Apu

Ufohavaintojen määrä kasvaa maailmalla, mutta miksi? – Toimittaja Eve Hietamies ufotutkijoiden vieraana


Ufohavaintoja on esiintynyt erityisesti toisen maailmansodan jälkeen ja myös Suomessa havaintoja tehdään suhteellisen paljon. Eräänä sateisena lokakuun iltana Helsingissä keräännyttiin keskustelemaan aiheesta.
Kuvat Topfoto / MV-photos

Tavallisena perjantai-iltana ryhmä ihmisiä kokoontuu kello kuudelta Avartuva Ihmiskuva ry:n tiloihin Helsingin Uudenmaankadulle, Otava-saliin.

Ensikertalainen liittyy joukkoon hieman varuillaan, mutta myös hämmentyen: paikalla on ihan tavallisia ihmisiä. Mitä sitä oikein odotti – joitain foliohattuisia friikkejä?

Tänä iltana puhutaan näet ufoista.

Keskustelutilaisuutta vetää suomalainen ufotutkija Tapani Koivula, joka on mm. sekä kirjoittanut itse että toimittanut ja kääntänyt ufo- ja paranormaalien ilmiöiden kirjallisuutta. Koivula työskenteli kymmeniä vuosia arkkitehtinä Helsingin kaupungilla sekä Afrikassa Unescon ja Ulkoministeriön töissä koulusuunnittelijana.

Paikalla on myös Mauri Lumiköngäs, Avartuva ihmiskuva ry:n ”PR-mies”, joka on monille tuttu erilaisilta rajatiedon messuilta, henkinen auttaja, lahtelainen Mira Korhonen sekä selvännäkijä, henkiparantaja Terhi Jansson.

Toimittaja otetaan vastaan lämpimästi, täällä ei ole mitään salattavaa, kaikki ovat tervetulleita.

Avartuva Ihmiskuva ry on perustettu vuonna 2014 ja se järjestää laaja-alaisia tilaisuuksia rajatiedon aiheista.

Kiekkoja, sikareita, kolmioita

Ufo (engl. unidentified flying object) on havaitsijalle tunnistamaton lentävä tai lentokykyiseltä näyttävä kohde. Sana Ufo ei tarkoita, että kyseessä olisi maapallon ulkopuolelta tullut esine, vaan todellakin vain sitä, että kohdetta ei ole pystytty tunnistamaan.

Ufot eivät ole mikään uusi ilmiö, niitä on havaittu kautta ihmiskunnan historian. Myös Suomessa. Eikä aina ole kyse lautasista. Ne saattavat olla pallon, munan, kiekon tai sikarin muotoisia. Viime vuosikymmeninä taivaalla on nähty myös paljon kolmion muotoisia ufoja.

Nimitystä ”lentävä lautanen” käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Kenneth Arnold. Hän kertoi nähneensä lentäessään yksityiskoneellaan lähellä Mount Rainier- vuorta Washingtonin osavaltiossa 24. kesäkuuta 1947, yhdeksän kirkasta esinettä jotka olivat lentäneet vuoren ohi arviolta noin kaksi kertaa ääntä nopeammin.

Arnoldin mukaan esineet olivat litteitä kuin piirakkavuoka, lautasen tai ison litteän levyn muotoisia. Tästä levisi kansanomainen yleisnimitys ”lentävä lautanen”.

Ufokuume räjähti käsiin, kun ufon väitettiin syöksyneen maahan 8. heinäkuuta 1947 Uudessa Meksikossa Roswellissa.

Silminnäkijät kertoivat oudoista, itsestään muotoutuvista metallinpalasista sekä humanoidien ruumiista.

Sotilaat tyhjensivät alueen ja veivät kaiken Area 51 -nimiseen tukikohtaan. Siitä lähtien Area 51 on kiehtonut ihmisiä, etenkin kun alueelle pääsy estetään aseellisten vartijoiden kanssa.

Vasta elokuussa 2013 myönnettiin, että tukikohta on olemassa, vaikka satelliittikuvissa se on näkynyt aina.

