Apu

Uskomaton menestystarina: Sähköttömän mökin pojasta tuli tiehöylätehtailija

Uskomaton menestystarina: Sähköttömän mökin pojasta tuli tiehöylätehtailija
Pienviljelijäperheen poika Esa Halttunen luki läksyjä vielä 17-vuotiaana öljylampun valossa, sillä kotona ei ollut sähköjä. Nyt hänen yrityksensä on Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja.
Julkaistu: 19.4.2019
Tiehöylää pidetään ainoana oikeana laitteena jäisten ja polanteisten katujen rouhimiseen ja sorateiden kunnostamiseen, mutta siitä huolimatta lehdissä on uutisoitu sen kuolemasta sukupuuttoon Suomessa.
Vielä 1980-luvulla Suomen teitä höyläsi enimmillään 600–700 ”tiekarhua”. Nykyään liikenteeseen kelvollisia tiehöyliä on Suomessa enää viitisenkymmentä. Valtaosa kalustosta on vanhaa, ja ammattitaitoisten kuljettajienkin keski-ikä alkaa olla 70 vuotta.
Kiteeläisen Esa Halttusen vuonna 1984 perustamassa ja edelleen johtamassa tiehöyliä valmistavassa Veekmas Oy:ssä eletään kuitenkin viennistä. Ja sehän vetää.
– Varsinkin Ruotsiin voisi tehdä laitteita niin paljon kuin ehtii. Norjaankin toimitimme vuonna 2017 kolme uutta kuusipyöräistä tiehöylää äärimmäisiin olosuhteisiin, Esa Halttunen kertoo.
Tiehöylät eivät ole halpoja laitteita. Täysin varustellun laitteen hinta on 350 000–480 000 euroa.

Nykykalusto ei tee teille hyvää

Vuosittain Veekmasin tehtaalla Kiteellä valmistuvista höylistä vain jokin yksittäinen laite myydään Suomeen.
Tosin viime syksynä Suomessakin liikenneministeriö heräsi taas tutkimaan tiehöylän paluuta. Puuhuoltoa uhkaa 27 000 soratiekilometrin heikko kunto. Ilmastonmuutos ja rekkojen koon kasvaminen pahentavat ongelmia.
Urakoitsijat lanaavat nyt sorateitä liian kevyellä kalustolla, jolla ei ole tiehöylän ominaisuuksia. Hintana on sorateiden yhä heikompi kunto. Myös lumen aurauksessa maanteillä höylän paikan on ottanut auralla ja alusterällä varustettu kuorma-auto.
Pohjoismaiden ainoana tiehöyliä valmistavana yrittäjänä Esa Halttunen kutsuttiin asiantuntijaksi sorateiden kunnossapitoa selvittävään työryhmään.
– Traktorin lanan teho ei riitä leikkaamaan tarpeeksi syvältä kuoppien pohjia myöten, eikä se luo tielle oikeaa muotoa. Tiehöylä on riittävän painava ja tekninen, jotta sillä pystytään poistamaan tien syvätkin kuopat ja luomaan oikea muoto. Uudet tiehöylät ovat kehittyneet niin, etteivät ylläpitokustannukset ole rasite, hän sanoo.
Esa Halttusen ja hänen perheensä omistama Veekmas Oy on parin viime vuoden aikana tehnyt 5,2–5,6 miljoonan euron liikevaihdolla 0,8–1,1 miljoonaa euroa tulosta.
Alihankkijat mukaan lukien yritys tuo leivän noin 80 ihmisen pöytään. Omaa, verokortillista väkeä on 15 henkilöä.

