Tyttökiekko jätetty heitteille! Maalilukemat 3–28 paljastivat helvetilliset salaisuudet – Petteri Sihvonen vaatii Jääkiekkoliitolta välitöntä ulostuloa: "Tule esiin!"
Tyttöjen jääkiekkoilun alennustila Suomessa pisti Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvosen silmään. On viimeinen hetki katsoa totuutta suoraan silmiin.
Suomen Jääkiekkoliiton edellisen puheenjohtaja Harri Nummelan vetovuorolla julistettiin pontevasti, että muuan painopiste liitossa tulee olemaan tyttöjen ja naisten jääkiekkoilu. Niinpä niin. Palturipuhetta se oli.
Nyt Nummelalta jäänyttä heikkoa tyttöjen ja naisten jääkiekkoilun perintöä vaalii puheenjohtajana Heikki Hietanen. Ei hyvältä näytä. Hietasella on täysi työ johtaa omaa itseään.
”Nummela oli vyöttänyt itsensä kaiken kukkuraksi kiinni heikkoon Naisten Leijonien päävalmentaja Juuso Toivolaan.”
Aitio jututti muutamaa tyttöjen ja naisten jääkiekkoilun kuin omat taskunsa tuntevaa toimijaa. Viesti on selvä, oikeastaan minkäänlaista konkreettista kehitystä ei ole ollut näkösällä. Päinvastoin, pojat ja miehet haukkaavat suomalaisesta jääkiekkokakusta entistäkin suuremman palan.
Kun Nummela oli pontevaa poikaa siellä jossain 2022 ja 2023 olevinaan tyttöjen ja naisten jääkiekkoilun asialla, en uskonut oikeastaan ollenkaan, että edistystä olisi luvassa. Nummela oli vyöttänyt itsensä kaiken kukkuraksi kiinni heikkoon Naisten Leijonien päävalmentaja Juuso Toivolaan.
Nummelan johdolla suomalaiseen naisten jääkiekkoiluun ei pätenyt huippu-urhelun lait. Mutta harrastajamäärien mahdollisesta kasvattamisesta koituvat pelaajalisenssirahat taisivat sentään puheenjohtajaa kiinnostaa. Jos harrastajamäärät hieman kasvoivatkin, työttöjen harrastussolosuhde ei parantunut.
”Löperön puuhastelun rimaa ei laske mikään muua kuin vielä löperömpi puuhastelu.”
Toisinaan mietin, noinkohan myös entinen naisten maajoukkuepelaaja Emma Terho, joka valittiin 2024 Jääkiekkoliiton varapuheenjohtajaksi ja toimii olympiakomitean hallituksen jäsenenä sekä kansainvälisen olympiakomitean urheilijakomission puheenjohtajana, katsoo pelkästään suorin polvin sivusta suomalaisen tyttöjen ja naisten jääkiekkoilun luiskaan ajautumista. Niin se taitaa olla.
Puheenjohtaja Hietanen tuskin edes tietää, että meneillään on tyttöjen U-18 jääkiekkoilun MM-kisat. Terho tuon tiennee. Oletan, että Terho on perillä myös siitä, että päävalmentaja Mira Kuisman Suomen U-18 Tyttöleijonat on pelannut tähän mennessä kisoissa kolme ottelua, hävinnyt jokaisen rumasti, ensin Tshekille maalein 9–1, sitten Slovakialle 5–2 ja viimeisenä USA:lle, uskokaa tai älkää, 14–0.
Kolmen ensimmäisen pelin yhteismaalit vastustajille 28–3 ovat korutonta kertomaa. Seuraavan murskatappion Tyttöleijonat kokee puolivälierässä Kanadalta perjantaina.
Päävalmentaja Kuisma on jaellut joukkueestaan ja rökäletappiosta lähinnä pehmeitä menneen maailman Nuori Suomi -lausuntoja. Tunnelma on ollut positiivinen ja rento, kuinkas muuten. Löperön puuhastelun rimaa ei laske mikään muua kuin vielä löperömpi puuhastelu.
”Näkee otsaluullakin, että tyttöjen kanssa vain puuhastellaan seuroissa liiton joten kuten valvovan silmän alla.”
Parhaiden arvioiden mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 6500 tyttöjen ja naisten lisenssipelaajaa. Nummela olisi jossain kohtaa halunnut tuplata harrastajamäärät. Mikäs siinä, mutta niidenkin kanssa, joita nyt on lisenssin alla, pitäisi ja olisi pitänyt tehdä parempaa jääkiekkotyötä.
Jos en väärin katsonut, Tyttöleijonien pelaajilla ei ole juurikaan kokemusta naisten pääsarjasta Auroraliigasta. Ei ole, vaikka Auroliigan tasokaan ei päätä huimaa. Vaikuttaa siltä, että nuorten tyttöjen pelaajapolku on kasvanut umpeen ja on nokkosten valtaama.
Näkee otsaluullakin, että tyttöjen kanssa vain puuhastellaan seuroissa liiton joten kuten valvovan silmän alla. Ei se ole mitään urheilua, saati että siinä rakenneltaisiin pohjia huippu-urheilulle. Informanttien mukaan kyseessä on lähinnä hien pintaan tuova liikuntaharrastus, ja sitäkin pitää suorittaa, jahka pojat ovat ensin luistelleet vuoronsa alta pois.
”Aivan kuin komean talon synkkään kellariin olisi kätketty jotakin arveluttavaa ja synkkää pois silmistä.”
Suomalaiselle tyttöjen ja naisten jääkiekkoilulle käynee samoin kuin futiksen puolella tytöille ja naisille. Se hetki, kun muualla maailmassa vähäkään panostetaan lajiin, tai siis lajeihin, johti ja johtaa siihen, että maailman kärki ja keskikasti karkasivat ja karkaavat meiltä.
Illuusiota suomalaisesta naisten jääkiekkoilusta on aina kannatellut sauma pelata MM-kisoissa ja etenkin olympialaisissa pronssista. Mikään ei ole muuttunut. Päinvastoin nyt suorastaan roikutaan sen pronssin varassa.
Sikäli helmikuussa Milano-Cortinan olympialaisissa ollaan ennen näkemättömän paljon päävalmentaja Tero Lehterän Naistenleijonien suorituksen armoilla. Tosin pronssi voisi olla saavutuksena kaksiteräinen miekka.
”Vaikuttaa siltä, että nuorten tyttöjen pelaajapolku on kasvanut umpeen ja on nokkosten valtaama.”
Pitäisin aivan välttämättömänä, että Emma Terho astuisi nyt esiin puhumaan oman lajinsa tilasta ja puolesta. Se pitäisi tehdä ennen olympialaisia, koska olympialaisten jälkeen kaikki on taas ”hyvin” neljän seuraavan vuoden ajan, jos se pronssi sieltä irtoaa.
Tyttöjen ja naisten jääkiekkoilun asema ja tila on suorastaan karmea poikien ja miesten jääkiekkoilun varjossa. Aivan kuin komean talon synkkään kellariin olisi kätketty jotakin arveluttavaa ja synkkää pois silmistä.
Voin vain kuvitella, kuinka kiusallisia tällaiset käsillä olevat U18-MM-kisat ovat liiton herroille ja Terholle. Peli aina näyttää kaiken. Pelin kautta näkösällä on myös liiton synkkä kellari.
Jonkinlainen laajamittainen ulostulo ja protesti tässä olisi paikallaan myös niiden perheiden puolelta, jotka makselevat tyttäriensä jääkiekkoharrastuksen lisenssi- ja kausimaksuja ilman kunnollista vastinetta.
Kommentit