Tukikohdassa on kehitetty ja koelennetty huippusalaisia lentokoneita kuten U-2 -tiedustelukoneita sekä häivepommikoneita, mutta onko siellä myös humanoidien avaruusalus, pysynee arvoituksena.

– Sanotaan, että sotateollisuus käyttää ufojen teknologiaa. Sieltä on tullut mm. laser ja häivehävittäjät. Ufot ovat myös jouduttaneet elektroniikan kehitystä, Lumiköngäs kertoo.

Mihin Britannia tarvitsi ufoasiantuntijaa?

Asioista raportoidaan yhä avoimemmin. Esimerkiksi viisi Yhdysvaltain laivaston hävittäjälentäjää paljasti useita tapauksia, jotka tapahtuivat kesän 2014 ja maaliskuun 2015 välisenä aikana, kun lentäjät harjoittelivat Floridassa.

Lentäjät kuvasivat useita videoita, joissa näkyy oudosti ja valtavalla nopeudella liikkuvia lentäviä esineitä, jotka lensivät kovaa, hidastivat ja kiihdyttivät taas yliääninopeuteen.

Laivasto on myöntänyt, että videot ovat aitoja ja peräisin heiltä, mutta ei ota kantaa mikä videolla näkyy.

Koska Chilessä tehdään paljon ufo-havaintoja, valtio tutkii niitä täysin virallisesti. Iso- Britannia on julkaissut salaisia ufo-arkistojaan vuodesta 2009 lähtien. Ja kun Britanniasta aletaan puhua, Mauri Lumiköngästä huvittaa mies nimeltä Nicholas Pope, joka palkattiin vuonna 1991 Britannian puolustusvoimien ufo-asiantuntijaksi.

– Sanotaan, ettei ufoja ole olemassa. Mihin puolustusministeriö tarvitsee siis tällaisen asiantuntijan, Lumiköngäs naurahtaa.

Pope työskenteli puolustusvoimissa vuoteen 1994. Vaikka useimmat ufotapaukset kyettiin selvittämään, Popen mukaan noin 5% havainnoista jäi selittämättä.

Ufotutkimuksen ohella hän vastasi abduktioista (sieppauksista), viljapeltokuvioista, karjan silpomisesta ja muista outoihin ilmiöihin liittyvistä yhteydenotoista. Työ toi hänelle lempinimen ”Britannian Fox Mulder ”suositun tv-sarjan Salaiset kansiot päähenkilön mukaan.

Alkuun Pope oli skeptinen, mutta työnsä tuloksena hän alkoi uskomaan ufoilmiön todellisuuteen, kuin myös siihen, että ufoihin liittyy vakavia turvallisuus- sekä puolustuspoliittisia kysymyksiä.

Hän tutki useita tapauksia joissa ufoja oli jäljitetty tutkalla, minkä seurauksena niiden perään oli lähetetty hävittäjiä. Hän tutustui myös siviililentokoneita koskeviin vaaratilanteisiin, joissa toisena osapuolena on ollut ufo.

Pope jatkaa työtään ufotutkijana kirjailijana, toimittajana ja yksityisenä konsulttina. Hän vieraili Suomessa 2011 ufoseminaarin päätähtenä.

90 % havainnoista kuuluu roskakoriin

Suomen ufotutkijoille ilmoitetaan vuosittain satoja havaintoja. Pienimmät erikoisryhmät, kuten AIKn ufonautit ovat erikoistuneet ufokontakteihin avaruusolentojen kanssa, ja UFO-Finland julkaisee ufokirjoja.

Moni tunnettu suomalainen on myös astunut esiin omine kokemuksineen. Esimerkiksi Yleisradion päätoimittaja Jouko Jokinen on julkisuudessa kertonut, miten näki selittämättömiä, soikionmuotoisia valopisteitä kymmenen vuotta sitten Helsingin Pakilassa.

Asia jäi arvoitukseksi. Aamulehden haastattelussa Jokinen kertoo käyttäneensä tapahtumaa usein esimerkkinä siitä, että rationaalinen ihminen ei voi selittää kaikkea maailmassa.

