Apu

Unto Hämäläinen: Paljon on Helsingin rautatieasema kärsinyt, mutta kaiken se on kestänyt

Unto Hämäläinen: Paljon on Helsingin rautatieasema kärsinyt, mutta kaiken se on kestänyt
Kun Eliel Saarinen suunnitteli Helsingin rautatieasemaa viime vuosisadan alussa, Helsingissä oli satatuhatta asukasta. Nyt pääkaupunkiseudulla asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä, ja silti neljään ilmansuuntaan avautuva asema on yhä toimiva, kirjoittaa Unto Hämäläinen kolumnissaan.
Julkaistu: 13.4.2021
Toimittaja Helena Petäistö arvosteli tällä palstalla (23.3.) kaupunkien historiallisten keskustojen tuhoamista ja kirjoitti huolestuneena Helsingin päärautatieasemasta: ”Saarisen upea rakennus ansaitsee tilaa ympärilleen – ei missään tapauksessa jäämistä nyt suunnitellun valtavan rakennusmassan varjoon.”
Huoli on aiheellinen. Päärautatieasemalla käy päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sen alapuolella kulkevat aamusta yöhön metrojunat. Ratapihalta lähtevät ja sinne saapuvat lähi- ja kaukojunat. Vakituisille tai satunnaisille kulkijoille ei ole yhdentekevää, miten asemaa ja sen ympäristöä kehitetään.
"On suuri ihme, että asema on pystyssä. Jatkosodan aikana siihen osui useita pommeja. Tulipalo poltti vuonna 1950 osan asemasta."
Eliel Saarisen piirtämä rakennus on pärjännyt hyvin aikaa vastaan. Kun Saarinen suunnitteli asemaa viime vuosisadan alussa, Helsingissä oli satatuhatta asukasta. Nyt pääkaupunkiseudulla asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä, ja silti neljään ilmansuuntaan avautuva asema on yhä toimiva.
On suuri ihme, että asema on pystyssä. Ensimmäinen maailmansota viivästytti valmistumista, ja keskeneräinen rakennus muutettiin sotilassairaalaksi. Asemana se otettiin käyttöön vasta itsenäistymisen jälkeen 1919. Jatkosodan aikana siihen osui useita pommeja. Tulipalo poltti vuonna 1950 osan asemasta, ja karanneet veturit ovat muutaman kerran iskeytyneet seiniin.
"Lähivuosina päärautatieasema on isojen rakennustyömaiden piirittämänä. Suurin mullistus on tulossa aseman länsipuolelle Elielinaukiolle."
Paljon asema on kärsinyt, mutta kaiken se on kestänyt. Viimeiset pari vuotta itäsiipeen on rakennettu hotellia, joka avataan tämän lehden ilmestymispäivänä 15. 4. nimellä Scandic Grand Central. Näin Helsinki saa muiden suurten kaupunkien tapaan oman Grand-hotellin.
Lähivuosina päärautatieasema on isojen rakennustyömaiden piirittämänä. Eteläpuolelle koverretaan kiskojen alle tunnelia, jota pitkin pääsee polkupyörällä kirjastotalo Oodin ja Kaisaniemen puiston väliä.
Aseman itäpuolella Kansallisteatterin talossa käynnistetään vaiheittain etenevää peruskorjausta. Eteläpuolella vilkas Kaivokatu suljetaan pian liikenteeltä, kaivetaan ylös ja uudistetaan perin pohjin.
Suurin mullistus on tulossa aseman länsipuolelle Elielinaukiolle. Uusi Eliel -arkkitehtuurikilpailussa etsitään aukiolle sopivaa taloa. Kilpailevat arkkitehtitoimistot tarjoavat toinen toistaan massiivisempia luomuksia, jotka jättäisivät aseman varjoonsa.
”Rautatieasema on maailman arkkitehtuurin merkittävimpiä monumentteja. Siitä uhkuu Suomen nousu kansakuntana."
Paavo Lipponen Helsingin Sanomissa
Ex-pääministeri Paavo Lipponen, tunnettu kaupunkiarkkitehtuurin harrastaja, kirjoitti Helsingin Sanomissa:
”Rautatieasema on maailman arkkitehtuurin merkittävimpiä monumentteja. Siitä uhkuu Suomen nousu kansakuntana, ja siinä näkyy amerikkalaisen 1920- ja 1930-lukujen pilvenpiirtäjän ja art decon synty. Elielinaukion puoleisen fasadin ja Postitalon väliin ei sovi minkäänlainen rakennus. Koko aukiota varten tulisi järjestää ideakilpailu selkein ohjein, tavoitteena piazza, joka yhdistää ydinkeskustan Töölönlahteen.”
Vaikuttaako vetoomus avoimen piazzan puolesta? Ennustan, ettei vaikuta. Halu suurrakentamiseen on niin kova.
Apulaispormestari Anni Sinnemäen johtama tuomaristo päättää arkkitehtuurikilpailun voittajan. Viimeisen sanan sanoo kesäkuussa valittava kaupunginvaltuusto.
Kommentoi »