Apu

Tykkylumi on pohjolan maaginen luonnonilmiö – Tekevätkö leudot talvet näistä upeista maisemista historiaa?

Tykkylumi on pohjolan maaginen luonnonilmiö – Tekevätkö leudot talvet näistä upeista maisemista historiaa?
Kaikki puiden päälle satanut lumi ei ole tykkyä, vaan tykky vaatii muodostuakseen erityiset olosuhteet. Komeat tykkylumimuodostelmat ovat Pohjois- ja Itä-Suomessa lähes jokavuotinen näky, mutta poikkeuksiakin on.
Julkaistu: 20.4.2020

Tykkylumi on puiden latvuksiin ja oksille kasaantuva raskas lumikerrostuma, joka on muodostunut lumihiutaleiden lisäksi muusta kiinteässä olomuodossa olevasta vedestä. Tykkylumi ei keräänny pelkästään satamalla, kuten maassa oleva lumihanki, vaan ennen kaikkea se syntyy kostean pakkasilman härmistyessä puihin kiinni.

Härmistyminen tarkoittaa fysikaalista ilmiötä, jossa kaasumaisessa olomuodossa oleva aine muuttuu suoraan kiinteäksi. Vaaran tai tunturin laella seilaava kaasumainen sumupilvi siis härmistyy puiden oksille kiinteäksi huurteeksi, joka tunnetaan nimellä tykky.

Vastakkainen ilmiö härmistymiselle on sublimoituminen: siinä aine muuttuu kiinteästä olomuodosta suoraan kaasumaiseksi. Aurinkoisina kevätpäivinä, kun ilma on pakkasen puolella, tykkylumi voi sublimoitua vesihöyryksi taivaan tuuliin. Siksi myös pakkaseen jätetty pyykki kuivuu.

Tykkylumi vaatii muodostuakseen korkeaa ilman kosteutta. Itä- ja Pohjois-Suomen vaara-alueet ovat ilmastoltaan kosteita läpi vuoden, ja muusta ympäristöstä korkealle kohoavat vaarat ja tunturit keräävät ylleen sumupilviä.

Kohtalainen tuuli edistää tykkylumen kertymistä, koska silloin latvukseen törmää samassa ajassa useampia hiukkasia kuin tyynellä säällä.

Tykkylumen synnyttävä huurre koostuu sumupisaroista, joiden halkaisija on vain millimetrin kymmenesosan luokkaa.

Kukapa ei tykystä tykkäisi? Facebookin ja Instagramin käyttäjät haltioituvat aina, kun joku lataa tykkylumikuvan.

Kun hiihtelee tunturin tai vaaran rinteellä sumuisena pakkaspäivänä, voi melkein silmissä nähdä, kuinka tykkylumikerros kertyy puiden päälle.

Tällöin on yleensä kosteuden ja tuulen yhteisvaikutuksesta hyytävän kylmää, vaikka pakkasmittari huitelisi vain muutamassa asteessa.

Runsaslumisina talvina näkee usein virheellistä uutisointia, jonka mukaan sähkölinjoille ja puiden oksille satanut ”tykkylumi” on aiheuttanut sähkökatkoksia.

Tykkylumi ei synny ensisijaisesti satamalla, eikä sitä ehdi muodostua yhdessä yössä merkittäviä määriä.

Mainituissa uutisissa voisi vain todeta, että linjojen ja puiden päälle on satanut paljon lunta. Tykkysanaa ei tässä yhteydessä tarvittaisi, mutta ilmeisesti sana kuulostaa niin hauskalta ja ytimekkäältä, että sitä on kiusaus käyttää väärin.

Englanniksi tykkylumi on crown snowload eli kruunulumikerrostuma. Nimitys on osuva, sillä tykky on todellakin kuin kruunu talvisen puun päässä.

Vuodet eivät ole veljeksiä

Olen tehnyt viime vuosina useita tykkykuvauskeikkoja Pohjois- ja Itä-Suomeen. Lähes joka reissulla tykyt ovat olleet komeita, mutta alkuvuosi 2020 on ollut poikkeus: heti vuodenvaihteen jälkeen, loppiaisen tienoilla, lounaisesta Euroopasta työntyi koko Suomeen Lappia ­myöten lämmintä ilmaa.

