Hallituspuolueet tunnetaan arvoista koti, uskonto ja isänmaa – Ainakin kodin voi siitä nyt pyyhkiä pois
Köyhien perheiden pitäisi nyt kaikkien löytää uusi koti, joka olisi sopivalla paikalla ja niin edullinen, että muuttaminen oikeasti kannattaa. Kaikkien meidän yli 400 000:n samana vuonna, Auli Viitala kirjoittaa kolumnissaan.
Koti on tärkein paikka maailmassa. Siellä saa levätä, olla oma itsensä, huolehtia itsestään ja rakkaimmistaan. Koti on turvapaikka, oma paikka, yhteisö. Kotona perheenjäsenillä on oma paikka, vähintään nukkumasija.
Vaan hallitus ei vaikuta sitä ymmärtävän. Asumistukeen tehtiin kertarysäyksellä niin iso leikkaus, että se pakottaa käytännössä kaikki pienituloiset miettimään muuttoa. Tämä koskee vain niitä ihmisiä, jotka eivät tähän astikaan ole asuneet leveästi. Oma huone on jo ennen asumistuen leikkausta ollut luksusta.
Kaikki tietävät, että muuttaminen on raskasta ja kallista. Se on pienimuotoinen kriisi perheelle: uhkaa vakautta ja turvallisuudentunnetta. Lisäksi se käy kukkarolle – jopa tyhjälle kukkarolle.
Köyhien perheiden pitäisi nyt kaikkien löytää uusi koti, joka olisi sopivalla paikalla ja niin edullinen, että muuttaminen oikeasti kannattaa. Kaikkien meidän yli 400 000:n samana vuonna!
Kun kyse on asunnoista, kysyntä ei lisää tarjontaa vaan korottaa hintoja. Siellä missä on työtä, ei ole halpoja vuokra-asuntoja. Jos oletuksena on, että työttömät voivatkin asua muualla, heidät syrjäytetään työelämästä. Työttömän pitäisi nimenomaan hakeutua sinne, missä on eniten työtä.
”Asumistukeen tehtiin niin iso leikkaus, että se pakottaa käytännössä kaikki pienituloiset miettimään muuttoa.”
Syrjäytymisriski koskee myös meitä muita vähävaraisia, itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kun kotiin kohdistuu uhka, se kohdistuu samalla sellaisiin asioihin kuin turvallisuudentunne, tulevaisuudenusko ja voimavarat (niin taloudelliset kuin henkiset voimavarat). Sellainen syö luottamusta yhteiskuntaan.
Hallitus uhkaa ohjelmassaan myös, että seuraavana ara-rahoitettujen asuntojen vuokrasopimukset muutetaan määräaikaisiksi ja että vuokria korotetaan, jos asukkaan tulot paranevat. Kohtuuhintaista asuntotuotantoa on tarkoitus vähentää ja tehdä tilaa yksityisille vuokramarkkinoille. Asunnot nähdään siis jonain muuta kuin ihmisten koteina – näkökulmasta riippuen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen tai voitontavoittelun välineenä.
Minulla on käynyt tuuri. Onnistuin saamaan asunnon valtion omistamasta talosta, jonka vuokra on nykyisen lainsäädännön mukaan kohtuullinen eli vastaa kuluja.
Olen päättänyt, etten muuta enää ikinä yksityisen vuokranantajan asuntoon, jos vain voin välttää. Julkisessa vuokrataloyhtiössä on turvallista asua, vaikka muutakin kuulee väitettävän. Yksityiseltä asuntosijoittajalta unohtuu liian helposti, että hänen omaisuutensa on toisen perheen koti.
Julkinen vuokranantaja ei irtisano sopimusta, koska päättääkin muuttaa asuntoon itse. Julkinen ei tule sisään sopimatta omilla avaimilla eikä huomauta, että voisit pestä parvekkeen. Eikä vuokranantajan eno tule ensin vähän katselemaan, kun astianpesukoneen kanssa on ongelmia.
Paljon kuulee puhetta kauhuvuokralaisista, mutta harva uskaltaa puhua kauhuvuokran- antajastaan, joka ei muista, kuka elättää hänet.
Puolueet, jotka nyt ovat vallassa, ovat tulleet tunnetuiksi arvoista koti, uskonto ja isänmaa. Ainakin kodin voi siitä nyt pyyhkiä pois.
Auli Viitala on vapaa kirjoittaja ja mielenterveyskuntoutuja.