Täysin itseoppinut

Esa Halttunen valmistui 1960-luvulla ammattikoulusta autonasentajaksi, mutta tiehöylien valmistajana ja kunnostajana hän on täysin itseoppinut.
Pienviljelijäisä oli ottolapsi ja äiti pienen talon tytär. Isän sotareissu kesti talvi- ja jatkosodan 1939–1944. Yhdessä vanhemmat raivasivat 17 hehtaarin korpeen viisi hehtaaria peltoa, ja kodikseen he rakensivat vaatimattoman hirsitalon, aitan, navetan ja saunan. Perheeseen syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika.
Isän kanssa poika tottui kovaan työntekoon jo varhain. Savottatöihin hän taittoi matkat mopolla ja hevosella.
Ammattikoulun oppikirjoja Esa Halttunen luki vielä teini-iässä öljylampun valossa. Sähköt kotiin saatiin vasta, kun hän oli 17-vuotias.
– Arvostan koulutusta, mutta itselleni vaatimaton kotitausta on opettanut elämästä ja työstä enemmän. Ei minusta oikein kravattiherraa saa, vaikka kravattikin löytyy, Esa Halttunen sanoo.
Sotaväessä Esasta tuli Kainuun Prikaatin kuorma-autojääkäri, jolle valtio kustansi yhdistelmäajokortin.
Kotiuduttuaan Esa Halttunen meni asentajaksi kiteeläiselle konepajalle. Kun työnantaja yllättäen parin vuoden kuluttua kuoli, Halttunen joutui kantamaan työnjohtajan vastuun.
Pomo oli ennen kuolemaansa ehtinyt hankkia liikenneluvan, ja sitä tarjottiin Halttuselle. Kiteeläisen pientilallisen pojasta tuli kuorma-autoilija ja yksityisyrittäjä.
Pian nuori mies joutui miettimään elämänsä uusiksi, kun hän joutui vuonna 1973 hirvikolariin. Toipuminen keksti kaksi vuotta.
Onnettomuuden aikaan yrittäjä oli jo myynyt kuorma-auton ja suunnitellut autohajottamon perustamista ostamalleen tontille Kiteen Tolosenmäkeen. Sekin haave hautautui kolarin takia.
Toivuttuaan Halttunen osti kaverinsa kanssa vanhan, huonokuntoisen tiehöy­län ja kunnosti sen.
– Höylä ostettiin, mutta minullehan se lopulta jäi, Esa Halttunen kertoo.
Ostamallaan ja kunnostamallaan vuosimallin 1957 Lokomo-tiehöylällä Halttunen ajoi urakoitakin, mutta kannattavaa bisnestä se ei ollut.
– Palkkasin vuonna 1977 kuljettajan ja menin itse vieraalle töihin automyyjäksi. Viikonloput ja vapaa-ajat ajoin edelleen tiehöylää itsekin.

Osakkaina koko perhe

1970-luvun loppupuolella työntekijän täysipäiväisen työn turvaamiseksi Tolosenmäessä alettiin kunnostaa urakoinnin ohella vanhoja tiehöyliä myyntiin.
Kahdeksan vuoden työrupeama Fordien myyjänä opetti myymisen taidon. Yritys kehittyi. Veekmas Ky perustettiin vuonna 1982 ja Veekmas Oy vuonna 1984. Yhtiön osakkaina oli koko Halttusen silloinen nelihenkinen perhe, vaimo ja kaksi lasta.
Jo vuonna 1982 Esa Halttunen rakennutti ensimmäisen 300 neliön kokoisen huolto- ja korjaamohallin Tolosenmäkeen. Samalla tontilla Tolosenmäessä on tänä päivänä Veekmasin tehdas. Siihen kuuluu kaikkiaan yhdeksän uudehkoa teollisuushallia.
Kokoaikaiseksi yrittäjäksi Esa Halttunen siirtyi vuonna 1985.
– Mekaniikan opin tuntemaan, kun korjasimme parisataa tiehöylää. Urakoitsijana opin ajamaan niitä, ja kahdeksan vuotta autoliikkeessä teki minusta myyntimiehen, yrittäjä sanoo. 
Vanhat Nord-Verk-tiehöylät Halttunen osti Ruotsista. Niitä tuotiin Kiteelle ensin junanlaveteilla rautatiekiskoilla, sitten omalla yhdistelmärekalla ja lopuksi ajamalla 250 tiehöylää talkoovoimin teitä pitkin.
Kiteellä järeät Nord-Verkit peruskorjattiin ja myytiin eteenpäin urakoitsijoille.

Mahdollisuus tehdä oma tiehöylä

Nord-Verkejä kunnostaessaan Esa sai ajatuksen, että siinä olisi mahdollisuus tehdä uusi ja oma tiehöylä, rakenteellisesti Nord-Verkiäkin toimivampi, kuljettajalle ystävällisempi sekä vielä helpompi huoltaa ja korjata.
Uusia kierrätysrungolla varustettuja tiehöyliä valmistettiin laman jälkeen yhä enemmän.
2000-luvun alussa peruskorjatut ja kierrätysrunkoiset tiehöylät saivat väistyä kokonaan uusien, raudasta valmistettujen FG-tiehöylien tieltä. Ensimmäinen täysin uusi Veekmas-tiehöylä toimitettiin vuonna 1983 Egyptiin.
Vienti kasvoi voimakkaasti, ja Veekmas valtasi erityisesti Ruotsin markkinat.
Lokakuussa 2007 yhtiö kaksinkertaisti kokonsa yhdessä päivässä ostamalla kilpailijansa Patria Vammas Oy:n tiehöyläliiketoiminnat Sastamalassa.
Samaan aikaan Veekmas Oy:n Ruotsiin perustettu tytäryhtiö Veekmas Svenska AB osti Patria Vammas AB:n tiehöyläliiketoiminnat Ruotsin Uddevallassa. Veekmas Oy:stä tuli Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja. Yhtiö omisti nyt tuoteoikeudet Lokomo-, Lännen-, Nord-Verk-, Mattsson-, Vammas- ja Veekmas-tiehöyliin.
Varsinaisia kohtalonhetkiä Veekmas ei ole kohdannut, mutta kriittisiltä ajoilta sekään ei ole säästynyt.
– 1990-luvun lama ja markan devalvoiminen vaikuttivat asiakkaiden ottamien valuuttalainojen takia meihinkin. Siinä paloi markkoja yhden osakkeen verran, noin 300 000 mummonmarkkaa, mutta Veekmas ei siihen kaatunut. Kuten ei kaatunut maailmankriisiinkään vuonna 2008, vaikka siinäkin paloi 300 000 euroa Ruotsin kruunun devalvoituessa. Toimitimme samana vuonna ennätykselliset 26 tiehöylää eri puolille maailmaa.
Yritys saavutti vuonna 2008 kymmenen miljoonan euron liikevaihdon, lähes kaksi kertaa suuremman kuin edellisenä vuonna.