Sen päälle iski kova talvimyrsky, joka pudotti alkutalven aikana muodostuneet tykkylumet alas. Ajoitus oli täydellinen, sillä minun ja ystäväni pitkään suunniteltu tykkykuvausreissu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon osui juuri loppiaisviikolle. Työläinen on sidoksissa etukäteen sovittuihin loma-aikoihin eikä voi tehdä matkapäätöksiään sään mukaan.

Ajoimme Etelä-Suomesta Muonioon tuhat kilometriä todetaksemme, että tykkylumet olivat pudonneet puista vain muutama päivä aikaisemmin. Lapin maisema näytti samalta kuin normaalisti maalis-huhtikuussa.

Lohduttauduin mielessäni, että onhan noita tykkykuvia tullut aiempina vuosina kuvattua vaikka kuinka. Esimerkiksi maaliskuun puolivälissä 2018 tykitin Pallastuntureilla ehkä elämäni komeimmat tykkykuvat. Tammikuussa 2020 sama paikka näytti melkein keväiseltä – vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä!

Reissu kannatti kyllä tehdä, koska kelit olivat upeat ja pääsimme hiihtelemään kaamoksen tunnelmissa täysikuun ja revontulien alla. Pakkanenkin kiristyi uudelleen, ja tykkylunta alkoi muodostua tummien puiden päälle, mutta sen keikan tykkykuvia ei mikään ehtinyt enää pelastaa.

Lämpötilojen voimakas vaihtelu on luonnollista, ja se johtuu Suomen sijainnista Atlantin lauhojen matalapaineiden ja Siperian kylmän mannerilmaston rajamailla. On sattumaa, kummasta suunnasta tuulet kunakin talvena puhaltavat.

Toki yhdenkin asteen maailmanlaajuinen lämpeneminen voi ajan oloon vaikuttaa Lapin talviin niin, että lauhojen talvien todennäköisyys kasvaa. Silti tämäntalvista tykkylumifiaskoa ei voi suoraan laittaa ilmastonmuutoksen piikkiin; yhtä mustia keskitalvia on ollut ennenkin.

Kaamosaika hiljaisessa kynttiläkuusimetsässä

Vahvasti luminen erämaa­maisema on ehkä kauneinta ja visuaalisesti jykevintä, mitä Suomen luonto voi tarjota. Suomesta otetuilla tykkylumikuvilla on voitettu lukuisia kansainvälisiä palkintoja, ja kun joku ulkomainen valokuvaaja tekee maailman luontoa käsittelevän kirjan, maastamme siihen kelpaa yleensä parhaiten jokin tykkyluminen maisema.

Suomen eteläisin paikka, jossa pääsee ihailemaan veistoksellisia tykkymuodostelmia, on Ukko-Kolin huippu. Se kohoaa 347 metriin merenpinnasta ja yli 250 metriä alhaalla komeilevasta Pielisestä. Näin suuri suhteellinen korkeusero on Suomessa harvinainen.

Tunnettuja tykkylumipaikkoja on myös Pohjois-Pohjanmaalla Iso-Syötteellä ja Rukalla. Posiolla sijaitseva Riisitunturi lienee tykkykuvauspaikoista kaikkein suosituin. Tykkyä voi löytää kuitenkin kaikkialta pohjoisesta Suomesta, missä vain on riittävän korkea vaara tai tunturi ja sen rinteillä puita.

Kaamosajan punertava kajastus yltä päältä lumella kuorrutetussa hiljaisessa kynttilä­kuusimetsässä – siinä on sellaista luonnon ihmettä, jota ulkomaiset retkeilijät ja luontokuvaajat aina Suomesta kadehtivat. Tykkylumikuva on sosiaalisessa mediassa varma tykkäysautomaatti!

Työryhmä
Teksti ja kuvat
Juho Rahkonen
Verkkotaitto
Miikka Järvinen
Tekninen toteutus
Genero
Kommentoi »