurkun hiilijalanjälki oli 2 kiloa hiilidioksidia, tomaatin 2,6 kiloa ja kasvihuonesalaatin 2,7 kiloa.
Kulmalan laskelmat perustuvat vanhan kasvihuoneen tietoihin. Uusia voidaan tehdä vasta jälkeenpäin, kun tuotannon todelliset numerot ovat tiedossa. Jetta uskoo hiilijalanjäljen pienentyneen entisestään.
Nykyiselläänkin Kulmalan luomuvihannesten hiilikuorma on huomattavasti pienempi kuin tavanomaisesti tuotettujen. Jetta tosin muistuttaa, että vertailuluvut tulevat Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta, jolla on jo ikää. Sen jälkeen moni muukin on parantanut tuotantoaan.
Niiden energiankulutuksesta sähkön osuus on karkeasti arvioituna noin kolmasosa, loput kaksi kolmasosaa kuluu lämmitykseen. Ennen lämpö tuli lähinnä polttoöljystä, mutta vuosina 2004–2021 sen käyttö on pudonnut 87 prosenttia.
Nykyään kasvihuoneiden lämmitysenergiasta 56 prosenttia on kotimaista uusiutuvaa energiaa. Öljyn osuus on enää 12 prosenttia, turpeen 17 prosenttia. Loput tulee muista lähteistä, kuten kuten maa- ja nestekaasusta.
Energiatehokkuus pienentää myös tuotantokustannuksia ja parantaa tuotannon kannattavuutta. Mahdollisimman energiatehokkaassa tuotannossa voittavat siis kaikki.
Kasvihuonetuotantoalan hiilijalanjälki on pudonnut 60 prosenttia vuosien 2004 ja 2021 välillä.
Työllä ei saa ajaa ihmistä loppuun
Kuljemme Jetan perässä kohti huoneen takaosaa, siellä kylvetään kasvien siemenet kierrätysmuovista valmistettuihin ruukkuihin. Matkalla Lasse pyytää huiskauttamaan kättä basilikapuskien lomassa. Voimakas yrtin tuoksu jää kämmeniin.
Lähes koko takaseinän mittainen kylvökone raksuttaa tasaisesti, mutta sitten jotain menee jumiin. Yksi työntekijöistä alkaa selvittää tukoksen syytä.
Vaikka työtä on koneistettu Kulmalassa mahdollisimman paljon, käsityötä riittää. Koneetkin tarvitsevat vähintään valvontaa ja välillä ihmisen apua.
Työnteon koneistaminen oli yksi Jetan ensimmäisistä tavoitteista, kun hän tuli mukaan puutarhan toimintaan. Ehkä syynä olivat muistikuvat lapsuudesta ja jatkuvasta työnteosta.
– Työ on tärkeää, mutta ihmistä ei saa ajaa sillä loppuun. Onneksi nykypäivänä on havahduttu siihen, että myös henkinen hyvinvointi on jaksamisen kannalta todella tärkeää.
Koko elinkeinon ekologinen harppaus
Lopuksi Jetta haluaa vielä näyttää vieressä olevan taimihuoneen. Siellä kasvavat vieläkin lämpimämmästä ilmasta nauttivat pikkubasilikat. Samalla kun kuljemme yrttirivistöjen läpi kohti ulko-ovea, hän kertoo ylpeyttä äänessään, miten kasveja puutarhalla kasvatetaan: Ilman kastelulannoitteita, jatkuvasti opiskellen ja kasvin tarpeita kuunnellen.
– En väitä, että puhuisin kasvien kanssa, mutta kyllä minä jotenkin niitä ymmärrän.
Kaikki Kulmalan puutarhalla tuotettu on luomua ja sen ansiosta hyvin tarkkaan säädeltyä ja valvottua. Mutta juuri siksi Jetta on erityisen ylpeä omasta työstään, hän tietää tarkalleen mitä kasvattaa.
– Luomu ja tavanomainen tuotanto eivät silti sulje toisiaan pois. Ne ovat eri asioita, eikä niiden tarvitse kilpailla keskenään.
Vaikka kasvihuoneyrittäjille on nyt vaikeaa, Jetta ei usko hankaluuksien kestävän loputtomasti. Ja kriiseissä on hyvätkin puolensa.
– Energiatehokkuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö on ollut aina olennainen osa luomutuotantoa. Kriisin jälkeen moni miettii entistäkin tarkemmin, ettei mitään resursseja, energiaa, pakkausmateriaaleja tai lannoitteita, tuhlata. Uskon kriisin johdattavan koko alan ekologiseen harppaukseen.
Jutussa käytetty lisäksi lähteinä Kauppapuutarhaliiton, Helle Oy:n ja Museoviraston tietoja. Otsikkoa muutettu 14.3.2023.
