Debatti: "Jatkossakin tullaan näkemään pitkäksi venyneitä työtaisteluita" – Emmi Nuorgam, Iiris Suomela ja Heikki Pursiainen kommentoivat
Ovatko työmarkkinat lopullisesti rikki? Pyysimme aiheesta kommenttipuheenvuorot.
Emmi Nuorgam
Impact Producer
1970- ja 1980-luvuilla Suomen työmarkkinajärjestelmän työtaisteluita nähtiin runsaasti. Tuolloin uudistettiin muun muassa vuosilomalaki, neuvoteltiin opintovapaasta ja äitiyspäivärahasta sekä säädettiin työttömyysturvalaki ja tasa-arvolaki. 1990-luvun lama muutti työmarkkinaneuvotteluiden luonnetta, ja viime vuosina yleisimmät syyt lakoille ja työtaisteluille ovat olleet työvoiman vähentäminen tai toimipaikkojen lopettaminen. Syyllistä on etsitty milloin ulkomaankaupasta, milloin Euroopan unionista.
2020-luvulla työntekijät eivät ole enää ensisijaisesti kiinnostuneita toimipaikkojen määristä tai välttämättä edes palkasta. Jo pitkään työnantajien ratkaisu työtaisteluihin on ollut maltillinen palkankorotus, mutta viimeistään keväällä 2022 käydyissä kunta-alan työtaisteluissa on käynyt selväksi, ettei mitätön palkankorotus enää riitä.
Decoding Global Talent (DGT) 2021 -tutkimus selvitti viime vuonna koronapandemian vaikutuksia ihmisten käsitykseen työstä ja siihen liittyvistä arvoista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että työn arvostus, suhteet kollegoihin ja esihenkilöihin sekä työn ja vapaa-ajan suhde olivat kaikkialla maailmassa ihmisille merkittäviä.
Suomalaiset kuitenkin erosivat muista vastaajista siten, että heille tärkeintä työssä oli mielenkiintoinen työn sisältö. Palkka ja työnantajan taloudellinen vakaus olivat suomalaisilla vasta listan häntäpäässä. Ennen näitä tulivat muun muassa oman osaamisen kehittäminen, oppiminen sekä työn turvallisuus.
Suomessa tullaan jatkossakin näkemään pitkäksi venyneitä työtaisteluita, jos ratkaisuehdotuksia työtaisteluihin ei pystytä uudistamaan. Työnantajaosapuolten on pakko päivittää neuvotteluvalttinsa, jotta ne voivat tarjota työntekijöille tyydyttäviä ratkaisuja. Tulevaisuuden työntekijät tulevat töihin vain, jos työn arvostus, työyhteisö ja työn ja vapaa-ajan suhde ovat kunnossa eli töissä on kivaa.
Iiris Suomela
Vihreiden puheenjohtajan sijainen ja kansanedustaja
Työmarkkinat ovat monella tapaa rikki. Jos korjaavia ratkaisuja ei löydetä, on täysin mahdollista, että jatkossakin nähdään pitkiä työtaisteluita.
Ongelman juurisyyt ovat syvällä. Monilla aloilla työntekijöiden ja työnantajien näkemykset tulevaisuuden työelämästä poikkeavat niin rajusti, että työehdoista sopiminen on käynyt yhä vaikeammaksi.
Yksityisellä sektorilla avainkysymys on, että sovitaanko muutoksista ja joustoista liittojen toimistoilla vai yritys- tai peräti työntekijäkohtaisten sopimusten kautta – ja jos päädytään jälkimmäiseen, pyrkiikö työnantaja käyttämään valtaansa työntekijöiden aseman heikentämiseen. Jos luottamus puuttuu, tilannetta on vaikea ratkaista suuntaan tai toiseen.
Julkisen sektorin keskeinen ongelma taas on, että monella elintärkeällä alalla vallitsee syvä työvoimapula. Ratkaisujen etsimisen sijaan näiltä aloilta on kuitenkin haettu säästöjä miltei koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kohdalla on selvää, että palkat eivät vastaa työn kuormittavuutta. Tämä pahentaa henkilöstöpulaa, mikä taas lisää kuormitusta. Noidankehä pahenee alati.
Ilman sairaaloita, sosiaalityötä, päiväkoteja ja muita julkisia palveluita Suomi lakkaa pyörimästä. Siksi henkilöstöpulaan on löydettävä ratkaisut. Tämä ei onnistu ilman riittävää rahoitusta, minkä takaaminen on poliitikkojen tehtävä. Kukaan muu ei voi asiaa hoitaa. Olisikin hyvä, että kaikki Suomen puolueet sitoutuisivat elintärkeitä palveluita vaivaavan henkilöstöpulan ratkaisemiseen.
Heikki Pursiainen
Mustread-median strategi ja ekonomisti
En ole kovin hyvä ennustamaan tulevaisuutta. Ennustin aikanaan esimerkiksi, ettei Guns N’ Rosesista tule suosittua.
Esitän kuitenkin kaksi syytä sille, miksi työtaistelut voivat yleistyä.
Ensimmäinen on poliittinen haluttomuus – joku sanoisi kyvyttömyys – uudistaa työmarkkinoita. Kun poliittisesti johdettua uudistamista ei ole tapahtunut, kärsimättömät työnantajat UPM etunenässä ovat alkaneet itse rikkoa vallitsevia käytäntöjä.
Olipa uudistustarpeesta mitä mieltä hyvänsä, työnantajalähtöinen muutos on luonteeltaan hallitsematonta. Seurauksena oli jo Paperiliiton pitkä lakko. Jos muut työnantajat lähtevät UPM:n tielle, lisää lakkoja voi seurata.
Kenties työnantajien into kokeilla samaa muilla toimialoilla on laimentunut. Paperin lakko näytti, että hinta voi olla korkea.
Toinen syy, jonka vuoksi lakot voivat yleistyä, on julkisen talouden huono tilanne. Väestön ikääntyminen lisää vääjäämättä julkisia menoja. Samalla työikäiset maksajat vähenevät. Vihreä siirtymä ja kasvavat puolustusmenot pahentavat tilannetta.
Ellei maksajia saada lisää, edessä voi olla verinen kamppailu julkisista varoista. Julkisen sektorin työntekijöiden oikeutetutkin palkkavaatimukset törmäävät yhä kiristyvään budjettirajoitteeseen – varaa ei vain ole.
Seurauksena voi olla lisää hoitajalakon kaltaisia työtaisteluita.
Ennustukseni ovat tahallisen synkkiä. Niiden toteutumista voidaan ehkäistä hyvällä politiikalla. Voin myös yksinkertaisesti olla väärässä – Guns N’ Rosesistakin tuli verraten suosittu.
Debattipalstalla Imagen vakituiset debatistit ottavat kantaa toimituksen muodostamaan väitteeseen.