Kansantaiteilija Vesa-Matti Loiri on paljastanut lapsuudenkokemuksen, joka vaivaa edelleen.

Hän kohtasi ufoja Pohjois-Haagassa koulumatkallaan 1950-luvulla. Hän näki viisi kirkasta kiekkoa ja sen jälkeen katkeaa muisti. Loiri sanoo kokeilleensa syvähypnoosia selvittääkseen, mihin katosi neljä tuntia?

– Vaatii rohkeutta avautua näistä asioista, Tapani Koivula sanoo.

Koivula on tutkinut ufokontakteja viisikymmentä vuotta ja olen samaa mieltä muiden ufotutkijoiden kanssa siitä, että noin 90% ufohavainnoista menee roskakoriin.

Suurin osa havainnoista voidaan selittää normaaleilla ilmiöillä. Näitä ovat mm. Halo-ilmiöt, linssiheijastukset, planeetat, linnut, meteoriitit, helikopterit ja esimerkiksi rakettikokeet sekä säähavaintopallot. Tänä päivänä kameraan osuu usein myös lentävä robotti Drone.

– Ihmisillä on valtava tarve kohdata ufoja, joten usein myös vilkas mielikuvitus on syynä havaintoihin. Jos kameran linssiin osuu joku hiukkanen, linssi hahmottaa sen kuvaan usein säännöllisenä ympyränä. Näitä on suurin osa ufokuvista, Koivula kertoo.

– Mutta jäljelle jää 10 prosenttia ilmöitä, joille ei löydy selitystä. Näiden joukossa on runsaasti luotettavien, arviointikykyisten poliisien, sotilaiden ja tiedemiesten – myös tähtitieteilijöiden - ufohavaintoja.

– On myös huomattava, että ufojen arkaluontoisuuden vuoksi tuskin 50% ihmisten ufohavainnoista koskaan tulee ufotutkijoiden tietoon, Koivula sanoo.

Koivulan mukaan syitä siihen, että valtaosa tiedeyhteisöstä ei pidä ufoja tutkimisen arvoisina, ovat mm. tähänastisen ufotutkimuksen harrastelijamaisuus, filmiteollisuuden ufoihin luoma viihteellinen leima, ufoilmiöihin sekaantumisen aiheuttama uhka urakehityksessä sekä ufojen luomien väitteiden vallankumouksellisuus.

Yhä enemmän on todisteita myös siitä, että ulkoavaruudessa on runsaasti tähtiä, joita planeetat kiertävät samaan tapaan kuin meidän aurinkokunnassamme (ns. eksoplaneetat). Tähtitieteilijät ovat esittäneet laskelmia, joiden mukaan pelkästään meidän galaksissamme on vähintään miljoona planeettaa, joilla voisi olla jonkin asteista elämää.

Nasan sanotaan salailevan asioita, mutta jos kuka niin Nasa todella panostaa maapallon ulkopuolisen elämän löytymiseen. Nasan uusi TESS-satellitti havaitsi kolmen ensimmäisen toimintakuukauden aikana kaikkiaan kolme eksoplaneettaa.

Mutta ufoista Nasa haluaa pitää matalaa profiilia. Apollo 14 -lennolla ollut Edgar Mitchell on kertonut, että muukalaiset ovat ottaneet kontaktia ihmiskuntaan monta kertaa, mutta hallitukset ovat peitelleet totuutta 60 vuotta.

Mitchell pitää hallussaan pisimmän kuukävelyn ennätystä vuonna 1971. Myös Astronautti Buzz Aldrin on kertonut nähneensä Apollo-lennolla ufon, mutta Nasa on käskenyt miestä pitämään suunsa kiinni.

Pelottavat, mustasilmäiset ”Harmaat”

Usein ufohavaintoihin liitetään myös humanoidit. Sana tarkoittaa olentoa, joka muistuttaa ruumiinrakenteeltaan ihmistä, mutta yleensä termillä kuitenkin viitataan ihmisen muotoiseen avaruusolentoon.

Humanoidihavainnoissa esiintyy monia eri rotuja, joista Harmaat ovat yleisimpiä. Ne liitetään usein lähikontakti- ja sieppausväitteisiin.

