Urheilijat ovat kansalaisvaikuttajia, mutta jääkö iso määrä suomalaisten urheilijoiden esikuvallista vaikutusvaltaa käyttämättä?
Tiistai on Miina Sillanpään päivä, jolloin liputetaan kansalaisvaikuttamiselle ja järjestötoiminnalle. Silloin on hyvä muistaa myös, että urheilijatkin ovat kansalaisvaikuttajia Suomessa ja muualla maailmassa.
Afganistanilainen Manizha Talash julisti ”Free Afgan Women” breakdance-esityksensä lopuksi Pariisin olympialaisissa. Pakolaisten olympiajoukkueeseen kuuluneen Talashin esitys hylättiin, koska hänen kannanottonsa katsottiin olympiasääntöjen vastaiseksi. Olympiasääntöjen mukaan kilpailuissa ei saa osoittaa mieltä.
– Urheilijoilla on oikeus käyttää sananvapautta ihmisoikeuksien puolesta. He saavat paljon näkyvyyttä ja heillä on paljon faneja. Urheilijoiden sanomisia seurataan paljon, ja se tuo heille vaikutusvaltaa. Ihmisoikeuksista puhuminen on urheilijalle mahdollisuus, mutta ei kuitenkaan velvollisuus, toteaa Suomen Ihmisoikeusliiton ihmisoikeusasiantuntija Samuel Bashmakov.
Urheilutähdet tavoittavat faninsa suoraan sosiaalisessa mediassa. Somesta on tullut kanava, jonka kautta urheilijat voivat viestiä heille tärkeistä asioista suoraan ja nopeasti seuraajilleen.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kaikkialla. Ihmisoikeusliiton mukaan urheilussa ihmisoikeuksien toteutumista tulee huomioida tarkemmin. Esimerkiksi rasismin kitkeminen, lasten oikeuksien noudattaminen ja vammaisten ihmisten yhdenvertaisten urheilumahdollisuuksien toteutuminen ovat tärkeitä kysymyksiä.
Urheilijat sekä Suomessa että ulkomailla ovat ottaneet kantaa ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeusliitolla on huippu-urheilijoista koottu vaikuttajaryhmä Team Human Rights, johon kuuluvat esimerkiksi jalkapalloilija Linda Sällström, ratakelaaja Amanda Kotaja ja jalkapalloerotuomari Mohammad Al-Emara. Heitä yhdistää halu vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen urheilun kentillä.
Myös kansainväliset supertähdet ovat kiinnittäneet huomiota epäkohtiin urheilussa ja yhteiskunnassa. Tunnetuimpia vaikuttajia ovat voimistelija Simone Biles ja jalkapalloilija Megan Rapinoe. Biles on puhunut muun muassa seksuaalisesta väkivallasta ja Rapinoe tasa-arvosta ja rasismista.
– Urheilijat voivat halutessaan tuoda esiin ihmisoikeusongelmia. Kansalaisvaikuttaminen on urheilijoiden oikeus. Ongelmien esiintuominen ja niihin puuttuminen ei kuitenkaan saa jäädä urheilijoiden varaan. Urheiluorganisaatioilla ja valtioilla on velvollisuus huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta, Bashmakov painottaa.
”Puheet ja teot eivät voi olla ristiriidassa.”
Kansainvälinen Olympiakomitea laati vuonna 2022 Human Rights Frameworkin, joka on ohjenuora olympialaisten järjestäjälle. Urheilujärjestöjen ja -liittojen erilaiset dokumentit ja linjaukset ovat tärkeitä kansalaisjärjestöille. Valtioiden toiminnalla on myös merkitystä.
Suuret urheilukilpailut, esimerkiksi olympialaiset, kohdistavat huomiota yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ihmisoikeuksiin.
