Image

Uhkaa pukkaa



Uhkaa pukkaa

Pelotelkaa vain maailmanlopulla, mittani on jo täysi, kirjoittaa Ruben Stiller.
Teksti Ruben Stiller
Kuvat Anja Reponen

Julkaistu Image-lehden numerossa 10/2018

Ensiksi hyvät uutiset: tuomiopäivän kello näyttää kahta vaille keskiyötä. Keskiyö merkitsee maailmanloppua.

Valitettavasti tuomiopäivän kelloa ylläpitävällä Bulletin of Atomic Scientistin johtokunnalla oli myös huonoja uutisia. Kelloa siirrettiin puoli minuuttia lähemmäs maailmanloppua tämän vuoden tammikuussa. Syynä olivat Pohjois-Korean ydinaseohjelma, ilmastonmuutos, demokratioita uhkaavat disinformaatiokampanjat, suurvaltojen väliset jännitteet ja Trumpin retoriikka.

On selvää, että johtokunta suhtautuu maailmanloppuun ylioptimistisesti. Todellinen kello näyttää kolmea sekuntia vaille keskiyötä. Tämän voi tarkistaa lukemalla viikon lehdet, joissa meille kerrataan matkavauhtimme helvettiin: ilmastonmuutoksen torjunta on peruuttamattomasti myöhässä, robotiikka vie työpaikkamme ja ennennäkemätön määrä pakolaisia yrittää pelastautua ilmastonmuutoksen tuhoamilta alueilta.

Älkää unohtako antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja – jokainen uhkakuva on laulun arvoinen.

Miten tähän apokalyptiseen karnevaaliin pitäisi suhtautua? Pitäisikö etsiä elämän pieniä valopilkkuja? Meillähän ei ole vielä ebolaa ja Suomessa on vuosisadan lopulla todennäköisesti Puolan ilmasto. Synkemmän ennusteen mukaan Suomen ilmasto on unkarilainen. Onko meillä oikeus rauhoittua ajattelemalla, että kestämme niin Puolan kuin Unkarin ilmaston? Saako pieni ja keskisuuri ihminen paeta hetkeksi globaalia vastuuta ja unohtaa ilmastonmuutoksen seuraukset?

Ei saa. Meidän pitäisi kantaa koko maailmaa harteillamme. Samaan aikaan kun mieleemme teroitetaan globaalia vastuuta, saamme lukea tuomiopäivän ennusteita, joissa maailmanloppu on peruuttamattomasti jo käynnissä ja seuraavat sukupolvet matkalla helvetin esikartanoon.

Odotetaanko meidän reagoivan tähän tuotettuun toivottomuuteen laskemalla hiilijalanjälkeämme ja pidättäytymällä pihvistä, vaikka tiedämme, että peli lienee menetetty? Miksi ihmettelemme populismin nousua maailmassa, jossa populistit ja media myyvät meille uhkakuvia?

Pelko ei herätä parantamaan maailmaa. Se lamauttaa ja tuottaa aggressiivisia defenssejä, joiden seuraukset näemme esimerkiksi Trumpin nousussa. Trump lietsoi uhkakuvia ja tarjosi sitä, mitä globalisaatioahdistuksesta kärsivät pessimistit kaipaavat: kontrollifantasiaa, muuria Meksikon rajalle, illuusiota menneen maailman palauttamisesta.

Kun maailma muuttuu liian moniselitteiseksi, se täytyy kutistaa niin, että turvallisuudentunne palaa. Trump on vain oire. Pelon politiikalle on tilaus maailmassa, jossa ihmisille tuotetaan toivottomuutta.

Siksi Trumpin kannattaja, vegaani ja pakonomaisesti treenaava kuntoilija ovat kaikki versioita samasta teemasta. Kaikilla on oma versionsa kontrollifantasiasta. Trumpin kannattaja palauttaa kontrollin muurilla, vegaanin maailma makaa lautasella ja pakonomainen kuntoilija löytää järjestyksen omasta kehostaan.

Take back control, julisti Brexitiä ajava kampanja Britanniassa. Iskulause on tämän ajan sävel. Kaikkialla näyttää liikkuvan pelonsekainen ahdistus ja pessimismi, johon etsitään vastalääkettä keksimällä keinoja hallinnan tunteen palauttamiseksi.

En jaksa enää tuomita todellisuutta pakenevia ihmisiä. Kuulun itse samaan joukkoon. Kieltäydyn lukemasta pessimismiä ruokkivia kauhukuvia ilmastonmuutoksesta, hyppään syöpäriskistä kertovien juttujen yli, enkä lue viidettä kertaa siitä, miten meret täyttyvät muovista. Suhtaudun hyväksyvästi kaikkiin niihin, jotka pakenevat uhkakuvien galleriaa.

Mittani on täynnä. Sain jo 80-luvulla tarpeekseni ydinsodalla pelottelusta. En halua elää jatkuvassa valmiustilassa, jossa valmistaudun koko ajan joko ilmastonmuutokseen tai talousjärjestelmän romahdukseen. Haluan kaikessa rauhassa elää pientä keskiluokkaista elämääni ja haistattaa pitkät maailmanlopulle.

Satutteko muuten tietämään, milloin tuomiopäivän kello näytti viimeksi kahta vaille keskiyötä? Vuonna 1953. Syynä olivat USA:n ja Neuvostoliiton vetypommikokeet. Voisiko maailmanlopun taas peruuttaa?

Julkaistu: 30.10.2018