Urheilun johtaminen kaikkien aikojen kaaoksessa: Miksi ministeriö seuraa tumput suorina?
Kiivaassa huippu-urheilukeskustelussa unohtuu yhden päävastuullisen rooli. Harvassa asiassa tärkein rahoittaja katsoo toiminnan kriisiytymistä yhtä passiivisesti kuin Opetus- ja kulttuuriministeriö on katsonut urheilujohtamisen kaaoksen syntyä. Miksi urheilusta vastaavat ministerit ovat järjestään pelkkiä lapasia?
Todetaanpa epäsuosittu tosiasia. Siis se, että juuri minkään asian valtion rahoitus ei ole 2000-luvun aikana kasvanut yhtä isolla prosentilla kuin liikuntabudjetti. Myös huippu-urheilun kokonaistuki on kasvanut komeasti.
Vaikka valtio ei ole liikunnan kokonaisuudessa läheskään perheiden, kuntien tai yritysten veroinen rahoittaja, tänä syksynä kohutuissa urheilun järjestelmään, johtamiseen ja valmentautumisen tukemiseen liittyvissä asioissa valtion rooli korostuu. Ilman ministeriön rahaa ei olisi nykymuotoista Olympiakomiteaa, ei huippu-urheiluyksikköä – eikä olisi ollut kohuttua humu-ryhmää.
Silti tätä rahaa jakaneen ministeriön väki on ollut sivussa syksyn myrskyisän huippu-urheilukeskustelun käänteissä. Ilmeet ovat vakavia, mutta sanoitus varovaista.
Kommentit