Sari Saarinen päätti pitää sapattivuoden, sitten iski pandemia – ”Itketti, että olin luopunut älyttömän hyvästä työstä”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Tammikuussa 2020 keuruulainen Sari Saarinen ajatteli, että nyt on aika ottaa hetken huili työelämästä. Hän oli juuri täyttänyt 50 vuotta ja työskennellyt koko elämänsä.

Pisimmän, 18 vuoden pätkän, Saarinen teki yksityisen päiväkodin yrittäjänä. Sen jälkeen hän kouluttautui lisää ja työllistyi silloiseen Hippo Terapiaklinikkaan.

Liiketoimintajohtajan työ oli mielekästä, mutta rankkaa. Viisikymppisenä Saarinen päätti, että jatkuva ajelu ympäri Suomea sai riittää.

– Ajattelin, että jäisin kotiin vuodeksi ja ihan vain olisin.

Saarista motivoi jäämään kotiin myös perhe. Isä oli sairastunut vakavasti ja ensimmäinen lapsenlapsi syntymässä. Sitten mukava sapattivuosi vaihtui pandemiaan.

– Tekevälle ihmiselle oli hirveä ajatus, että hetkinen, minulla ei ole mitään paikkaa, mihin mennä, kun tämä korona on joskus ohi. Välillä ihan itketti, että olin luopunut älyttömän hyvästä työstä.

Toisaalta ajoituksessa oli puolensa. Perheen eri sukupolvet päättivät eristäytyä yhdessä. Ja kesken koronakevään Saarinen sai yllättävän soiton.

Häntä pyydettiin töihin Keuruun kehittämisyhtiö Keulinkiin hankkimaan paikallisille yrityksille. Ensin Saarinen kieltäytyi. Hän oli yrittäjän tytär ja yrittäjä ytimeltään itsekin, eikä halunnut julkiselle työnantajalle.

Mutta lopulta Keulinkin tarjous vei voiton. Hanketyöntekijänä Saarinen sai vapaat kädet saada muut yritykset loistamaan.

Alun perin Saarinen, 55, kouluttautui lastentarhanopettajaksi. Oma ura on opettanut, että uuden oppiminen kannattaa aina. Ihminen myös usein osaa enemmän, mitä hän itse uskoo.

– Vasta uudessa työtehtävässä olen tajunnut, miten paljon edelliset työt ovat tuoneet osaamista.