– Ennen Pariisin olympialaisia Ranskassa säädettiin laki, jonka avulla voidaan massavalvoa ihmisiä tekoälyn avulla. Massiivisella massavalvonnalla pyritään luomaan turvallisuutta, mutta samalla siihen liittyy erilaisia oikeuskysymyksiä, joista hyvä esimerkki on ihmisten yksityisyydensuoja. Vaarana on, että valvonta korostuu erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten asuttomiin, Bashmakov sanoo.
Yksi kansalaisjärjestöjen tehtävistä on valvoa asioiden toimeenpanoa käytännössä.
– Puheet ja teot eivät voi olla ristiriidassa, määrittää Bashmakov.
”Katsovatko urheiluliitot ja maajoukkueet hyvällä urheilijaa, joka ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin?”
Ihmisoikeusliitto on valjastanut eturivin suomalaisia urheilijoita edustamaan omaa asiaansa. Muut kansalaisjärjestöt voisivat ottaa mallia ja miettiä, miten he voisivat hyödyntää urheilijoita vaikuttajina.
Suuri kysymys on, että ovatko suomalaiset urheilijat oivaltaneet mahdollisuutensa toimia kansalaisvaikuttajina?
Kansainväliset tähdet, Biles ja Rapinoe, ovat tuoneet mielipiteitään esiin laajasti omassa toiminnassaan, haastatteluissa ja somessa. Molemmat ovat saaneet Yhdysvaltain korkeimman siviileille myönnettävän mitalin Medal of Freedomin, jonka myöntämiskriteereinä ovat maailmarauhan ja kulttuurin edistäminen. He ovat jatkaneet sen jälkeen menestyksekästä urheilu-uraa ja erilaisten yhteiskunnan ja urheilun epäkohtien esiintuomista.
Urheilijat ovat esikuvia erityisesti nuorille, ja siksi heillä on mahdollisuus kiinnittää huomiota ikäisilleen tärkeisiin asioihin, kuten opiskelijoiden toimeentuloon, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoon tai ilmastonmuutokseen. Suomalaiset huippu-urheilijat ovat fiksua porukkaa. Moni heistä opiskelee korkeakoulussa urheilu-uran aikana, ja siksi heillä on ymmärrystä erilaisista yhteiskunnallisista epäkohdista.
Urheilijat saavat monenlaista näkyvyyttä ja varsinkin menestyminen kilpailuissa tuo sitä. Sosiaalinen media on nykypäivän kanava, jolla tavoitetaan fanit ja muut urheilua seuraavat ihmiset laajasti. Harmillisen monella suomalaisurheilijalla on kovin heikko henkilökohtainen somesisältö. Some on kanava, jossa voi tuoda esiin omia ajatuksia ja arvoja sekä edistää niiden toteutumista. Siellä on mahdollista tavoittaa ihmisiä yhteiskunnallista muutosta vaativilla asioilla eikä vaan kaupallisilla yhteistöillä.
Monet suomalaisurheilijat ovat lähteneet aktiivisiksi kansalaisvaikuttajiksi vasta urheilu-uransa jälkeen. Eduskunnassa istuu tällä hetkellä monta entistä urheilijaa. Miksi urheilijat ryhtyvät vaikuttamaan yhteisiin asioihin vasta urheilu-uran päättymisen jälkeen?
Salliiko suomalainen urheilumaailma kansalaisvaikuttamisen huippu-urheilijoille? Katsovatko urheiluliitot ja maajoukkueet hyvällä urheilijaa, joka ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin? Suomalainen urheilumaailman toimintakulttuuri on maltillista, ja urheilijoiden odotetaan urheilevan ja tuovan mitaleja.
Kansalaisvaikuttamisella pyritään muuttamaan nykyisiä toimintatapoja, sääntöjä tai lainsäädäntöä. Yhteiskunnassa ja urheilumaailmassa on vielä paljon muutettavaa. Kansalaisvaikuttaminen on urheilijoiden oikeus, jota he toivottavasti käyttävät tulevaisuudessa enemmän.