Lapsen kuoleman sai tuntemaan, että elämällä ei ole merkitystä

Varjoja Halttusen elämään on heittänyt menetys yksityiselämässä. Yksi perheen neljästä lapsesta menehtyi toistakymmenrä vuotta sitten 17-vuotiaana. Silloin tuntui, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, ja Esa joutui pakottamaan itsensä tekemään töitä.
– Suru seuraa mukana läpi elämän, mutta asiat on hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin. Muuta tietä ei ole, Halttunen sanoo.
Perheen kolmesta lapsesta kauppakorkeakoulun käynyt Sanna hoitaa vientiasiat, ja ammattikoulusta valmistunut Jarno vastaa muun muassa teknisistä tarkastuksista. Kolmaskin lapsi omistaa osuuden firmasta, mutta hän työskentelee opettajana.
Esa Halttunen uskaltaa varovasti toivoa, että lapsenlapsistakin löytyy jatkajia perheyritykselle.
– Pääomasijoittajat ovat yrittäneet ostaa tätä yritystä, mutta se ei ole kaupan. Haluan näyttää esimerkkiä, että yksityisellä omistuksella pärjää tällaisellakin toimialalla. Ei tarvitse kuulua pörssiin eikä ulkomaiseen omistukseen.
Esa Halttusen vaatimaton lapsuus näkyy hänen tavassaan johtaa.
– Olen pienempi kuin työntekijäni. Kaikenhan me tekisimme itse, jos osaisimme. Saatan lakaista roskat hallin lattialta, vaikka meillä on täysipäiväinen siivooja. Työntekijöiden pitää saada käyttää ammattitaitoaan siihen, mihin heidät on palkattu.
Alalle on vaikeaa löytää tekijöitä, raskaskoneasentajat ovat kiven alla. Muillakin konevalmistajilla on sama ongelma.
– Ammattiyhdistysliike ei ole oikeasti työntekijöiden puolella. Ruotsissa ay-liike yrittää oikeasti auttaa paitsi työntekijöitä myös yrityksiä. Meidänkin Ruotsin-yhtiöllemme tarjottiin työtöntä töihin, ja ammattiyhdistysliike sitoutui maksamaan 80 prosenttia palkasta vuoden ajan. Jos ihminen jaksaa vuoden ajan tehdä työnsä hyvin, harva joutuu lähtemään sen jälkeen.

Viihtyy yhä tiehöylän ohjaimissa

Paitsi Veekmas Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana, Esa Halttunen jatkaa 20 vuoden jälkeen myös Kiteen Yrittäjien puheenjohtajana. Hänen vaikutusvaltansa ulottuu vielä omaa yhdistystä ja maakuntaakin kauemmas.
Tiehöylän ohjaimissa Halttunen viihtyy edelleen, vaikka hän laskutti urakasta viimeisen kerran 23 vuotta sitten.
– Pari päivää sitten piti höyläillä omia pihoja, ja kesällä tein omaan metsään metsäautoteitä. Tykkään siitä hommasta. Tämän päivän tiehöylät ovat niin hienoja ja automatisoituja, että niillä pystyy nörttikin ajamaan. Kun itse aloitin, tiehöylän ajaminen oli perstuntumahommaa. Olen edelleen sielultani pieni yksinyrittäjä, ei se ole siitä miksikään muuttunut.

Esa Halttunen

Syntynyt: 1947 Kiteellä.
Kotipaikka: Kitee.
Perhe: vaimo, 3 lasta ja 3 lapsen­lasta.
Ura: Pohjoismaiden ainoan tiehöylävalmistajan Veekmas Oy:n perustaja, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.
Kommentoi »