Mondo

Uskomaton Patagonia: täältä löytyvät Etelä-Amerikan upeimmat maisemat ja patikointireitit


Chilen ja Argentiinan eteläosien Patagonia on patikoitsijoiden unelmien kohde. Mondo vaelsi Los Glaciaresin alueella, joka sopii myös helppoja retkiä etsiville. Jutusta löytyy vinkkejä koko Patagonian-matkaa varten.
Kuvat Petri Lyytikäinen
Eteläisen Patagonian jäätikköalue koostuu 48:stä isosta ja yli sadasta pienemmästä jäätiköstä.

Kun löytöretkeilijä Fernão de Magalhães oli käynyt Patagoniassa vuonna 1520, hän väitti kohdanneensa siellä jättiläisiä. Hän kutsui heitä patagonialaisiksi – todennäköisesti Magalhães nappasi nimen eräästä kirjasta. ”Jättiläiset” lienevät olleet aluetta asuttanut, eurooppalaisia pidempi tehuelchien alkuperäiskansa. Mutta nimi kuvastaa edelleen aluetta hyvin.

Patagonian luonto on jättiläismäistä. Maisemia hallitsevat pilviin kurkottavat graniittiset vuorenhuiput, joilla kaartelevat maailman kookkaimpiin lentäviin lintuihin kuuluvat andienkondorit.

Vuorten välissä lepäävät turkoosit jäätiköt, joiden sulamisvedet valuvat suuriksi järviksi keskelle silmänkantamattomiin jatkuvia aroja. Niitä asuttavat esimerkiksi kamelieläimiin kuuluvat guanakot sekä ­Etelä-Amerikan suurin lintu, lentokyvytön nandu.

Guanakot asuttavat Patagonian aroja ja jyrkkiä rinteitä aina neljän kilometrin korkeuteen asti.

Kolme kertaa Suomen kokoinen ­Patagonian alue tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa. ­Suurin osa kävijöistä saapuu eteläisen Patagonian jäätikköalueelle patikoimaan kansallis­puistojen henkeäsalpaavissa maisemissa. Niistä löytyy vaativuustasoltaan ­monenlaisia reittejä. Polut käyvät enimmillään runsaan ­kilometrin korkeudessa, jolloin ohuesta ilman­alasta ei tarvitse huolehtia.

Vaellussauva on patikoitsijan hyvä apu etenkin reiteillä, joille osuu jyrkkiä nousuja ja laskuja.

Kansallispuistoista suosituin on Chilen puolella sijaitseva Torres Del Paine (parquetorresdelpaine.cl/en). Sen kuuluisin vaellusreitti on muotonsa takia nimetty ytimekkäästi W:ksi ja tarjoaa viikon vaelluksella vajaan sadan kilometrin mittaisen, unohtumattoman luontoelämyksen.

Monet kulkevat koko W-reitin yöpyen matkan varrella sijaitsevilla leirintäalueilla tai mökeissä, mutta kohokohdat voi myös kokea tekemällä päiväretkiä ja majoittuen alueen hotelleissa. Suuren suosion vuoksi majoitukset on sesonkiaikaan joulu–maaliskuussa syytä varata varhain. Etenkin aivan reitin varrella sijaitsevat yöpaikat täyttyvät jopa kuukausia etukäteen.

Paikoin vuoria peittävät pyökkimetsät, joiden näkymät ovat kuin saduista. Onnekas saattaa nähdä täällä myös harvinaisen chilenhirven.

Torres del Painesta itään, Andien toisella puolella Argentiinassa sijaitsee Los Glaciaresin valtava kansallispuisto. Se kätkee sisäänsä valtavia jäätiköitä ja maailman parhaita vaellus­polkuja. Alueen matkailua palvelee etenkin El Chalténin pieni vuoristokylä, joka on Los Glaciares -puiston kiipeilijöiden ja patikoijien keskus (elchalten.com). Parhaat vaellusreitit lähtevätkin aivan kylän liepeiltä.

El Chaltén sopii hyvin kohteeksi matkaajalle, joka haluaa tehdä päiväretkiä mutta nauttia illalla kylän ravintoloiden lammas­pata-annoksista, pienpanimoiden juomista ja mukavasta sängystä.

El Chalténin suosituimmat polut johtavat Cerro Torren ja Cerro Fitz Royn turkoosien jäätikkölaguunien rannoille, joista avautuvat parhaat näkymät yli 3 000 metriä korkeille vuorenhuipuille. Kun patikoija on jo kulkenut vilkkaimmat polut, kylän seudulta löytyy myös vaativampia ja rauhallisempia reittejä. Vaativille vaelluksille lähteviä pyydetään ilmoittautumaan puiston vierailijakeskuksessa, jossa puistonvartijat arvioivat varustuksen riittävyyden. Opasta ei näillekään poluille kuitenkaan vaadita.

Vuorenrinteiden nousevissa ilmamassoissa kaartelee suurikokoisia, komeita andienkondoreita.

Näin Patagoniaan pääsee

Suomesta mennään Patagoniaan lentämällä joko Santiago de Chilen tai Buenos Airesin kautta. Jatkolento vie yleensä Chilen puolella Punta Arenasiin tai Argentiinassa El Calafateen. Lentoyhtiöt veloittavat maiden sisäisissä lennoissa ulkomaisilta matkailijoilta usein lisämaksua, ja Patagonian turistialueilla on muutenkin kalliimpaa kuin seudun pohjoisemmissa osissa. El Chaltén on jonkin verran Torres del Painea edullisempi kohde.

Patagonian parhaalla vaelluskaudella marras-maaliskuussa päivät ovat pitkiä.

Kansallispuistoista voi vuokrata varusteita, jos ei halua kantaa kaikkea mukanaan Suomesta asti. Chilen ja Argentiinan rajan ylitys on helppoa, ja monet matkailijat vierailevatkin molemmissa kansallispuistoissa.

Lisäksi El Calafaten läheisyydessä sijaitseva Perito Morenon jäätikkö houkuttelee bussi­lasteittain kävijöitä katsomaan, kuinka yksi maailman aktiivisimmista jäätiköistä työntyy ja murenee paukkuen Lago Argentinan turkoosiin veteen.

Patagonian jäätikköjärvillä pääsee vesiteitse kulkemaan koskemattomammille seuduille ja ihailemaan jäätiköitä läheltä.

Patagonia on kuuluisa ankarista sää­olosuhteistaan, jotka saattavat vaihtua aivan yllättäen. Puistoissa onkin periaatteessa aina myrskytuulten ja piiskaavien sateiden riski. Keväisin ja syksyisin tuulet eivät yleensä ole erityisen voimakkaita, mutta lumisateet saattavat yllättää ylempänä vuorilla. Epävarman sään takia Patagonian-aikataulun ei pidä olla liian tiukka.

Jos matkaan on runsaasti aikaa, busseilla pääsee Argentiinan aroa Andien juurella halkovaa maantietä 60 Pohjois-Patagoniaan. Siellä komeita maisemia alkavat hallita jyrkkärinteiset tulivuoret.

Los Glaciaresin kansallispuiston huiput kurottavat yli 3000 metriin. Vaelluspolut kulkevat alempana, 300-1000 metrissä.
Julkaistu: 12.8.2019