Harmailla on suuri pää, suuret mustat mantelin muotoiset silmät, laiha keho ja harmaahko iho. Ne ovat noin 120 senttiä pitkiä. Koivula kertoo, että puhutaan myös toisista, pidemmistä Harmaista, joilla on rauhoittava katse. Heitä pidetään pienempien johtajina.

1960-luvulla maailmalla kohistiin Betty ja Barney Hillin tapauksesta. Pariskunta väitti joutuneen avaruuden muukalaisten kaappaamiksi automatkallaan 19. syyskuuta 1961 Niagaran putouksilta.

Matkan aikana pariskunnalta ”katosi” useita tunteja. Matkan jälkeen Betty alkoi nähdä painajaista siitä, että avaruusoliot pysäyttivät Hillien auton ja veivät pariskunnan alukseensa. Aluksessa heitä tutkittiin ja heistä otettiin näytteitä.

Hillit menivät lääkärinsä suosituksesta hypnoosihoitoon psykiatri Benjamin Simonin luo vuonna 1964, jonka arvion mukaan kertomus ufosieppauksesta oli mielikuvitusta. Hilleistä tuli kuitenkin kuuluisuuksia ufoihin uskovien keskuudessa. Heistä on tehty kirja, elokuva ja televisiosarja.

Ufosieppaus eli abduktio on kokemus avaruusolentojen sieppaamaksi joutumisesta. Tyypillisessä tapauksessa ihminen nostetaan avaruusalukselle vastoin tahtoaan, ja hänelle tehdään lääketieteellisiä kokeita.

Yhdysvaltalainen psykologi, Pulizer-palkinnon voittanut kirjailija ja Harvardin lääketieteellisen koulun professorina työskennellyt John Edward Mack kiinnostui näistä henkilöistä.

Hänen viimeinen kirjansa Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (1999) liittyi ufo-sieppausten uhreihin. Mack kuoli 74-vuotiaana auto-onnettomuudessa 2004, työtä jatkaa John E. Mack - instituutti.

– Näitä asioita kokeneilla ihmisillä on valtava vertaistuen tarve. Esimerkiksi messuilla ihmiset hakeutuvat kertomaan kokemuksiaan, Lumiköngäs sanoo.

Sieppauksen kohteeksi joutuneet ihmiset eivät yleensä muista tapahtumia kunnolla ja tieto kaappauksesta voidaan saada unien tai hypnoosien kautta. Monet "sieppaukset" on havaittu keksityiksi tai hallusinaatioiksi.

Varoituksia maapallon tilasta

Humanoidit tekevät ihmisille kokeita, silpovat karjaa, ryöväävät sikiöitä ja munasoluja, asentavat implantteja.

Nämä ovat ufo-mytologian pelottava puoli. Joissain tulkinnoissa nämä asiat liitetään humanoidien suureen suunnitelmaan pelastaa ihmiskunta ja toisen version mukaan pelastaa oma sivilisaatio. Humanoidit haluavat tehdä ns. hybridi-lapsia, jotka pystyvät elämään maapallolla.

Mitä ufot siis haluavat? Koivulan mukaan kautta maailman ihmiset ovat saaneet humanoideilta samanlaisen viestin: maapallo on annettu ihmiskunnan vastuulle, nyt on aika toimia vastuuntuntoisemmin.

Ihmisen on alettava kantaa huolta maapallon tuhoutumisesta, saastumisesta, ydinaseista ja ilmastonmuutoksesta.

Onko ufoja olemassa vai ei?

– Suhtautuminen ufoihin ja parapsykologiaan on vielä sellaista, että, jos menet kertomaan näistä asioista terveyskeskuksen lääkärille, olet pian suljetulla osastolla… mutta sanoisin, että näihin asioihin kannattaa suhtautua avoimen kriittisesti, Tapani Koivula sanoo.

– Mutta on äärettömän mielenkiintoista, että ihmiset näkevät aivan samankaltaisia hahmoja kuin toisella puolella maailmaa asuvat ihmiset – vuosikymmenestä toiseen.

Julkaistu: 28.10.2019